|
|
 TV-juttu laskiasijuhlasta 2017 • Skuoritsan laskiaisjuhlista • Lilja Stepanova • Skuoritsan kirkonrauniot • Tervolan suomalainen vanhainkoti |
|
 26.02.2017 toimittaja Bente Imerslund pääsi toista kertaa Skuoritsaan inkeriläisten laskiaisjuhliin. Venäjän television kanava 47 teki reportaasin perinteisestä juhlasta. Imerslundia haastatellaan aikoina 0:43-0:49 ja 0:55-0:58. |
|
Inkeriläinen laskiaisjuhla
Skuoritsa 16.02.2015. Vihdoin viimein finsk.no-toimittaja pääsi osallistumaan inkeriläisten perinteiseen laskiaisjuhlaan. Se pidettiin tänä vuonna vanhassa inkeriläispaikassa Skuoritsa, noin 30 kilometriä Pietarista - lounaaseen. Ensin oli jumalanpalvelus Skuoritsan kirkossa, josta näin vain raunioita kun vuonna 2003 kävin siellä. Mutta remonttityö oli silloin jo alkanut. Katso artikkelia Skuoritsan kirkonrauniot.
Skuoritsan kirkko
Suomensukuisten kansojen kansallis-soitin kantele näkyy myös Skuoritsan kirkkoparakissa
Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkkokahvit siinä parakissa, joka perestroikan jälkeen toimi kirkkona. Ulkona odotti valmis laskiaskokko, jossa aina poltetaan iso nukke. Nukke symbolisoi vanhaa ja mennyttä. Laskiaisena otetaan kevät vastaan. Kun nukke poltettiin, kuului inkeriläisten vanhoja maagisia laskiaisloitsuja. Ulkona oli hauskaa ohjelmaa kaikenikäisille, mm hiihtokilpailu, kelkka-ajelu,köydenveto ja saappaidenheitto.
 Talvi –näkemiin!
Kevät – tervetuloa!
sanoi Lilja Stepanova kun laskiaisnukke poltettiin.
Tästä laskiaisnukkeesta on pian vain tuhkaa jäljellä |
Korkealle meni, mutta menikö tarpeeksi pitkälle? |
Kyllä me rakastamme inkeriläisten lippua ja sen värejä!
Laulamisen ilo on suuri! Kaikki mukaan!
Emme koskaan kyllästyy laulamiseen!
 |
Pastori Paveli Krylof on venaäläinen, mutta on aikusiena oppinut suomea ja kantelensoittoa. |
Lilja Stepanova – omaa sukua Hudilainen – syntynyt 1951. Karjalan tasavallan päämies Aleksander Hudilainen on hänen veljensä. Haastattelu 16.02.2015
 |
Kirkkokahvin ahkera kahvinkeittäjä Lilja Stepanova, oletko täällä emäntänä vai mitä?
No, olen avustajana. Minä avustan diakooniryhmää.
Mariakoti
Mikä on varsinainen työpaikkasi?
Nykyään se on vanhainkoti Mariakoti. Skuoritsan seurakunta omistaa Mariakodin. Minä olen alusta alkaen – vuodesta 1995 – ollut sen talon johtajana.
Olitte siis johtajana kun minä kävin siellä haastattelemassa vanhuksia vuonna 2003?
Kyllä, olin.
Kerro vähän vanhainkodista?
No, silloin 1990-luvulla oli vaikeat ajat Venäjällä. Meillä tapahtui semmoinen perestroika ja kaikki romahtui. Eniten kärsivät vanhukset ja pienet lapset. Kun suomalaiset vapaaehtoiset ja lähetystyöntekijät ovat käyneet tässä Inkeerinmaalla, he aloittivat puhua Suomessa siitä, miten vaikea tilanne vanhuksilla tässä on. Vantaankosken seurakunnalle kävi niin, että siellä oli sellainen loistava Inkerinmaan ystävä Juhani Kopponen. Hän on rahoittanut sen vanhainkotiprojektin ja vuonna 1994 Suomen avulla seurakunta osti tältä kylältä entisen kansakoulun. Vuodessa oli tehty remontti ja 1995 talo oli vihitty käyttöön ja sai nimen Mariakoti. Tervolan lapsille ja nuorille on Mariankodissa kaikenlaista toimintaa.
