|
Alf Nilsen-Børsskogin kirjallisuutta esiteltiin XI. kansainvälisessä suomalaisugrilaisessa kirjallisuuskongressissa Oulussa 25.-28.02.2010. Norjan radion suomen kielen lähetyksen Anne-Mari Rahkonen-Berg haastatteli Oulun yliopiston dosenttia Kari Sallamaa Alf Nilsen-Børsskogin kirjallisuudesta. Kirjoittanut suomeksi: Bente Imerslund
-
Oulun yliopiston dosentti Kari Sallamaa toimi kirjallisuuskongressissa järjestäjänä, puheenjohtajana ja monissa muissa tehtävissä ja hän myös esitteli Alf Nilssen-Børsskogin kirjallisuutta.
-
Siellä oli semmoinen uusien kirjojen esittelytilaisuus, ja siellä oli myös suuri kirjanäyttely, johon olivat osanottajat tuoneet uusia teoksia koko suomalaisugrilaisesta maailmasta ja nämä, siellä oli Alfin koko tuotanto, siis myöskin romaanit, tai siis tämä Eläman jatko -sarjan teokset ja sitten oli nämä kaksi runo - oikeastaan kolme – sehän on trilogia nyt jo – Poimintoja, Korrui tien varrela, Älä unheeta minnuu. Ne olivat siellä esillä. Ja minä
-
kysyin Alfilta sitten, kun muutkin esittelivät, että haluaako hän esitellä ja hän sitten vaatimattomana miehenä sanoi, että eiköhän ne itse puhu puolestaan ja minä sitten kun esittelin sitä kirjallisuutta, nostin nimenomaan esiin nämä Alfin teokset juuri siksi, että hän on ensimmäinen kveeniksi kirjoittava kirjailija. Hyvin merkittävä asia.
-
Todellakin Alf Nilsen Børsskog on ensimmäinen kveenin kielellä kirjoittava. Ja mitä mieltä sinä olet hänen tuotannostaan?
-
Kaltio-lehdessä olen arvostellut tämä Pomintoja. Siinä totean, että sehän on eräänlainen ihme, siis siinä mielessä että jos joku kirjailija voi luoda oman niin kuin uuden kirjakielen, niin se on jo sinänsä suuri tapaus. Mutta ihan noin sisällöllisesti, niin nämä Alfin runot ovat hyvin semmoista niin kuin raikasta, toki tietysti hänen ikänsä näkyy – pitkä elämäkokemus – siinä hän elämänsä eri vaiheita kertoo, ja -mutta ennen kaikkea se että tälläisella uudella kirjakielellä tuodaan, silloin se on raikasta, kukaan ei ole aikaisemmin sitä tehnyt. Minä olen kyllä kovasti ihastunut näihin hänen runoihinsa. Ja sitten tietysti meitä suomalaisia, jotka tietysti nyt tätä kveenin kieltä ymmärrämme suhteellisen hyvin, ja varsinkin meitä jotka olemme ikään kuin alan ihmsiä, niin on ihastuttavaa löytää vielä tämä pehmeä soinnillinen dentalispirantti, niin kuin kielitieteessä sanotaan. Tämä ð eli kun se on Alfilla – Pyssyjoen kieleseen kuuluu, joka on kaikista muista Suomen murteista hävinnyt, jota me olemme lukenet niin kuin Agricolalta – 1500 luvulta - ja se on siis Pyssyjoella säilynyt! Otan ihan tästä Korrui-runoista
 
Pyytömiehen lattuita
Hyvä on pyyttäjän pyyðelä
ko vittii on sivakan alla
ko tunturi valkenee takana toisen
ja aurinko on taivahalla.
-
Tämä Hyvä on pyydelä, sehän on aivan ihastuttavaa. Siinä tietysti näkee myöskin Alfin lukeneisuus ja hän tuo selvästi mieleen Eino Leinon Hiihtäjän virsiä – Hyvä on hiihtäjän hiihdellä. Tällaista upeata runoutta sieltä Porsangin kunnan Pyssyjoen kylästä tulee.
-
Alfihan on ollut todella tämmöinen tuottelias, hän on lyhyessä ajassa saanut paljon aikaan.
-
Jo, aivan valtava tuotanto ja niin nopeasti kuin tosiaan tämä Elämän jatko -sarja. Paksuja teoksia ja useampia ja nyt minä kuulin, että tämä pieni porsankilainen Iðut-kustantamo, tämä saamelainen kustantamo, niin julkaisee siis uuden osan tästä kai neliosaiseksi ajatellusta teoksesta. Siinä mielessä se on suurta.
-
Oulun yliopiston dosentti Kari Sallamaa pitää Alf Nilsen Børsskogin työtä erittäin merkittävänä ja toivoisi, että Børsskogille löytyisi seuraajia tulevaisuudessa, että kveenin kielellä kirjoitettua kirjallisuutta syntyisi lisää.
-
Kun täällä Suomessakin me, jotka harrastamme näitä asioita, mehän ollaan tiedetty, että kveenikirjailijoita on ollut, mutta he ovat kirijoittaneet norjaksi, niin kuin Hans Kristian Eriksen ja Bente Pedersen ja Idar Kristiansen. Mutta tosiaan Alf Nilsen Børsskog se ensimmäisenä tällä omalla kielellä sen tekee, sehän on todella merkittävää sekä ihan kulttuuripoliittisestikin. Että toivoa saisi, että sitten hän ei jäisi kveenkirjallisuuden ensimmäiseksi ja viimeiseksi, vaan että tulisi sitten nuorempia jatkajia. Mutta se on tietysti monesta asiasta kysymys, ja kieli- ja kulttuuripolitiikasta ja muusta. Hän on nyt ainakin avannut ladun nuoremmille seuraajille.
Runot on painettu vuosikirjassa Porsangerfolket.
Årbok for Porsanger 2006.
|
