Karjalaiset lehdet

Haastattelu huhtikuussa 2013

Vienan Karjala ja Oma Mua.

Oma Muan päätoimittaja Natalia Sinitskaja kertoo livvin murteella karjalaisista lehdistä.

• Lehden takana on … kuka?
• Natalia Sinitskaja. Minä olen Oma Mua-lehden päätoimittaja ja olen töissä tässä Oma Muan toimituksessa 17 vuotta ja viimeiset kahdeksan vuotta olen päätoimittajana. Meidän lehti oli perustettu vuonna 1990, se oli tehty Karjalan rahvahan liiton aloitteesta. Karjalan rahvahan liitto on suuri yhteiskunnallinen liitto, johon kuuluvat karjalaiset – vienankarjalaiset, livviläiset ja lyydiläiset. Ja kun karjalaisilla piti olla oma lehti, oli perustettu tämä Oma Mua-lehti. Ensinnäkin siinä oli kirjoituksia vienaksi ja livviksi ja sitten Oma mua jakaantui kahdeksi. Oma Mua on nyt livvin kielellä ja Vienan Karjala on vienankarjalaisten murteella.

Oma Mua -lehden päätoimittaja Natalia Sinitskaja kertoo enemmän karjalaisten lehtien tilanteesta:

Oma Mua -lehti on 8-sivuinen ja me kirjoitamme kaikesta, mitä kiinnostaa karjalaisia ja tietysti uutisia. Miten opetetaan karjalan kieltä yliopistossa, kouluissa ja lastentarhioissa. Kirjoitamme,  miten asuvat karjalaiset Aunuksen piirissä ja Prääsän piirissä, kun se on meidän livviläisten alue.

Vienan karjalaisten lehti tietysti enemmän kirjoittaa siitä, miten asuvat karjalaiset Kalevalassa ja Kostamuksessa  ja Louhen piirissä ja Pääjärvellä, niin kuin Karjalan pohjoisalueella. Oma Mua -lehti ilmestyy joka viikko, Vienan Karjala ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa ja myöskin on 8-sivuinen.

Vienan Karjalan päätoimittaja on Olga Milentieva. Hän on  nuori kalevalalainen nainen ja minä olen Prääsän piiristä kotoisin ja minä olen livviläinen karjalainen. Olen 38-vuotias ja kolmen lapsen muama – äiti. Minä olen valmistautunut Petroskoin Valtion yliopistosta ja olen erikoistunut karjalan kielen alalla. Pahaksi mieleksi meidän tiedekunta on lopettanut ja se laitoksena jatkaa nyt filologisen tiedekunnan osana.

Tämä meidän Oma Mua -lehden painos on 700 kappaletta, mutta lukijamäärä vähenee. Joka vuosi niitä vähenee, vanhemmat karjalaiset siirtyvät toisille ilmoille ja nuoret pahaksi mieleksi eivät osaa karjalaa  ja ovat venäjänkielisiä. Meidän lehden tulevaisuus on ikävä sanoisin, mutta kaikesta huolimatta me jatkamme työtä ja tietysti, jos valtio edelleenkin tukee meitä ja  antaa rahaa painaa lehteä, me painamme sitä. Ja tietystii, kun asumme Karjalan tasavallassa ja karjalaiset antoivat nimen tasavallalle, minä luulen, että  pitäisi olla kaksi karjalankielistä lehteä, Vienan Karjala ja Oma Mua.

Marina Ginijatullina on seitsemän vuotta ollut Kodima-lehdessä työssä, ja kolme vuotta päätoimittajana. Hän on syntynyt Latva-kylässä – Leningradin alueella. Kahdeksan-sivuinen Kodima-lehti ilmestyy kerran kuussa ja painos on 600. Lehdellä on kolme toimittajaa.

Kuuntele, kun Ginijatullina vepsän kielellä kertoo lehdestä.

• Kouluissa, joissa opetetaan suomea – tai kansallisia kieliä, näen aina pinon Kipinä-lehtiä. Kipinä on iloinen, värikäs lastenlehti. Mutta täällä on asiantuntija, joka voisi kertoa Kipinästä.
• Olen Oxana. Olen vepsän kielen toimittaja. Meillä on Jana, joka tekee suomen kielellä, Ksenia, Olga ja Lene, jotka tekevät lehden karjalan kielellä – kahdella murteella. Meillä on hyvä ja lahjakas taiteilija, joka piirtää meille. On karjalaisia ja venäläisiä taiteilijoita, jotka ovat iloisia koska voivat olla työssä meidän lehdessä. Meillä on paljon lahjakkaita kirjailijoita, runoilijoita, jotka kirjoittavat suomen, karjalan, vepsän ja venäjän kielellä. Kännämme sitten vepsäksi tai suomeksi tai karjalaksi.
  
  Meillä on sivut, joissa pienet lapset voivat jotain kirjoittaa meille tai piirtää meille. On paljon kauniita lasten kuvia ja piirustuksia. Lapset ovat iloisia kun voivat nähdä omia piirustukia lehdessä. He voivat kertoa ystäville tai sukulaisille että heidän kuvansa ovat lehdessä.
• Käyttekö te joskus kouluissa?
• Kyllä, yritämme käydä oikein usein. Leikimme lasten kanssa ja piirrämme myös. Teemme joitakin juhlia lapsille ja teemme erilaisia kilpailiuja.