|
[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"]
Halukkkaita päästä sinne hoitoon on aina pysyvä jono. Kodissa on nyt 30 hoitopaikkaa, mutta asukkaita on vain kahdeksan inkerinsuomalaista. On myös sellaisia, että juuret ovat inkerinsuomalaiset, vaikka kieli ei ole säilynyt. Monille kävi niin, että 30 - 40 vuotta perheessä ei ollut kukaan, jonka kanssa voisi puhua suomea. Missä puliso on venäläinen, on vaikeata säilyttää suomi. Muuten paljon riippuu perheestä, millainen kielipolitiikka oli perheessä. Olivatko he inkerinsuomalaisia vai venäläisiä? Minun vanhemmat aina sanoivat, että olemme suomalaisia. Meidät on kasvatettu kuin suomalaisia. Sana inkerinsuomalainen on tullut myöhemmin. 40 vuotiaana sain toisen kansallisuuden, minusta tuli inkerinsuomalainen, ennen sitä olin vain ollut suomalainen.
[/item] [/accordion]
Liljan oma kielitausta
Mikä oli ensimmäinen kielesi?
No, lapsuudessa suomi, aika pian tuli myös venäjä. Kaikki koulut ja opiskelut olivat venäjäksi, olen mennyt naimisiin venäläisen kanssa. Mutta vanhempien ja veljen kanssa suomen kieli oli aina läsnä talossa. Vanhemmat kesken aina olivat puhuneet suomea. Pikkuisen huumoritilanne: Vähitellen nuoruudessa veljeni ja minä vastasimme venäjäksi, kun meille puhuttiin suomea. Minä olen kaiken ymmärtänyt, mutta en puhunut. On ollut pakko puhua kahta kieltä talossa. Veljeni nyt aivan sujuvasti myös puhuu suomea. Se kieli, mitä minä nyt puhun, olen oppinut aikuisena työpaikalla. Oli vaikeaa aloittaa puhumaan suomea. Minä opiskelin Suomessa 1992/1993 Ylitornion kansanopistolla. Se oli semmoinen vanhusten ja vammaispalvelu-linja. Se vuosi, mitä minä elin Suomessa on hyvin vahvistanut minun suomen kielen.
Minä ja veljeni Aleksander olemme syntyneet Tverin alueelle, aivan Volgan rannalla. Sodan jälkeen perhe siirrettiin sinne ja siellä minä aloitin koulun. Vaihtoehtoa ei ollut, se oli vain venäjän kieli. Suomen kieli oli vain perheessä. Meitä oli paljon inkerinsuomalaisia perheitä.
Lapsuudesta
[accordion width="600"] [item title="Lue lisää!"]
Lapsuudesta muistan hyvin joulujuhlat. Vanhemmat järjestivät meille aina suomalaisen joulun. Lapset ovat saaneet lahjoja, joulupukki kävi, me olemme lukeneet suomenkielisiä runoja ja laulaneet suomalaisia lauluja.
Suomalaisen kirkko-kalenterin mukaan toimimme. Se jotenkin jäi lapsuuden ajaksi. Sitten tuli pitkä tauko. Nyt on sekä veljellä että minulla venäläinen puoliso, me juhlitaan kaksi kertaa joulua, pääsiäistä ja laskiaista. Ensi sunnuntaina on venäläinen laskiainen. Silloin minä paistan bliinejä miehelleni.Äiti kertoi aina, että minä olen synytnyt pääsiäisenä kun ortodoksisen kirkon kellot olivat soineet. Lapsuudesta muistan, että oli paljon lunta, paljon leikkejä, meillä oli sukset, kelkkoja, hevosen reki.
