Annijokilainen Pikkulaulu kirjoitettiin noin vuonna 1900. Nyt se on saanut uutta elämää. Katso ja kuuntele!
Karjalan tasavallan Kantele-ensemblen yksi huippunumero. Tanssitaan jenkkaa osittain sukset jalassa.
Kantelekonsertti Raisissa
Torbjörn Ömalm on Gällivaaran Järämä-kylästä. Paaskivikollla 2013 hänellä oli Raisissa kantelekonsertti.
Olen muusiikko. Nyt mie asun Tukholmassa. Minun pääinstrumentti on kitara, mutta mie pelaan kanteletta myös.
Mistä sait kiinnostuksen kanteleesta?
Se tuli minun omasta kulttuurialueesta, ja syntyi suurempi innostus kantelekulttuuriin.
Ömalm kertoo olevansa kiinnostunut suomalaisugrilaisista kulttuureista ylipäätään. Suomen kantele on mielenkiintoinen. Eestin musiikki kiehtoo, se muistuttaa lestadiolaisten musiikkiperinteitä.
Heikkilän häissä
Raisilainen Aashild Olsen kuuli äitinsä Gunvor Olsen laulavan tämän laulun. Aashild ei puhu suomea, eikä hänellä ollut tekstiä, han vain lauloi muistin mukaan. Jos tunnet tämän laulun, ota yhteyttä toimittajaan!
Paaskiviikolla 2012 Ashild tapasi tornionlaaksolaisen muusiikon Torvald Pääjärven. Aashild lauloi Heikkilän häissä Pääjärven mobiilipuhelimen erääseen appiin, ja alkoi tapahtua. Paaskiviikolla 2013 Heikkilän häissä oli osa Pääjärven reportoaaria.
1.
Heikkilän häissä ko vietettiin
ja haitarilla soitettiin.
Ja kolmen tähden konjakilla
hieman huulia voiteltiin.
Ja haitari pani että hilipitipa
pimeästä nurkasta kuuluiva
kun tyttöjä hieman kainalon alla
tekee minun mieleeni kutituttaa
2.
Ja mistä net pojat niitä markkoja saa
kun se juopetella kannattaa.
Ja raskailla töillä ja pimeillä öillä
koetin markkoja järjestää
Ja haitari pani ........
3.
Ja haalian likkaa ihanaa
ja taika tanssi ihana.
Ja heissä meissä hiki päissä
koetin markkoja järjestää
Ja haitari ...
Torvald Pääjärvi kertoo, miten hän oppi tämän vanhan suomalaisen laulun
Jannes FrickeBoda
Tornionlaaksolaiset Jan Johansson, Fredrik Isaksson ja Rolf Digervall muodostavat trion Jannes FrickeBoda.
Säkkijärven polkka tunnetaan koko Ruijassa. Mutta kuka on kokenut sitä niin vauhdikkaasti?
Koskenlaskijoista lauletaan
LauluVoimaa
Raisilaiset Inger Birkelund ja Inge Nilsen laulavat Emmaa ja Suutarin laulua. Paaskiviikko 2012.
En kvensk versjon av Suutarin laulu.
Emma
Torvald Pääjärvi ja Meän lauluja
Iloinen tornionlaaksolainen Torvald Pääjärvi loi hyvän tunnelman Paaskiviikolla 2012. Raisissa hän lauloi paljon lauluja Tornionlaaksosta. Paljon huumoria ja vähän vakavaakin. Tässä voimme kunnella..
Nu skal vi laulaa yksi pieni song.
Saunalaulu
Kanteleensoittaja Sigmund Fossen
Kantele on Suomen kansallissoitin ja sen soittoa harrastetaan koko Itämeren ranta-alueella Suomessa. 76-vuotias Sigmund Fossen Isovuonosta on soittanut kanteletta vuodesta 1976.
