Koulussa oli keväällä 2013 noin 800 oppilasta. Heistä noin  700 lukee suomea. Oli kahdeksan suomen kielen opettajaa

	Tässä 5. luokan eräät innokkaat oppilaat kuuntelevat kun finsk.no-toimittaja kertoo suomen kielen opetuksesta Norjassa. Takapenkillä istuu 10. luokan oppilas Dasja Seglova, joka on suomen kielen olympialaisten eräs voittaja.
	Koulun rehtori Tamara Bondarchuk ei puhu englantia eikä suomea, mutta koko ajan hän on suomen kielen opettajien kanssa yhteistyössä. Rehtori halusi tuoda kouluun jotakin uutta ja hauskaa ja hän keksi, että se voisi olla suomi. Hän kävi Petroskoissa etsimässä oppikirjoja, suunnitelmia ja puhui siellä opettajien kanssa.
	Suomen kielen olympialaisten voittaja Dasja Seglova kertoo olympialaisista, omasta perheestä ja harrastuksistaan. Bente Imerslund haastatteli häntä huhtikuussa 2013. Haastattelun alku: Dasja Seglova, olet kuulemma osallistunut olympialaisiin. Mitä olympialaisia ne olivat? On kaksi olympialaiskilpailua Venäjällä, yksi on Pietarissa ja yksi Petroskoissa. Mitä te teitte olympialaisissa? Me teimme harjoituksia kielestä ja ja keskustelimme. Mistä te keskustelitte? Kesälomasta, vieraasta kielestä ja paljon muusta. Dasja kertoo perheestään, vierailuista Suomessa ja Saksassa ja sitten harrastuksistaan.

Kaikkea hyvää!	11. luokan oppilaat kertovat Pietarista	Pikku-näytelmiä

Osa 1 Osa 2		Nadja Jefimova
		Anastasia Margidanova
		Anna Turkulets
		Alina Telepnjova og Nasta Berdasheva opiskelevat suomea ahkerasti

Osa 1

•  Nadja Jefimova, sinä olet apulaisrehtori ja sinulla on vastuu suomen kielestä tässä koulussa. Kerro vähän tästä suomen kielen opetuksesta.
• Meidän koulussa on noin 500 lasta, jotka opiskelevat suomea – toiselta luokalta. Voimme sanoa, että kaikki lapset haluavat oppia suomea, koska Suomi on niin lähellä. Usein he käyvät siellä Suomessa. Mutta suomi on hyvin vaikea kieli. Eivät kaikki jaksa sitä oppia, mutta haluavat. Siis opettajat, meillä on yhteensä noin 70 opettajaa koulussa, mutta suomen kielen opettajia on kahdeksan ja he ovat kaikki nuoria, paitsi minua. Kaksi opettaja on meidän  päätösoppilaita ja nyt he ovat suomen kielen opettajia. Ovat hyvin ihania opettajia, pitävät lapsista, ahkerasti tekevät työtä.

• Montako oppilasta on koko koulussa?
• No yhteensä meillä on noin 700 lasta. 500 opiskelee suomea.
• Se on aika suuri osa.
• Kyllä, kyllä, mutta muut – he tulevat muista kouluista ja ei ole mahdollisuuksia oppia suomea, siis he opiskelevat vain englantia.   
• Onko teillä paljon semmoista muodollista kontaktia suomalaisten koulujen kanssa, ystävyyskoulu ja semmoista?
• Voi sanoa kyllä, että meillä on paljon ystävyyskouluja ja olemme monta monta vuotta olleet yhteistyössä, esimerkiksi tänä vuonna täytti kymmenen vuotta kun olimme yhteistyössä helsinkiläisen koulun kanssa, Rouhuvuoren koulu. Meillä on ystävyyskouluja Kotkassa, Mäntsälän alueella ja uusi kontakti syntyi tänä vuonna – se Kuopion koulu, jossa opetetaan venäjää vieraana kielenä.
• Kuka aloitti suomen kielen opetuksen tässä koulussa?
• Tämä henkilö oli koulun rehtori. Hän halusi tuoda kouluun jotakin uutta ja hauskaa ja hän keksi, että voi olla se on suomi, jota opetetaan nyt meidän kolussa. Hän kävi Petroskoissa etsimässä oppikirjoja, suunnitelmia, puhui opettajien kanssa siellä Petroskoissa. Noin se onnistui ja nyt meillä opetetaan suomea.
• Ja hän teki sen kaiken vaikka hän itse ei osaa suomea. 
• Ja hän ei puhu englantia eikä suomea, mutta koko ajan hän on meidän kanssa yhteistyössä. 
• Erittäin mielenkiintoista. Kiitos!

