|
- Teemu Ryymin, sinä puhut Bergenin murretta ja olet suomalainen. Kerro vähän omasta taustastasi!
Minä olen syntynyt Tampereella Suomessa ja muutin tänne Norjaan perheeni kanssa vuonna 1987. Sen jälkeen olen täällä lukenut yliopistossa ja kouluttanut itseni historioitsijaksi.
Norjassa tiedetään aika paljon Suomalaisesta vaarasta, siis mitä norjalaiset ja ennen kaikkea Norjan viranomaiset 1920- ja 1930-luvulla ajattelivat suomalaisista, jotka olivat asettuneet asumaan Norjaan. Vuonna 2003 sinä väittelit siitä, mitä Suomessa ajateltiin niistä ihmisistä, jotka jättivät Suomen taaksensa ja lähtivät Norjaan. Mikä on väitöskirjasi nimi?
De nordligste finner. Fremstillingen av kvenene i den finske litterære offentligheten 1800-1939.
- Kerro vähän tuloksista! Sinä teit sitä työtä varmaan pari vuotta, mutta voisitko viidessä minuutissa vähän kertoa?
No, joo. Päätulokseni oli oikeastaan se, että Suomessa on näitä Ruijan suomalaisia, joka se tavallinen suomalainen nimi näille muuttajille oli – heitä on kuvailtu useilla eri tavoilla. Sieltä löytyy sekä hyvin positiivisia kuvia että erittäin negatiivisia kuvia. Ja kun maastamuutto Suomesta alkoi Pohjois-Norjaan, näitä ihmisiä, jotka lähtivät Pohjois-Suomesta tänne Jäämeren rannalle, heihin ei hyvin suhtauduttu. Heistä ajateltiin, että he olivat tavallaan rikollisia, jotka jättivät oman maansa taakseen ja ajattelivat vain omaa etuaan. Mutta tämä kuva muuttui hyvin positiiviseen suuntaan.
- Siis, alussa oli sellainen kuva heistä, aika negatiivinen?
Alussa oli kuva hyvin negatiivinen, mutta tämä negatiivinen kuva muuttui 1800-luvun keskivaiheilla. Ja kveenejä, joiksi norjalaiset heitä kutsuivat, alettiin Suomessa kuvata ihmisiksi, jotka edustivat suomalaisuuden parhaita puolia. He olivat tarmokkaita, säästeliäisiä ja työtätekeviä ihmisiä, jotka raatoivat itselleen oman elämän täällä Jäämeren karuilla rannikoilla. Muutamat suomalaiskirjailijat kuvailivat heitä niinä ihmisinä, jotka puhalsivat tämän Jäämeren rannan elämään. Tällainen positiivinen kuvahan on tietysti hyvin stereotyyppinen ja suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy myös useita variaatioita tästä kuvasta. Yksi niistä mielenkiintoisista variaatioista, jotka minä löysin omasta aineistosta, oli tämän fennomaanijohtajan Yrjö Koskisen ajatus siitä, että ei vaan nämä suomalaiset maastamuuttajat, mutta sinänsä suomalaisuus oli luonnollisempaa täällä Jäämeren rannalla kuin esim. norjalaisuus tai saamelaisuus.
*****
Tähän ajatuskuvioon liittyy myös ajatus siitä, että Suomen pitäisi saada uusia oikeuksia Jäämeren rannikolla. Suomen valtiollahan ei ollut osuutta Jäämeren rannikkoon 1800-luvulla laisinkaan. Siksipä nämä suomalaisnationalistit myös halusivat luoda uusia siteitä näihin Ruijan rannan suomalaisiin eri tavalla ja lähettivät näille kirjoja, suomalaisia kirjoja ja sanomalehtiä. Täällä kävi myös suomalaisia pappeja saarnaamassa täällä maastamuuttajille suomen kielellä. Ja tarkoituksena oli, että heidän pitäisi pysyä suomalaisina. Tällaista ajattelutapaa löytyy myös paljon 1920- ja 1930-luvuilta, jolloin suomalaiset nationalistit Suur-Suomen hengessä ajattelivat, että nämä Ruijan rannan suomalaiset edustivat oikeastaan suomalaista etujoukkoa täällä Jäämeren rannalla ja ajan kuluessa – ehkä – voisivat yrittää saada tätä aluetta itselleen osana Suur-Suomea. Tästä tämä ajatus Suomalaisesta vaarasta lähtee. Mutta on hyvin tärkeä sanoa, että tällaista ajattelutapaa edustivat erittäin pienet joukot Suomessa. Tämä ei ollut mikään virallinen politiikka Suomen puolelta. Eivätkä myöskään ne kveenit, jotka asuivat täällä, olleet kiinnostuneet tällaisesta kansalliskiihkosta. Kveenit olivat Norjan kansalaisia ja yleensä aika tyytyväisiä olosuhteisiinsa täällä, vaikka norjalainen kielipolitiikka varmasti oli vaikea monelle.