Sigmund Fossen, olen luonasi täällä Signadalenissa, Isovuonon kunnassa. Tietääkseni olet ainoa kanteleensoittaja Tromssan läänissä.
Voin ollakin, mutta onhan niitä uusiakin soittajia saattanut ilmestyä.
Milloin kiinnostuit kanteleensoitosta? Tai oikeastaan: Milloin kiinnostuit musiikista?
Aivan pienenä. Musiikki kiehtoi minua. Siihen aikaan sitä oli vähän, ehkä joku veisteli itselleen pajupillin. Se oli kai sitä ensimmäistä musiikkia. Joskus harvoin saattoi joku tulla käymään haitari mukanaan, ja se oli todella kiehtovaa. Silloinhan ei taloissa ollut radioita tai mitään muutakaan, josta musiikkia olisi voinut kuunnella. Musiikista kiinnostuneet lauloivat ja niin teki myös minun äitini. Hän lauloi monia vanhoja veisuja ja sen semmoisia, mm. erästä veisua jota hän kutsui Paimenveisuksi. Kolmannessa säkeessä sanotaan tunturin kupeesta kuului kellon kalkatuksen kaiku ja vuorenkeijun siellä saattoi luulla soittavan. Kolmevuotiaan mielestä tämä kuulosti kummalliselta ja vain osittain ymmärrettävältä. Vuorenkeijun soittoa tunturissa, voiko se olla totta? Miltä se kuulostaa? Tämä jäi vuosien saatossa elämään mielikuvana päässäni. Kun sen kerran olin kuullut, niin mielikuva jäi päähäni. Mutta tämähän oli vain pienen lapsen kuvitelmaa. Vähitellen se hävisi. Lopulta minustakin tuli aikuinen ja astuin työelämään. Ajauduin Ruotsiin töihin. Siellä sitten tapahtui jotain hyvien ystävien seurassa vuonna 1957, kun minut oli kutsuttu jouluvierailulle Nyköpingin lähelle. Kun vieraat asettuivat juomaan kahvia, laittoi emäntä levyn soimaan. Sain kuulla Ulla Katajavuoren soittavan kanteletta. Se oli jotain täysin uutta, ja menin aivan hiljaiseksi. Tuo soitto muistutti suuresti lapsuuteni kuvitelmamusiikkia, joka oli abstraktia ja epätodellista, mutta kulki kuitenkin mukanani koko ajan jollain tapaa. Kun vierailu ja viikonloppu olivat ohi ja kaupat aukesivat, ryntäsin levykauppaan etsimään kyseisiä levyjä. Joitakin harvoja oli jäljellä, ei montaa, mutta sain kuitenkin joitakin levyjä, mm. yhden, jolla hän soittaa Konevitsan luostarin kellot.
Aika kului ja palkathan eivät kovin suuret olleet. Meni 10 vuotta ja oli vuosi 1967. Taloudellinen tilanne oli parantunut ja olimme myös saaneet vapaat lauantait, mitä meillä ei ennen ollut ollutkaan. Niinpä eräänä lauantaina astuin Tukholmasta Helsinkiin vievään koneeseen. Siellä sain ostettua kanteleen Aleksanterinkadulla olevasta musiikkiliikkeestä, jonka nimi oli Fazer musiikki. Siitä lähtien minulla on ollut soitin, ja itse olen opetellut soittamaan, koska ei ollut ketään, joka olisi voinut minua opettaa. Monet eivät edes tienneet mikä tämä soitin oli. Se oli minun ensimmäinen soittimeni, jota omalla tavallani itse opettelin soittamaan vuosien mittaan.
Toisella kertaa olin tavannut Sinikka Langelandin. Hänellä oli konsertti Rundhaugissa Målselvissa ja hän kertoi mistä oli ostanut konserttikanteleensa, sen kaikkein suurimman, jollainen minun olisi pitänyt ostaa jo heti alussa, mutta jota ei siihen aikaan löytynyt. Niinpä matkasin uudelleen Suomeen vuonna 2003 kun olin saanut kuulla missä kanteleentekijä asui. Tilasin uuden kanteleen, jonka sain saman vuoden syksyllä.