Osa 2

• Nadja, ymmärtääkseni sinä et ole syntynyt täällä Venäjällä. Mistä olet oikeastaan kotoisin?
• No, oikeastaan kotoisin olen Virosta, Tartosta. Olen siellä syntynyt ja käynyt koulua seitsemäntoista vuotta, sitten vuoden olen siellä ollut töissa ja sen jälkeen olen tullut Pietariin opiskelemann yliopistoon. Ja myöhemmin opiskelin suomea, koska osasin hyvin viroa, mutta myöhemmin tuli mieleen että minulla oli yksi naapurissa asuva vanha rouva, joka oli suomalainen, ja koko ajan minä kuulin, miten hän puhui suomea, viroa ja venäjää, mutta ei tullut päähän ajatuksia, että voisin oppia suomea jo lapsena hänen kanssaan. Oli niin hauska hetki minun elämässä. Kun tulin Pietariin, opiskelin suomea.
• Siis, kun tulit Pietariin, osasitko jotain suomea silloin?
• Ei yhtään sanaa. Mies oli sanonut minulle: Nadja , sinä puhut hyvin viroa. Mene opiskelemaan suomea. Meninkin kurssille ja sen jälkeen, kun opiskelin vähän suomea, hän oli sanonut: Nadja. Pietarissa on monta suomenkielistä koulua. Haluatko mennä opettamaan suomea? Minä hämmästyin, mutta hän kävi puhumassa rehtorin kanssa, että tarvitsevatko he suomen kielen opettaja. Ja rehtori sanoi kyllä, ja niin minä pääsin kouluun.
• Minä vuonna se oli suunnilleen?
• Se oli 17 vuotta takaisin.
• Venäläisten asema Virossa on aika vaikea asia monille, mutta ehkä ei sinulle, vai miten?
• Minulle se ei ollut vaikea asia, koska minä puhuin viroa, ja kun minä esimerkiksi tulin töihin tehtaaseen, oli mielenkiintoista olla töissä virolaisten kanssa. Ja esimerkiksi äiti ja isä, töissä, kun olivat siellä Virossa – isä nykyäänkin asuu siellä – heille ei syntynyt ongelmia. Saman jutun mä kerroin lapsille, että lapset, opiskellaan suomea, koska se on niin lähellä. Voi olla, että menette sinne asumaan, opiskelemaan, menette naimisiin, tytöt, arvoisat. Opiskellaan suomea.
• Sinun oma perhe, Nadja, osaavatko lapset suomea?
• No, lapset puhuvat monta kieltä. Esim. tyttäreni puhuu englantia, saksaa ja vähän ruotsia, poikani saksaa, englantia ja suomea, koska, kun hän oli viimeisellä kurssilla yliopistossa, hän keksi, että hän haluaa mennä opiskelamaan ulkomaille, ja tämä ulkomaa oli Suomi. Ja vuoden kuluttua diplomin jälkeen hän meni opiskelemaan suomea kurssille ja minun avulla
• opiskeli suomea ja sen jälkeen hän meni opiskelemaan Suomeenja vuoden hän oli yliopistossa siellä. Nyt hän on töissä siellä ja auttaa suomalaisia ymmärtämään venäläisiä ihmisiä.
• Oikein kansainvälinen ja kielirikas perhe. Kiitos sinulle!
• Eipä kestä. Ole hyvä! Kaikkea hyvä! 
   

