Lasse Ørnebakk - nuori tervahautarakentaja

Osa 1

• Lasse Ørnebakk, viime syksynä haastattelin kahta vanhaa metsämiestä sinun kotiseudultasi, siis Naavuononperästä. Kysyin heiltä, josko nuorempi väki osaa rakentaa tervahautaa. Kumpikin mainitsi vain sinun nimesi. Oletko todella ainoa alle 85-vuotias, joka hallitsee tämän ikivanhan tekniikan?
• Ja uskon, että olen se ainoa. En tiedä kukaan muu, jokaa siellä osaa tervahautaa polttaa.
• Minä vuonna olet syntynyt?
• 1973. Olen 37 vuotta.
• No niin. Raisilaiset ovat hyvin ylpeitä esi-isistään, jotka olivat tervahautamestareita. Onko teillä Naavuonossa samantyyppinen terva kuin tällä Raisissa?  
• Jo, minä uskon, että se on samantyyppinen. Samalla lailla se rakennetaan, niin kuin Raisissa. Minä olen kuullut – se ensimmäinen, joka poltti tervaa. Se oli Straumfjordissa - Aapu. Se opetti ne muut suomalaiset polttamaan tervaa. Se on tullut Naavuonoon tämä samalla lailla kuin Aapu teki tervahautaa.
• Me katsoimme nyt juuri sinun tietokoneelta pari sataa kuvaa, miten sinä rakensit tervahautaa. Kerro vähän! Sinä voisit varmaan pari päivää kertoa, mutta kertoisitko nyt – sanotaanko kymmenessä minuutissa menetelmästä ihan alusta lähtien.

Osa 2
Lasse kertoo tervamiilusta.

Kantoja

• Ensin pitää niin kuin mennä metsään ja hakea tervapuita metsästä. Siinä pitää löytää kantoja kun siinä on enempä tervaa. Vanha kanta pitää olla – ainakin kaksikymmentä vuotta vanha, että siinä puussa on enempi tervaa. Nämä puut, mitä minä hain on 1930-luvulla hakattu. Se pitää olla niin kuin auringon puolella, että siinä on ollut paljon aurinkoa. Silloin tulee paljon tervaa. Maan pitää olla kova, että siinä tulee tervaakin puuhun. Ei voi olla suossa, kun siinä kaikki tervat menee pois. Sitten hakkaat kantoja, otat ne alas kotiin. Sitten pitää hakata niitä pienemmiksi ja panna kuivuun. Tervapuut voi vain hakata talvella kun ne ovat vielä pakkasen puolella, että ne halkeaa. Jos pitää kesällä halkea niitä, pitää käyttää  paljon energia. Se on vaikea silloin. Kun ne on halkeneet ja kuivuneet, sitten pitää taas uudestaan halkea ne pieniksi kappaleiksi  ja hakkaa  roskapuut pois, että on  vain tervapuuta siinä.  Siinä pitää olla nuuka ettei siinä ole paljon pikkupaloja puussa. Jos on pikkuappaleita, niin se voi syttyä tervahauta kun poltat sitä.
• Sen jälkeen  kun  teet sitä, pitää olla metsässä ja hakea  tuohia. Tuohia voi hankkia niin kuin kesäkuussa, silloin on helppoa saada se irtomaan. Mutta joku vuosi ei se voi irtoa, sitten pitää odottaa toiseksi vuodeksi. Ne on niin kuin yksi neliö iso ne tuohet, mitä minä haen. Sitten pitää hankkia turpeita metsästä, pitää löytää hyvä turvepaikka, missä turpeet helposti pääsee irti maasta. Siinä oikeastaan on soran alla. Se on niin kuin 10 senttiä paksua niissä paikoissa, mistä haen turpeita. Niitä pitää hankkia 3-400 neliötä ja ottaa ne kotiin.

Puuvarasto	Puuvarasto

Moottorisaha on hyvä olla ...	mutta tarvitaan myös käsivoimaa.

Lassen isä Åge Ørnebakk erään turpevaraston vieressä	Vanha miilupohja.

Vanha rohi pois ja...	uusi rohi tilalle.