Sitäkö olemme kuulleet sinun soittavan tänään?
Kyllä, sitäpä juuri.
Sigmund Fossen kertoo omista elämyksistään mm. Tukholman ja Oslon oopperoissa
Sigmund Fossen kertoo konserteistaan kotiseudullaan, omista cd:stään, suhteestaan Jean Sibeliukseen, sankarieepos Kalevalaan ja sitra-soittimeen
Konevitsan kellot. Pieni Konevitsan saari Laatokan länsirannalla on tunnettu kreikkalaiskatolisesta luostaristaan, jonka perusti vuonna 1393 munkki Arseni Konevitsa. Ennen toista maailmansotaa alue kuului Suomelle. Ensimmäisessä haastattelussa Sigmund Fossen kertoo, miten hän nuorena viehättyi kuullessaan Ulla Katajavuoren soittavan kanteleella Konevitsan kellot. Seinäkoristeen hän on tehnyt itse.
Niittomarssi
Kalevala-sävellys. Kalevala on Suomen kansalliseepos. Kalevalassa on kantelemusiikki keskeisellä sijalla.
Cd:ssä Lauluja laaksossa
Ajatusmatka Tiroliin
Laulujoutsen laulaa tunturissa
Sigmund Fossen suunnittelee itse cd:nsä ulkonäön
Käännös suomeksi: Ulla-Maija Ahokas
Laulu ja virsi
Pyssyjokilainen Terje Aronsen on kääntänyt kveenin kielelle monta laulua ja virsiä. Hans Bjerke laulaa. Kuuntele!
Minun ensi kehtolaulu
Jonk' oon turva Jumalassa
Kaksi laksoo
Kaksi laksoo on kveeni-lauluryhmä, jolla on juuret Ruijan Pyssyjoella. Mukana on Cille Dahl ja Jan Daleng. (Dal on kveenin kielellä lakso.) Kaksi laksoo on ollut Pyssyjoen Kipparifestivaaleilla alusta lähtien (2008-2010), ja oli Pohjois-Tromsin Paaskiviikolla 2010 ja 2011. Bente Imerslund haastatteli Jan Dalengia Yykeän Polleidetissa 06.06.2011.
Hevonen on häst. Jan Dalengia haastatellaan.
1. Hevonen on hest
ja pappi on prest.
Suola on salt
ja kylmä on kaldt.
2. Kissa on katt
ja yö on natt.
Hiiri on mus
ja talo on hus.
3. Viisas on vis
ja sika on gris
Kaveri on venn ja
ja ...
4. Hevonen on hest
ja pappi on prest.
Suola on salt.
ja kaikki on alt.
RUIJA trio
RUIJA trio on yhtye, joka esittää Ruijasta kerättyä vanhaa suomalaista kansanmusiikkia, osittain uudellen sovitettuna. Yhtyeeseen kuuluvat Merja Ylivaara (o.s.Yli-Tepsa), laulu, Tapio Miettinen, kielisoittimet ja Jukka Hannula, haitarit. Paaskiviikolla 2011 yhtyeellä oli konsertti sekä Isovuonossa että Raisissa ja Isovuonon kielikeskus järjesti RUIJA trion kanssa kansanmusiikkikurssi.
Vuonna 2008 ilmestyi Matti Yli-Tepsan ja Merja Ylivaaran kirja Maastamuuttajien laulu. Kansanlauluja Ruijan rannoilta ja Pohjoiskalotilta. Täällä on mainittu, kuka sen laulun lauloi kerääjille ja miltä sivulta laulun teksti löytyy.
Kilu-Kallen häät-laulu on otettu RUIJA trion DC-levyltä Maastamuuttajien laulu. Sen lauloivat Valdemar Kaarinen ja Olav Beddari, molemmat Paatsjoelta. Kirjan s 182.