*****
Ja tämä Suomalaisvaara, joksi sitä Norjassa kutsutaan, Suomesta katsottuna, sitähän voisi kuvailla oikeastaan pelkästään Ruijan suomalaisten henkisen ja kielellisen olon "hyvänäpidosta" tavallaan. Monet suomalaiset, jotka olivat kveeneistä kiinnostuneita, katsoivat juuri kveenejä sellaisina suomalaisina, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua suomalaiseen kulttuurielämään. Esimerkiksi kouluissa ei saanut puhua suomea, kirkoissa ei kuullut suomenkielsitä saarnaa. Senpä takia suomalaiset ajattelivat, että suomalaisilla on tehtävä auttaa näitä heikompia heimoveljiä pitämään suomalaisuudestaan kiinni. Mutta käytännössä tämä työ kyllä ei paljoa saanut aikaan. Tänne tuotettiin jonkin verran suomalaista kirjallisuutta ja sanomalehtiä ja muutamat suomalaisaktivistit kävivät täällä myös katsastamassa paikan päällä millaiset olosuhteet täällä oli. Ja tästähän ei Norjan viranomaiset tykänneet laisinkaan. He laittoivat sitten käyntiin norjalaistamisprosessin, jonka tarkoituksena oli juuri saada Ruijan rannan suomalaiset muuttumaan norjalaisiksi
*****
- Voisitko sanoa suunnilleen, milloin tämä norjalaistamisprosessi alkoi?
Norjalaispolitiikka alkoi täällä muotoutua 1850-luvun alussa ja sitä politiikkaa laajennettiin aika ajoin 1800-luvun loppupuolella. Se oikeastaan muotoutui kokonaisvaltaiseksi politiikaksi ja alunperin tätä politiikkaa oli määritetty juuri tänne Finnmarkun alueelle. Mutta kun suomalaisnationalistit 1920- ja 1930-luvulla alkoivat kiinnostua myös Pohjois-Tromsin olosuhteista, niin tätä norjalaistamispolitiikkaa levitettiin tavallaan myös Pohjois-Tromsiin. Voisi sanoa oikeastaan niin, että se suurin tulos mihin tämä suomalaisten kveenien huolestapito johti, oli juuri rankempaa norjalaistamispolitiikkaa, elikä suoraan sanoen juuri päinvastaiseen tulokseen kuin suomalaisten lähtökohta oli.
- Siis, voidaan sanoa, että nämä suomalaiset pelastajat eivät saaneet mitään hyvää aikaan.
Näin voi oikein hyvin sanoa. Ehkä jälkikäteen katsottuna se paras tulos oli kaikki ne kirjat ja artikkelit, joita he sitten kirjoittelivat Suomessa. Siellä on hieno materiaali, jossa kveenien elämää on kuvattu monella eri tavalla suomen kielellä.
- Oletko sinä ensimmäinen – no sanotaan norjalainen – olet norjalainenkin, joka on tutkinut näitä asioita Suomessa, käynyt suomalaisissa arkistoissa?
No kyllä minä luulen, että minä olen ensimmäinen, joka on asioita katsonut tältä kannalta. Norjalaistamispolitiikkaahan on monet norjalaistutkijat tutkineet paljon.
- Meille norjalaisille oli tietysti hauskaa kuulla, mitä Suomessa ajateltiin tästä asiasta. Oletko saanut paljon palautetta?
Kyllä, palaute on ollut oikein hyvä. Monet ihmiset ovat oikein kiinnostuneita siitä, miten kveenejä on kuvattu Suomessa. Varsinkin tämä tavallinen norjalaiskuvaus kveeneistä on ollut aika negatiivinen. Minä oikeastaan luulen, että monet on ollut mukavissaan siitä, että on löytynyt myös tällaisia hyvin ylpeitä ja hienoja kuvia suomalaisista täällä Jäämeren rannoilla.
- Kiitos sinulle, Teemu Ryymin!
Tekstin on kirjoittanut nauhalta Virpi Marja-Liisa Pirinen ja Bente Imerslund
|