Päätoimittaja Mikki Nesvitski – haastattelu helmikuussa 2015

Taloudellinen tilanne

Mikä on Karjalan Sanomien tämän päivän tilanne? Me puhuttiin asiasta viimeksi kaksi vuotta sitten, silloin oli tilanne aika vaikea.
Jo, tilanne on parantunut, nähtävästi. Kaksi vuotta siitten puhuttiin siitä, että levikki laskee ja suomen kielen opetus vähenee eikä pelisääntöjä ole. Nyt tilanne on täysin toinen. Kuulumme lehtitaloon, jolla oli silloin taloudellisesti vaikea asema. Nyt lehtitalo on statukseltaan Karjalan tasavallan autonominen laitos. Se tarkoittaa sitä, että olemme täysin valtion budjettirahoitteinen laitos eli me saamme kaikki kustannuksemme valtion kassalta. Valtio antaa meille hoidettavaksemme tietynalaisen niin sanotun valtiollisen tehtävän. Se tehtävä on suurin piirtein sellainen, että esim. Karjalan Sanomien osalta meidän lehden on pakko informoida tai välittää informaatiota tasavallan tilanteesta, viranomaisteen toiminnasta sekä myös kaikkien näiden vähemmistökielten tilanteesta. Tämän tehtävän täyttämiseksi valtio antaa meille vuosittain tietyn summan rahaa, joka kattaa kaikki meidän lehden kustannukset.

Se on perinpohjin muuttanut meidän tilannettamme sikäli, että nyt meidän ei oikein tarvitse miettiä sitä, mistä rahoitusta olisi haettava.

Itsenäinen lehti vai tasavallan käsissä?

Kun valtio nyt maksaa, tietysti se vaikuttaa myös siihen, että valtio pyytää meiltä tietynlaisia juttuja. En sanoisi, että on täydellinen kontrolli tai sensuuri – ei. Kukaan ei lue juttuja ennakolta, ennen kuin ne mene painoon. Kukaan ei moiti eikä säti joistakin jutuista sen jälkeen kun lehti on painettu, mutta viranomaiset pyytävät sittenkin, että esim tehkää juttu siitä ja siitä tai pankaa vaikka päämies Hudilaisen kuva etusivulle.

Meidän lehden linja on viime vuosina hieman muuttunut. Meillä on erilaiset lukijakunnat, on Venäjällä asuvat suomenkieliset eli suomalaiset, on länsimaissa asuvat suomalaiset.

Ikkuna Karjalan tasavaltaan

Jos me puhutaan niistä suomenkielisistä ulkomailla asuvista, niin heille Karjalan Sanomat on tavallaaan ikkuna Venäjälle, ikkuna Karjalan tasavaltaan. Meillä on erittäin tärkeä tehdä tunnetuksi meidän aluetta, siis niitä hyviä puolia ja niitä saavutuksia, mitä meillä on. Esim. kulttuuriperinnettä, matkailumahdollisuuksia, uudenlaisia etnokulttuurikeskuksia, jotka on perustettu tai avattu Karjalan alueella vime vuosina. Tavallaan meidän lehti ei ole oikein perso kritisoimaan joitain viranomaisten hommia, koska meillä on hieman toisenlainen tehtävä verattuna esim. meidän alueella ilmestyviin venäjänkielisiin lehtiin.

[accordion width="600"]
[item title="Lue lisää!"]
Sen takia, että meidän lehdestä puuttuu semmoista kovaa, välillä tarpeetonta kritiikkiä, meillä on tähän mennessä on ollut aika hyvät välit viranomaisten kanssa. En kyllä sanoisi, että he kannattavat ja kannustavat meitä joka askeleellamme, mutta toisaalta he eivät myöskään vastusta meidän aloitteita ja hankkeita. Eli tähän suhteen tilanne on minusta parantunut.

Oletko hyvä diplomaatti kun puhut viranomaisten kanssa?
En tiedä olenko, mutta ainakin tähän saakka olemme onnistaneet luovia eri viranomaisten pyyntöjen ja käskyjen välillä.

Suomen kielen opetuksessa askel eteenpäin koulussa ja askel taaksepäin yliopistossa

On tapahtunut myös hieman parannusta suomen kielen opetuksen suhteen. Esim. suomen kieltä lukevien oppilaiden määrä kouluissa on kasvanut. Tänä lukuvuonna Karjalan tasavallan kouluissa suomen kieltä opiskelee noin 7000 oppilasta. Se on yli tuhat enemmän kuin toissa vuonna.

Vihdoin on alettu suomen kielen opetusta rajaseuduilla. Meillä oli tosi ihmeellinen juttu, että vaikka Karjalan tasavalta ja Suomi ovat naapurialueet, niin rajaseuduilla ei ole ollut suomen kielen opetusta peruskouluissa lainkaan. Esim Wärtsilän koulussa on nyt alettu suomen kielen opetusta ja myös Lahdenpohjan piirissä jossakin koulussa. Pikkuhiljaa minusta on saatu parannusta aikaan.
 
Minun pitää sanoa, että ihmisillä on riittävasti kiiinnostusta opiskelemaan suomen kieltä. Tiedän jopa sellaistakin, että karjalaiset ja vepsäläiset vanhemmat aika usein valitsevat lapsilleen koulussa suomen kielen. He ymmärtävät, että suomen kielellä on koulun jälkeen käytännöllistä hyötyä toisin kuin karjalan tai vepsän kielellä. Jotkut karjalaiset ja vepsälaiset saattavat kyllä pahastua tästä.

Ikävä asia suomen kielen suhteen tapahtui toissa vuonna kun Karjalan Pedagoginen Akatemia ja Petroskoin Valtion Yliopisto yhdistyivät. Silloin suomen kielen opiskelijapaikkojen määrä väheni.

[/item] [/accordion]

 
Karjalan Sanomat nr 41 - 2010