Heilallani on komiat hiukset. Sen lauloi Ludvig Harjo, Kallajoki. Kirjan s 141.
Paapelilullanlei. Sen lauloi Jacob Arvola, Näätämö. Kirjan s 132.
Konsertista Uuet laulut Lemmijoessa 2010
Kveenilaulujen kerääjä Matti Yli-Tepsa näyttää viimeisen kirjansa Maastamuuttjaien laulu - Kansanlauluja Ruijan rannoilta ja Pohjoiskalotilta. Oikealla olevassa kuvassa on myös hänen vaimonsa Rauha (vasemmalla) ja raisilainen Asveig Hasselberg, joka on laulanut paljon vanhoja raisilaisia lauluja Yli-Tepsalel. Bente Imerslund haastatteli Yli-Tepsaa Raisissa 09.09.08.
Torvensoittaja - Øistein Hanssen Nordkjosbotnista
Bente Imerslund haastatteli Øistein Hanssenia keväällä 2006
Paatsivuonon sisäisessä osassa on kveeni/ saamelaista väestöä, etenkin Nordkjosbotnin alueen ympärillä on ollut kveeni-enemmistö. Paatsivuonon kveenikulttuuri on ehkä jäänyt Tromssan kaupunkikulttuurin, laakso eli ”dølakulttuurin" ja voimakkaan Pohjois-Tromsin kolmen-heimon-kohtaamiskulttuurin varjoon. Olemme nyt kulttuurivaihdon lopussa, jossa viimeiset jäänteet kielestä katoavat.
Foto: Bente Imerslund
Pelimanneja
Osan suvustani voi johtaa takaisin Bomstad-kveeniin, Johannes Josefsen ja ihan kveeni- maanviljeliä-runoilijaan Antti Keksiin asti, joka asui Tornionlaaksossa 1600-luvulla. Kaksi taitavaa pelimannia asuttautui tänne, he olivat Pelimanni-Antti (Abraham) ja Pelimanni-Jussa tai Reinlender-Jussa (Johan), molemmat alunperin Tornionlaaksosta. Sanotaan, että Jussa oli ”kulkumies” Ruotsin ja Norjan välillä, mutta menemällä naimisiin hän pääsi musikaaliseen Kvitbergin perheeseen. Antin jälkeläiset ovat monessa sukupolvessa olleet taitavia soittajia. Tromssan museossa on sekä Pelimanni-Antin että Pelimanni-Jussan nuotteja, ja Målselvissa on vanha ääninauhoitus, jossa eräs 96-vuotias kertoo, että hän on itse kuullut Antin soittavan.
Tromssalainen Ragnvald Graff haastatteli noin vuonna 1950 Karl Kvitbergiä Nordkjosbotnista. Kvitberg oli taitava viulunsoittaja, joka osasi paljon musiikkia ja muisti, missä ja keneltä hän oli oppinut sävelmät. Graff sai kirjattua yli 70 viulukappaletta, jotka Kvitberg oli oppinut toisilta 1900-luvun alussa, monet olivat pelimannien Antin ja Jussan kappaleita. Viimeiset kappaleet tulivat ilmeisesti paperille, kun Graff odotti bussia tien laidassa Kvitbergissä.
Revitalisointi
Revitalisoinko kveeniläistä musiikkiperinnettä? Jaa, minä yritän muun muuassa käyttää niitä musiikkimurteita, joiden luulen olevan tärkeitä Paatsivuonon kveenikulttuurille. Olen nähnyt Graffin ja Ahon/Seppolan kirjoituksia täältä ja kuunnellut nauhoituksia ja toisten tulkintoja ja olen yrittänyt saada omaan soittooni jotain rikkaasta musiikkiperinteestä, joka on elänyt täällä. Teen myös vähän musiikkia, joka perustuu kveeniläisiin tulkintoihin.