• Sitten pitää se tervahaudan pohjakin tehdä. Siinä pitää olla niin kuin kolme kuusi metriä diametrissä leveä. Pohjan pitää olla ihan sileä, että se on kooninen näköinen  Mulla oli tuuri että mulla oli vanha tervahauta ja minun piti vain käyttää käsivoimat ja saada sileäksi, ottaa kaikki puut pois ja otta sen vanhan rohen pois. Kun olen tehnyt uuden rohen ja pannut sen paikalle ja tehnyt  haudan valmis, niin minä voin panna tuohet pohjaan. Se tehdään illalla kun ei ole aurinkoa. Tuohet vääntyvät heti kun on aurinkoa, että tulee kuumaa. Kun tuohet on tehty pohjaan ja pitää kaksi kerrosta ihan sisälle ja yksi kerros ulkona että terva ei mene pois. Sen päällä pannan puita, että tuoheet ei mene rikki kun kävelee sen päällä. 

Ensin parhaat puut.	Lyödään kalkkurilla, joten miilu tulee tiiviksi.

• Sitten tehdään ensin hyvät puut sisälle. Se on niin kuin yhden metrin radiuksen leveä.  Siihen pannaan se ylös ja sitten lyödään kalkurilla, että se tulee tiiviksi. Sitten otamme toiset paremmat puut – kahden metrin radiuksen leveä. Lyödään se kiinni kalkkurin kanssa. Viimeksi sen kolmen metrin radiuksen panemme huonoimmat puut, mistä ei tule niin paljon tervaa, mutta lämpö ylös.

Sitten toiseksi parhaat puut, kahden metrin radiuksen leveä.	Puutyöt on tehty!

Osa 3Lasse miettii, kuka tulevaisuudessa rakentaa tervamiiluja.
Osa 4Lassen suvusta. Amerikan oleskelusta.
Osa 5Amerikan oleskelusta.
Osa 6Sukunimestä Ørnebakk.

Thomas Oxlund Enoksen

Ragnar Jacobsen kertoo pitkästä elämästään. Haastattelija: Bente Imerslund 19.09.2010.  Foto: Reinert Grammeltvedt.

Ragnar kertoo suvusta, koulunkäynnistä ja alueen suomalaisista paikannimistä.
Osa 1

• Olen Naavuonon Vuononperässä, Ragnar Jakobsenin luona. Ragnar, kerro vähän, mistä päin Suomea sinun suku on tullut!
• Ne oon tulleet Revoniemestä.
• Missä se Revoniemi on?
• Revoniemi on Suomen puolella, vähän matkaa kun ajaa Kolarista ylöspäin.
• Oletko sinä itse käynyt siellä?
• Minä ja minun poika, me olemma käyneet siellä.
• Onko ollut kontaktia sukulaisiin siellä?
• Ei ole.
• Kuka oli ensimmäinen sinun sukulainen, joka tuli tänne Naavuonoon?
• No, se oli Abraham Jeremiassen, hän oli se ensimmäinen, mikä tuli. 
• Tiedätkö suunnilleen, milloin hän tuli tänne?
• Ei, mutta minä luulen, että ne tulivat poromiehitten kanssa tänne Naavuonoon.
• Ja asettuivat asumaan tänne?
• Ne alettiin asumaan Nurjuutta. Sen paikan nimi on Nurjuus.
• Mitä se on norjaksi?
• Storbukt.
• Onko se kaukana täältä?
• Eihän se ole kuin rapea peninkuorma.
• Ai täälläkin sanotaan peninkuorma. Montako kilometriä on semmoinen peninkuorma, suunnilleen?
• Sinne? No 13.
• Ragnar, missä sinä kävit koulua?
• Koulua minä kävin Sekkemossa, me asuimma siellä, siellä oli internaatti, niin kuin me sanomma. Seitsemän vuotta, mitä oli koulua siihen aikaan ollut.
• Puhuitko suomea koulussa, tunneilla?
• Ei, illalla, jälkeen kun olimma tulleet sänkyyn. Me saimma puhua suomea siellä, koska se ei ollut lupaa puhua suomea siellä koulussa.
• Miksi ei ollut lupaa?
• Sitä minä en tie. Siinä on ollut kyllä varmasti kuullu – ettei se suomi, se ei ollu, sitä ei pitänyt puhua, nehän piti tyhä norjaa.
• Niin oli Raisissakin. Osasiko sinun opettaja suomea?
• Ei se osannut yhtään suomea.
• Mistä se sinun opettaja oli kotoisin?
• Se oli Kristiansandista pois.
• Ragnar, oletko sinä kveeni?
• Ja, minä olen kvääni ja se on sekoitus – ja saame.
• Oletko vähän norjalainenkin?
• Eihän minä saata olla norjalainen, koska minä olen kvääni tai saame.
• Minä olen kuullut, että täällä on paljon suomalaisia paikannimiä. Sano joitakin nimiä minulle! Kyllä, minä saatan sanoa – Niemenaiko.
• Mitä se on norjaksi?
• Me sanomma norjaksi Niemenaiko. Mutta se ensimmäinen, joka tuli sinne, se kutsui sen paikan Kvænangsbotniksi. Niemenaiko on tullut jälkeen. Alussa oli Kvænangsbotn. Muita nimiä on Palattari ~Toppelbukt, Kesuri ~ Laukvik, Tangasenranta ~ Tangesland. Ja sitten järviä. Meillä on Salmijärvi,  Jorpajärvi, Hannajärvi, Hanhinjärvi, Tammukkajärvi. Kyllä niitä on muita - ja Kärpikköjärvi.