Ihmiset ajattelevat, että minulla oli varmaan raskas lapsuus. Ei ollut, minulla oli sellainen onnellinen lapsuus. Vanhammat olivat yrittänet meitä kouluttaa hyvin. Sitten meidän elämä olisi helpompaa.
Kun tulimme tähän Inkerimaahna, oli joskus vaikeata koulussa. Isä ja äiti ovat käyneet koulua vain kaksi – kolme vuotta. Oli ne vaikeat vuodet 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa Neuvostoliiton perustamisen aikana. Suomenkieliset koulut olivat suljettu. Jospa minun isällä olisi ollut opiskelumahdollisuuksia, hän olisi varmaan tullut ministeriksi. Hän oli sellainen viisas.
[/item] [/accordion]
|
| Skuoritsan kirkonrauniot |
 |
Kirkkoherra Antti Jaatisen muistokivi Skuoritsan hautausmaalla. Jaatinen tapettiin Siperiassa.
Takana oli viranomaiset. Foto: Bente Imerslund 2003 |
|
|
Viralliset tiedot ovat vain venäjäksi, mutta Jumalan sanat sydämen kielellä – siis suomeksi. Foto: Bente Imerslund 2003
|
|
Skuoritsa sijaitsee noin 30 kilometriä Pietarista lounaaseen, Tervolan lähellä.
Inkeriläinen nainen, syntynyt vuonna 1962, kertoi lokakuussa 2003 Bente Imerslundille:
Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Skuoritsaan perustettiin luterilainen seurakunta. Skuoritsassa sijaitsi kaunis pappila, jossa oli Inkerinmaan suurin kirjasto. 1800-luvulla rakennettiin kivikirkko, johon mahtui 700 ihmistä. Minun mummoni suku tuli Savosta, mummo oli siis savakko. Hän asui Ala-Purskassa. Äyrämöisetkin tulivat alunperin Savosta, josta he olivat muuttaneet Karjalan kannakselle. Sieltä he tulivat Skuoritsaan. Savakot istuivat vasemmalla puolella kirkkoa ja äyrämöiset oikealla. Kirkko toimi vielä vallankumouksen jälkeen, mutta vuonna 1937 kirkkoherra Antti Jaatinen tapettiin. Hänet teloitettiin Siperiassa. Bolševikit eivät tarvinneet kirkkoa, mutta sodan aikana kirkko toimi kuitenkin jälleen. Vuonna 1956 venäläiset polttivat kirkon. Täällä ei silloin ollut inkeriläisiä, jotka olisivat itkeneet. Kaikki oli viety Viron kautta Suomeen ja sieltä sitten Siperiaan tai ympäri Venäjän maata. Minun sukuni pääsi vasta 1970-luvulla takaisin omille mailleen. Kun kirkko poltettiin, joku oli kätkenyt kirkon kellon maahan, ja se löydettiin taas. Hiljaisuutta kesti 40 vuotta, sitten kellon ääni taas kutsui kaikkia seurakuntalaisia jumalanpalvelukseen.
Perestroikan jälkeen rakennettiin parakkikirkko, ja nyt on alettu remontoida vanhaa kirkkoa. Suomesta meille tulee paljon apua tätä kirkkoa varten.
Vastaa kysymyksiin!
1. Missä oli Inkerinmaan suurin kirjasto?
2. Mistä päin Suomea tulivat savakot?
3. Mistä päin Suomea tulivat äyrämöiset?
4. Minkä kautta he olivat päässeet Skuoritsaan?
5. Mikä kansanryhmä istui oikealla puolella kirkkoa?
6. Mitä tapahtui kirkkoherra Antti Jaatiselle? Missä?
7. Miten kirkon kello oli säilynyt?
Tehtävä
Katso Hatsinan suomalaisen monitoimikeskuksen Inkerinmaan kartasta, missä Skuoritsa sijaitsee
|
|
|
|
|
| Tervolan suomalainen vanhainkoti |
| Pakkasen Katri • Hennulan Olga • Suomalaisia lauluja |
|
Tervola sijaitsee noin 30 kilometriä Pietarista lounaaseen, Skuoritsan lähellä. Vanhainkodin 19 asukkaasta 18 on suomenkielisiä, aivan niin kuin norjalaisen kveenikylän vanahinkodissa parikymmentä vuotta sitten!