• Koulussa nro 23 opiskellaan suomea ahkerasti. Suomen kielen opettajia on kahdeksan ja yksi niistä niin nuori, että minä ensin luulin häntä oppilaaksi. Anastasija, oletko sinä jo monta vuotta opettanut suomea? 
•  Olen opettanut suomea jo viisi vuotta tässä koulussa.
• Mitä teit sitä ennen? Kerro nyt alusta lähtien!
• Minä opiskelin tässä koulussa suomea ja sitten opiskelin yliopistossa, ja olen ala-asteen opettaja, mutta minä halusin opettaa suomea lapsille, ja siis olen suomen kielen opettaja nyt tässä koulussa.
• Siis montako vuotta sinä olet yhteensä ollut tässä koulussa, sekä oppilaana että opettajana?  
• Kymmenen pluss viiisi, viisitoista.
• Hyvää. Miltä tuntuu olla suomen kielen opettajana vanhassa koulussasi?
• Hyvältä tuntuu. Koska minä tiedän oikein hyvin tai minä tunnen kaikki opettajat ja johtajan, ja on mukavaa työskennellä samassa koulussa, missä itse opiskelin ennen.
• Hyvää, kerro vähän, miksi oppilaat haluavat oppia suomea.
• No, minusta se johtuu siitä, että Suomi on lähellä ja he voivat matkustaa aikuisten kanssa tai sitten vanhempien kanssa Suomeen. Ja se on hyvä, että lapset itse voivat kysyä ja keskustella suomen kielellä Suomessa.
• Löytyykö tästä kolulusta paljon inkeriläislapsia,tiedätkö?
• En tiedä, mutta ehkä ei ole.
• Eniten siis ihan venäläisiä.
• Joo, kyllä.
   
• Minkä verran olet itse käynyt Suomessa?
• No, olen ollut Suomessa monta kertaa. Ja kun opiskelin Suomessa, se oli niin kuin opiskelu tai – no, me asuimme perheissä ja opiskelimme suomea.
• Missä kaupunigeissä tai kaupungissa?
• Olen ollut Kuopiossa, Helsingissä, Savonlinnassa, missä vielä.  2.54.
• Tiedät siis monta paikkaa.
• Joo, monessa kaupungissa. Kerro vähän, mitä on erilaista Suomessa kuin Venäjällä.
• Kouluissa. Niinkö?
• Kouluissa ja ylipäätään.
• Niin, lapset ovat samanlaisia, mutta opetus on erilainen. Minä tarkoitan sitä, että meidän koulussamme opetamme lapsia opiskelemaan tai miten täytyy oppia ja Suomessa kaikki lapset niin kuin oppivat itse tai jos oppilas haluaa, siis hän opiskelee. Jos Suomessa lapsi ei haluaa oppia, siis hän ei opi-  Ja meidän koulussamme kaikkien on pakko opiskella ja me sanomme aina lapsille, opi sitä ja opiskele ja niin tapahtuu.