Osa 2   
Metsätyömies Ragnar puhuu elämästään metsässä. Niemenaikon törmällä Ragnarilla on oma saha. Hän on rakentanut paljon hirsikämppiä ja hän kertoo, mitä metsä merkitsi kveeneille.  

Osa 3 
Ragnar kertoo tervahautatyöstä, myös siitä haudasta, mikä oli ennen Ragnarin päiviä, kun yhdestä ainoasta haudasta saatiin 350 tynnyriä tervaa. Miten koko kylä oli mukana kun poltettiin tervaa. Ragnar on opettanut nuorelle Lasse Ørnebakkille, miten rakennetaan tervahauta. 
 

Osa 4
Navetan vanha vesisaha käytettiin vain kesällä. Saksalaiset polttivat sen. Ragnarin pojan tytär Bjørg Abrahamsen oli restauroinnin takana ja teki paljon paperityötä  Odd Hallen oli rakennusmies, ja Ragnar neuvoi häntä.

Lähde: navit.no

 
Haluatko isomman version? Klikkaa kuvaa!

Hartvig Nilsen

• Naavuonon perässä eli Kvænangsbottenissa olen Hartvig Nilsenin luona. Hartvig, sinä olet ihan suomenkielinen?
• No, olen.
• Kerro vähän niistä kielistä kun olit pikkupoika. Äiti ja isä ja
• Oliko äiti suomenkielinen?
• Ei, se oli norjankielinen.
• Entä isä?
• Hän puhui kolme kieltä, suomea, lappia ja norjan kieltä.
• Entä, kun tulit kouluun. Mitä kieliä oli siellä koulussa?
• Se oli norjan kieli. Ei ollut lupaa puhua suomea eikä lappia - ei yhtään.
• Mutta vapaa-aikana siellä koulussa kai puhuitte suomea?
• No, ulkona vähän, mutta hyvin vähän.Ei ollut lupaa puhua suomea eikä lappia.
• Täällä Vuononperässä metsä on ollut tärkeä työpaikka ihmisille. Onko sinulla ollut muita työpaikkoja kuin metsä?
• No, se oli kalastus ja maanviljelystä. Ja vähän mitäkin muuta.
• Mikä on ollut paras työpaikka?
• Kalastusveneet.
• Parempi kun metsä?
• Se oli helpompi.
• Metsätyö on siis raskasta työtä?
• On.
• Oletko paljon käynyt Suomessa?
• Ei, paljon en ole käynyt. Täällä rajalla vain, jonkun kerran. Kaaresuannossa, Ivalossa, Hätassa.
• Onko kivaa matkustaa Suomessa?
• On se kyllä. Mutta joka ei osaa suomea ei ymmärrä, se on vaikea.
• Kuulemma on täällä paljon suomalaisia paikannnimiä.
• On. Vuononperä eli Naavuononperä ~ Kvænangsbotn. Palo-outa ~ Brannskog. Vesijänkkä ~ Vassmyra, Rässimukka ~ Leirbukt, Palomutka ~ Brennbukt. Isolahti ~ Storbukt, Parmanninlahti ~ Rækbukt (Parmanni oli suomalainen).
• Löytyykö jänkkänimiä?
• Haapajänkkä ~ Aspemyra, Rautajänkkä ~ Jernmyra, Hirsijänkkä ~ Tømmermyra.
• Entä vankkanimiä?
• Niitä on vähän. Tynnyrivankka.
• Missä se Tynnyrivankka on?
• Navit-alueella. 
• Hartvig pääsetkö usein puhumaan suomea.
• Ei, se on hyvin vähän.
• Kivaa oli jutella sinun kanssa.
   

 Lisää kveeni-paikannimiä

s 219 i Ivar Bjørklundin kirjasta Fjordfolket i Kvænangen. Fra samisk samfunn til norsk utkant 1550-1980. Universitetsforlaget 1985.

Kartan on tehnyt Anders Oxlund Enoksen.