Foto: Tore Figenschau
Soittimia
- Miten löydät soittimet, jotka sopivat parhaiten tähän musiikkiin?
Kuten sanottu vanhat soittajat soittivat viulua ja lisäksi haitaria ja kitaraa on käytetty paljon. Henkilökohtaisesti olen käyttänyt paljon huiluja, pukinsarvea ja torvia. Luodakseni soinnun, joka sopii meidän vanhoihin kulttuureihin olen kehitellyt huilumallin, joka sopii hieman melankoliseen ilmaisuun esi-isiltäni ja -äideiltäni, jotka olivat idän suoseuduilta kotoisin. Pukinsarvi esiintyy monessa suomalaisessa vaakunassa ja ruotsalainen historioitsija Olaus Magnus on piirtänyt torven signaalisoittimena sodassa, jonka Qvennir ja Skidsfinnar sotivat bjarmeja vastaan. On myös tunnettu asia, että torvenkäyttö-perinne seuraa eräänlaista hevoskenkä-mallia Pohjolasta ja Venäjältä Alppeille, jossa käytetään alppitorvia.
Käännös: Jonathan Andreassen, Tromssa
Sanoja
torvi
Paatsivuono
väestö
etenkin
kolmen-heimon-kohtaaminen
lur (instrument)
Balsfjord
befolkning
framfor alt
tre stammers møte
kirjata
tien laidassa
tulkinta
haitari
huilu
nedtegne, registrere
i veikanten
tolkning
trekkspill
fløyte
jäänteet
taitava
asuttautua
nuotti
ääninauhoitus
sävelmä
rester
dyktig
å bosette seg
note
lydopptak
melodi
pukinsarvi
sointu
kehitellä
ilmaisu
vaakuna
bjarmi
bukkehorn
klang
drive og utvikle
uttrykk
våpen
bjarmer (norsk betegnelse på finsktalende folk ved Dvina og Kvitsjøen)
Tehtäviä
1. Mikä on Paatsivuonon vahvin kveenialue?
2. Puhutaanko Paatsivuonossa nykyään kveenin kieltä?
3. Kuka oli Antti Keksi?
4. Miksi Pelimanni-Jussa pääsi Kvitbergin perheeseen?
5. Mitä soitinta Karl Kvitberg soitti?
6. Missä kveenitalossa Øistein on siinä kuvassa, jossa hän soittaa pukintorvea?
7. Miten Øistein on tutustunut paikalliseen kveeniläiseen musiikkiperinteeseen?
8. Mitä soittimia on käytetty Paatsivuonossa?
9. Mitä soittimia Øistein käyttää?
10. Mikä soitin saa hyvin esille melankoolisen suomalaisen ilmaisun?
11. Mitä Øistein tietää pukinsarvesta?
12. Mitä Øistein tietää torvesta signaalisoittimena?
Ensimmäiset kolme säkeistöä kertovat ankarasta työnantajasta Sapen Aatami. Hänen kartanoonsa tulivat kaikki suomalaiset, jotka etsivät työtä. (866 väestönlaskennassa kerrotaan Aatamista: Hän ei ymmärtänyt norjaa)
Sapen Aatami ~ Adam, født i 1854, var gift med Marie Mathilde Olsdatter Ruonavaara fra Røyelen, født ca 1856. Hun ble Sapen Marja.
Pelimanni Roald Hjalmarsen Kaivuonon Nordmannvikista on kuuluisan Aatamin eli Sapen Aatamin pojan lapsenlapsi. Roaldin isoisä oli Aatamin poika Hjalmar, kveeniksi sanottiin Sapen Jalmarksi. Hjalmarin vaimo Anna oli kveeniksi Eliaksen Anna isän mukaan tai Kurun Anna talon mukaan. Roald ei ole oppinut esi-isiensä kieltä, mutta haitaria hän on käsitellyt jo pienestä lähtien.