Kaksi haastattelua Tervalavan vanhainkodissa lokakuussa 2003. Haastattelija: Bente Imerslund
|
|
Tervalava eli Tervola. Suomalainen
paikannimi kirjoitettu venäläisittäin.
Foto: Bente Imerslund 2003
|
| |
|
 Pakkasen Katrin haastattelu I
Pakkasen Katrin haastattelu II
|
Pakkasen Katri ja Hennulan Olga
Hennulan Olgan haastattelu
|
|
Pakkasen Katri eli Katri Pakkanen
Olen syntynyt vuonna 1923 ja olen kotoisin Skuoritsan kylästä. Vuonna 1930 menin kouluun, ja silloin kaikki opetus tapahtui suomen kielellä. Vain yksi tunti viikossa oli venäjän kieltä.
Vuonna 1936 kaikki kirkot pantiin kiinni, koska sanottiin, että kirkko pimittää kansaa. Meidän kirkkoamme eivät polttaneet tsuhnat vaan venäläiset.
Sodan aikana talomme paloi, kaikki paloi, venäläiset olivat syyllisiä tähän. Heidän täytyi päästä saksalaisilta karkuun. Se oli sitä poltetun maan taktiikkaa. Nyt ymmärrän sen, mutta silloin emme ymmärtäneet. Suomeen mentiin ja elettiin siellä lähellä Riihimäkeä. Sitten tuli taas muutto Venäjälle, Tverin alueelle. Me pääsimme kotiin jo vuonna 1946. Mutta kotia ei ollut, se oli poltettu. Jokaisessa kolhoosissa oli annettu ihmisille maapalsta, jotta he saisivat istuttaa perunaa ja kylvää kaikenlaista.
- Oletko käynyt Suomessa?
Monta kertaa. Se on rikas maa, mutta kyllä siellä tehdään sitkeätä työtä. Kun mieheni vielä oli elossa, puhuttiin siitä, että muutetaanko mekin Suomeen, mutta hän sanoi, että lapset jäävät kuitenkin tänne. Eletään täällä ja kuollaan tänne!
Neuvostoliiton aikana lapsille ei opetettu kristinuskoa, mutta 1990-luvulla hyväksyttiin kristinusko uudestaan. Minulla oli Skuoritsassa pyhäkoulu. Kaikki mummot halusivat, että lapset oppisivat Raamattua. Mehän olemme luterilaisia, mutta venäläiset ovat ortodokseja. Jumala on yksi, ja me ollaan kaikki yhden ja saman isän lapsia. Nyt on samassa pyhäkoulussa sekä luterilaisia että ortodokseja. Siihen aikaan ei ollut Raamattua ollenkaan, mutta nyt on jo paljon Suomesta tuotu Raamattuja, ilmaisiakin. Jos tiesimme, että vanhemmat eivät pysty ostamaan Raamattua, lapsi sai sen ilmaiseksi.
|
|
|
|
|
 |
Hennulan Olga
eli Olga Huuhka sai venäläiseltä aviomieheltään sukunimen Atsinova. Olga on syntynyt vuonna 1919.
Minä olin 9-vuotias, kun aloitin koulun. Meitä oli viisi lasta, ja kouluun pääsin vasta, kun koulua oli ollut kaksi kuukautta. Minun piti kotona hoitaa pikkusisaruksia. Koulussa oli yksi opettaja ja neljä luokkaa. Viidettä luokkaa ei ollut. Olisi täytynyt mennä Pietariin, siis Leningradiin, mutta minulla ei ollut mitään päälle pantavaa, ei kenkiä eikä takkia. Veli pääsi kouluun enemmän oppimaan.
|
Haastattelu Tervolan vanhainkodissa. Hennulan Olgalla on monia tarinoita kerrottavana haastattelijalle
Foto: Orvokki Koivunen 2003 |
| Me kävimme suomenkielistä koulua, siihen aikaan ei opetettu venäjää kuin tunti viikossa. Elämän koulussa olen oppinut kirjoittamaan venäjää. Nyt osaan sitä niin hyvin, että Kremliinkin voisin kirjoittaa. |
|
|
|
|
|
Me laulettiin paljon suomalaisia lauluja.
|
Sitten laulettiin tämä: |
Metsän taa
mieleni mun kaihoaa.
