|
- Máret Inga Länsman, olet Suomen saamelainen. Mistä olet kotoisin?
Olen kotoisin Poratpoktsasta, joka on lähellä Nuorgamin kylää. Nuorgamin kylä on Suomen pohjoisin kylä ja siellä asuu noin kaksisataa ihmistä. Se on vilkas kylä, siihen nähden, koska siellä on koulu ja on myös vilkas rajakauppa. Ihmiset Norjan puolelta tulevat ostamaan ruokaa ja polttoainetta ja viinaa tietenkin.
- Millaista ruokaa norjalaiset aina ostavat?
Norjalaiset kuulemma syö hyvin paljon grillilihaa, ja myöskin saksan hirveä, ja ylipäätään lihaa.
- Sinä toimit Deanu Sámiskuvlan suomen kielen opettajana, joka päivä sinä lähdet siis ulkomaille töihin. Kerro vähän tästä ulkomaanmatkasta.
Mulla on työmatka tosiaankin 35 kilometriä, että ensimmäiset 10 kilometriä ajan Suomen puolella, ja sitten ylitän rajan ja ajan Norjan puolta. Tie on aika rauhallinen, ja ei kovin monta autoa tulee kyllä vastaan, vastaka Norjan – lähellä Tanaa.
- Onko tullilla kovaa kontrolli?
Ei ole, että joskus kun mä tulen töistä, saattaa oli kontrolli, mutta he tuntevat jo minut niiin että he vain vilkuttavat, että mene ohi.
- Máret, kun sulla on niin pitkä työmatka, sinä joudut varmaan nousemaan hyvin aikaisin aamulla?
Niin, en kyllä jouda, omasta mielestä, koska olen – kuljen koko aika Suomen ajassa, ja Suomessa on kello yhtä tuntia edellä kuin Norjan aika, jotenka mun en tarvi mennä töihin kuin vasta Suomen kello yhdeksän.
- Sinä voisit nukkua kauemmin, kun nukut Suomessa ja olet töissä Norjassa?
Niin, ehkä minä nukunkin.
- Tämä tunti aikaero, aiheuttaako se jotain vaikeuksia tai iloja? Kerro vähän tästä.
No, ei vaikeuksia. Silloin tosiaan kun minä opiskelin. Olen Koutokeinossa opiskellut opettajaksi, niin välillä kävi kyllä silleen, että kun en muistanut itsekään, missä ajassa nyt kello on. Onko se Suomen ajassa vai Norjan ajassa? Sitten kun tuntia piti kääntää taaksepäin, en ollutkaan kääntänyt ja olin tuntia aikaisemmin siellä. Mutta työaikana ei ole kyllä käynyt niin. Aina varmistan aikaa, että olen varmaa, mikä aika mulla on kellossa. Kukaan ei halua liian aikaisin mennä töihin.
Vastaa kysymyksiin:
-
Mistä Máret Inga on kotoisin?
-
Kuinka kauan hänen työmatkansa kestää?
-
Missä hän asuu, ja missä hän on työssä?
-
Missä hän opiskeli opettajaksi?
-
Milla tavalla hän juhlii uudenvuodenaattoa?
-
Mistä Maretin äiti on kotoisin?
-
Onko perheen postilaatikko Norjassa vai Suomessa?
Kysymykset on tehnyt Håkon Mikalsen.
- Mitä teille tapahtuu siellä Nuorgamissa uudenvuodenaattona? Kerro!
No, met ammutaan raketteja normaliin aikaan kello kaksitoista. Silloin meillä on perinteenä, että ensin ko me ammutaan, niin meidän naapurit toisella puolella jokea, toisella puolella on tosiaankin Norja, he vastaavat meille hyvää uutta vuotta -toivotuksin, ja ampuvat muutaman raketin jo aikaisemmin kuin he yleensä ampuvat. Ja sitte(v) vastaavasti me ammutaan heille hyvää uutta vuotta -raketteja suomen aikaan kello yksi elikkä heidän kello kaksitoista. Ja koska monesti me lähdetään Taanaan katsomaan vielä, tai Skiippaguruun, missä minun mummola on, katsomaan vielä raketteja, niin aina joku huolehtii, että jonkun on jäätävä kotia vastaamaan meidän norjalaisille naapureillemme hyvää uutta vuotta.