Laulajat: Sifferin Pekan Asväiki eli Asveig Hasselberg, joka on itse Sapen kylästä ja Bente Imerslund, Hansinkenttä.
Raissiin ko tullee Suomen mies,
kysythän hältä mihinkä on ties.
"Ylös Sapphen työtä hakheen,
luulen että löyän vaan."
Aatami varhain aamulla
aivan pirun haamulla.
Komentaa väkee, jo nyt näkee
haualleki hihtamhaan.
"Ha, ha, ha", sanoi Aatami.
"Oletko sie uurinmaakari?
Vai oletko sie fiinintekijä
kun et ole kannonrepijä".
Paasinkorvan Petteri,
ämmä pikkuinen ko lekkeri.
Oli niilä kanssa tapana,
että ihmisiä haukuu takana.
Iiskon Iisko Kupassa,
nyrkki hänelä on pystyssä.
Työmies vaatii palkkansa:
"Tästä sie palkan saat".
Iiskon Iisko Kupassa,
ääni hänelä on kärheä.
”Jos sie vielä mainitet,
niin aapiskämmenestä paukahtaa!”
aivan pirun haamulla saattaa tarkoittaa, että Aatami oli tumma. Suomalaisen kädet näyttivät niin hienoilta, ettei hänestä varmaan olisi tervamiilun kantojen repijä.
Aapiskämmen on opettajan käsi, jolla se oppilaita löi.
Paasinkorvan Petteri ~ Johan Petter Adamsson Niemi ,1848 -1933, og hans kone Paasinkorvan Katrina med tre barnebarn. Fra venstre Santun Akseli ~ Santtu-Aksel ~ Aksel Larsen, Paasinkorvan Haltis ~ Haldis og Anna Petteri var fra Teurajärvi. Han tok senere navnet Ødeslett. Han var gift med Anna Catharina Nielsdatter, født 1861, datter av Lapin Niila. Hun ble Paasinkorvan Katrina ~ Paasin Katrina ~ Paasin Kaija. Også disse to får sine pass påskrevet i sangen.
Iiskon Iisko ~ Isak Isaksen fra Røyelen, 1847-ca 1923, var gift med Lapin Kreeta ~ Brita-Grethe. Hun var søster til Paasinkorvan Katrina ~ Anna Catharina Nielsdatter, Paasinkorvan Petteri sin kone og hun var datter til Lapin Niilas. Hun ble Iiskon Kreeta.
Tiedot ovat Bente Imerslundin kirjasta Kvenske personnavn i Nordreisa. 2008.
Nuotit: Ruijan laulukirja.
Toimittaneet: Bjørnar Seppola ja Terje Aho.
Suutari - Suutarin laulu
Suutarieli Johan Henrik Joelsen, 1840-1914, oli töissä Lestadiuksella ja muutti myöhemmin Raisiin. Hän kirjoitti tämän balladin, kome viimeistä säkeistöä kirjoitti kansanedustaja Ole Martin Gausdal.
Nuotit ovat kirjoittaneet Oleif Johnsen ja Øystein Fredriksen
IKAVINNA ILTOINA NORJAN - MALLA KOKOON KOONUT - JASK
1.
Laulaisin jos saattaisin
ja kirjoittaisin kansa,
vaan ei ole ajatukset
oikeen somilansa.
2.
Joka laulun kirjottelle
pittää olla aine
minä otan rakkahani
kaiken mailman ihanin.
3.
Monta muiston asiata
mieleheni pannut
Kuin sua mailman tuuli
aina, usein heiluttannut!
4.
Sun kielelläsi viekalla,
ja suulla suloisella
sää aina olet luvannut,
vaan mua rakastella!
5.
Sun varrelasi kaunilla
ja kasvoillas kansa,
sää monta miestä pettänyt
ja olet pannut ansaan!
6.
Waan nyt sää olet lakastunnut
niinkuin lehdet puisa.
linnutkan ei lihaa løydä
rakkahani luisaa!