Siellä on kylät, suuret pellot,
siellä soivat iltakellot.
Avarat, maisemat,
metsän takaa aukeat. |
Älä itke äitini,
älä äiti kulta.
Vaikka vaan jo isäni
on jo mustaa multaa.
Älä muista murhettais
tuolla on kirkas taivas
poikas tarjoo
lyhentää sun vaivas
|
| Myös venäläisiä lauluja on käännetty suomen kielelle. Niitä laulettiin nuoruudessani, kun tänne Neuvostoliittoon tuli kommunisteja Suomesta.
Inkerinmaalta ja Karjalasta,
Suomesta kotoisin ollaan.
Hallo hallo hallo, haallo hei, hei, hei
Suomesta kotoisin ollaan.
|
 |
| |
Kaunis inkeriläinen talo Hatsinan lähellä. Foto: Bente Imerslund |
 |
 |
| Suomalaiset ovat innokkaita auttamaan naapuriaan rajan takana. Tervolan suomalainen vanhainkoti saa paljon apua Suomesta. Kuvassa vanhainkodin eräs seinätaulu. Foto: Bente Imerslund 2003 |
Olgaa ja hänen ystävätärtään naurattaa, kun he muistelevat nuoruuden ihastuksiaan. Foto: Bente Imerslund 2003 |
| |
| Suomalaisia kutsumanimiä
- Mitä suomalaisia kutsumanimiä muistat lapsuudestasi?
Meillä oli kaikenlaisia nimilöitä [nimiä]. Itse olen Hennulan Olga, koska talon nimi on Hennula. Isä oli Hennulan Antti. Oli kuusi Huuhka-taloa. Huuhka on hukka eli susi.
Oli viisi Pöyhösen-taloa, Pylsylän talo, Tuomalan talo, Ristelin talo ja Simolan talo. Oli Hampaalan kylä. Heikkilän talossa asui Heikkilän Simo ja hänen vaimonsa oli Heikkilän Simon Sonja. Puasi-Laurin talossa (Puasi eli Paasi) asuivat Puasi-Laurin Anni, Puasi-Laurin Mari, Puasi-Laurin Sonja ja Puasi-Tuoma.
Terva-Teppo
Puasi-Teppo eli Terva-Teppo eli Stefani keitti tervaa. Hän oli aika vanha, kun minä olin pieni tyttö. Tepon vaimo oli Mari. Kun Mari oli kuolemaisillaan, me tytöt menimme häntä katsomaan. Me menimme hänen luokseen, lauloimme ja tanssimme hänen luonaan. Mari ei silloin enää voinut syödä eikä puhua, mutta hän nauroi, kun me näytimme hänelle kaikki näytökset. Hän oli elossa vielä pari päivää.
Teppo asui sitten tyttärensä kanssa. Tytärtä kutsuttiin Puasi-Tepon Sonjaksi. Hän ei ollut naimisissa, heillä oli ikävää varmaan. Muistan, että Teppo tuli joka aamu varhain meille. Sänkyä meillä ei ollut kuin yksi. Siinä nukkui äiti kuopuksen kanssa. Mutta toiset nukkuivat lattialla, kaikki rivissä. Ja se Terva-Teppo tuli aamuisin siihen aikaan, kun äiti nousi lehmää lypsämään. Hän kävi tällöin meillä ja nukkui kerrassaan. Joka aamu hän kävi siis meillä nukkumassa!
|
|
| |
|
|
|
|
|