- Oikein hyvin järjestetty. Palataan vielä tähän sinun työmatkaasi ulkomaille joka päivä. Onko sulla erikoisia velvollisuuksia, kun nyt aina käyt kahessa maassa?
No aina tietenkin jos mä näen liftareita, niin minä otan niitä matkaan, koska tien, että busseja ei kulje, että on melkein mahoton saada kyytiä, jos ei ota liftareita matkaan. Silloin ko mä tulen töistä, niin mun pitää aina ottaa vielä posti Norjan puolelta, koska minun äiti on Norjan puolelta kotoisin. Hän haluaa joka päivä lukea norjalaisen sanomalehden, Finnmarkenin, joten aina tullessani Pulmangissa pysäy’yn ottamaan postin, jonka sitten vien kotia. Ja jos en ole ottanut sitä, saan kyllä kuulla.
- Onko teillä postilaatikko kahessa eri maassa?
On. On Norjassa ja Suomessa, ja todellakin, että molemmissa maissa on postilaatikko, ja useimmiten joutuu vielä, saa tekstiviestejä, että ”tuoppas minulle vielä Norjan kaupasta sitä ja tätä”, koska ihmiset ei aina jaksa lähteä Norjaan, mutta haluaa kuitenkin jonkun tuotteen sieltä – että semmosta, pieni postiauto vielä olen.
- Sinä olet siis varsinainen rajaihminen?
Kyllä – ja moni muukin siellä seudulla.
- Kerro vähän työstäsi suomen kielen opettajana Norjan puolella!
Minä opetan suomen lisäksi myöskin saamea ja muita aineita. Meil .. Niin, mä opetan ykkösille ja kolmosille, ja sitten vielä yläastelaisille. Meillä on vielä toinen opettaja myös, joka opettaa suomea. Moni haluaa oppia suomea, koska heidän vanhemmistaan toinen voi olla Suomesta, voi olla kveenitaustaa tai muuten vain kiinnostusta oppia suomen kieltä, koska se on kuitenkin niin lähellä, nämä kaksi kylää, Taana ja Nuorgam. Siitä on hyötyä myöskin sitte ko hakee töitä.
- Máret, onko sinun perheesi tyypillinen rajaseutuperhe?
On. Ain.., varsinkin minun äidin puolella. Minun isomummi tuli Norjasta. On kyllä, tai mä häydyn tää vielä sanoa, että millä puolella rajaa on suku enimmän ajan ollu, mutta isomummoni tuli todellakin Seidasta, Taanasta, ja meni naimisiin Nuorgamiin, Suomen puolelle. Hänen vanhin tyttärensä eli minun mummini meni naimisiin Norjaan, ja muutti Norjaan, taaskin takaisin Taanaan, ja sitten hänen tyttärensä eli minun äitini meni naimisiin Suomen puolelle, ja mä olen heidän perheen vanhin tyttö, ja mä taklasin tätä niin että tätä perinnettä jatkaa Norjaan ja Suomeen asumaan.
- No, eikö Norjasta nyt löytyis sopiva aviomies?
(Nauraa vähän.) Löytys varmaan, mutta yritin kyllä parhaani, mutta ei oikein onnistunut, että nyt näyttää siltä, että jään Suomen puolelle. Mutta minun siskoni, hän on jatkanut tätä perinnettä, että hän on, asuu Kautokeinossa, ja näyttää jäävän sinne.
- Mutta kun sinä et aio jatkaa, mikä vika on norjalaisissa miehissä?
(Nauraa vähän.) Ei niillä ole kyllä mitään vikaa. Mutta ei ole vaan osunut kohdalle semmonen Aamorin nuoli kahess .. ..., joka on saanut minut jäämään Norjaan.
- No niin. Kiitos sinulle, Máret Inga Länsman!
Kiitos.
Tekstin on kirjoittanut nauhalta Hanne Elin Utvik
|