Anna Turkulets

• Anna, oletko sinä naimisissa?
• Kyllä minä olen naimisissa, ja minun mies on myöskin vepsäläinen, mutta hän on syntynyt Pietarisssa ja hän ei puhu vepsää. Mutta hän kaiken ymmärtää. Ja kun haluaa sanoa, että rakastaa minua, hän sanoo vepsän kielellä, koska minä olen opettaja, minä opetin tätä hänelle.
• Kerro mitä se on vepsän kielellä.
• Minä armastan sindei.
• Anna, sinä olet ensimmäinen vepsäläinen, jota haastattelen. Joten näiden sivujen lukijat voisivat kuulla vähän vepsää, kerro minulle vähän omasta perheestäsi vepsän kielellä. 
• …………………
• Aika paljon voi ymmärtää, melkein kaiken voi ymmärtää kun osaa suomea. Mutta sano nyt kuitenkin suomeksi samat asiat.
• Minä olen Anna.  Minä olen vepsäläinen. Nyt minä asun Pietarissa, mutta ennen asuin mummon kanssa kylässä. Minä olen työssä koulussa. Olen suomen kielen opettaja. Minä voisin kertoa omasta perheestä. Mutta koska vepsäläiset asuivat aina Venäjän ihmisien lähellä ja Venäjän kulttuuri vaikutti vepsän kieleen ja monta sanaa on tullut vepsän kieleen venäjän kielestä, ja jos minä kerron perheestä, siellä on monta sanaa venäjän kielellä.
• Esimerkiksi?
• Suomeksi on äiti, venäjäksi on mama, vepsäksi on mam. Voi muistaa paljon esimerkkejä.  Ei ymmärrä tätä suomenkielinen ihminen. Mutta jos minä kerron paljon vepsän kielellä, mihin ei vaikuttanut venäjä, suomalainen voi ymmärtää ja vastata kysymyksiin ja keskustella.
• Esim. isoäiti, babuschka, onko se babuschka vepsän kielellä, vai mitä se on?
• Babish, se on venäjän sanasta.
• Jos teille syntyy lapsia, mikä kieli tulisi olemaan niiden lasten äidinkieli?
• Koska vepsän kieli  on niin kuin kuollut jo, yhtä vepsän kieltä on vähän ja pitää lapsella olla kaksi kieltä, vepsän kieli kuin äidinkieli ja toinen kieli venäjän kieli.
• Onko maailmassa nyt paljon lapsia, nuoria, jotka osaavat vepsää kunnolla?
• Minä olen sitä mieltä, että kun minä olin lapsi, siellä minun mummo ja äiti sanoivat, että pitää tietää omaa kieltä, ei tarvitse unohtaa. Mutta nyt anhemmat eivät halua opettaa lapsille omaa kieltä  ja monet nuoret vanhemmat eivät itse puhu vepsän kieltä, ja on lapsia, mutta ei paljon.
• Kiitos sinulle Anna.

Alina Telepnjova ja Nasta Berdasheva opiskelevat suomea ahkerasti

• Olin yhdennellätoista luokalla. Ja nyt on edessäni kaksi tyttoä, jotka haluavat vähän kertoa, miksi he lukevat suomea. Kuka sinä olet?
• Minä olen Nastja Berdasheva. Minä opiskelen koulussa 23 ja minä opiskelen siellä suomen kieltä. Kun minä aloin opiskella, minä en tiennyt, miksi minä teen sen, mutta kun min sain lukea, puhua ja kirjoittaa,  minä ymmärsin, mitä se tarkoittaa,  minä oikein halausin opiskella sitä ja puhua minun elämässä yleensä.
• Oletko käynyt Suomessa?
• Joo, minä olen käynyt Suomessa ja minä olin siellä eri kaupungeissa. Minä opiskelin siellä suomen kieltä ja minä matkustin,  minä ymmärsin puhua ihmisten kanssa, jotka asuvat Suomessa.
• Hyvää! Missä kaupungeissä olet käynyt, esimerkiksi?
• Esimerkikis Helsinki, Turku, Karjaa, Porvoo.
• Mitä teit Helsingissä?
• Me matkustimme kaupungilla, me teimme kuvia ja katsoimme, mitä se kaupunki on.
• Hyvää, kiitos sinulle.
   
• Entäs kaverin nimi, kuka sinä olet?
• Minä olen Alina Telpnjova. Minä opiskelen kolussa 23. Minä opiskelen suomea toisella luokalla.  
• Olet siis lukenut monta vuotta suomea. Montako?
• Yhdeksän vuotta.
• Hyvää, Kerro vähän, miksi sinä halusit oppia suomea.
• Koska minä haluan sitten ajaa Helsinkiin ja vielä minä haluan vapaa-aikana lukea kirjat  suomen kielellä.
• Oletko ollut Suomessa?
• En.
• Haluaistiko lähteä Suomeen?
• Kyllä, kyllä.
• Suurkiitos sinulle.