Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
   
Larissa SmolinaAnna Turkulets - Nadja Petrova - Nukketeatteriesitys - Boris KudrjavtsevVepsäläiset näyttävät taitojaanArtikkeli vepsäläisistä Riddu Riddu -festivaaleilla - Nikolai Abramov - Vepsäläinen kulttuuriseura 20 vuotta - Vepsäläinen museo

Lue enemmän vepsäläistä!
Karjalan kieliä ja kulttuureja
Petroskoin suomalais-ugrilainen koulu.
Petroskoin koulu nr. 17 - koulumuseon vepsäläinen nurkkaus.
Anna Turkulets, suomen kielen opettaja Pietarissa. 
Vepsäläinen kuoro
Pienen kansan suuret järvet
Myös Budapestissa opiskellaan vepsää.

Larissa Smolina  

Radiotoimittaja Larissa Smolina kertoo vepsäläisten lasten kalenterista. Vuoden 2013 kalenteri on ensimmäinen. 

Minä haluan kertoo uudesta vepsäläisestä kalendarista, joka on tehty tänä vuonna ja sen nimi on Elon nit. Kalendarin tekijä on Anja Anchimova. Hän on Vepsän Vesad -organisaation päämies ja hän teki tämän kalendarin enemmän lapsille. Kalendarin yksi teema on vepsäläisten vaatteet, jotka panivat päälle aikaisemmin vepsäläiset. Toinen teema on vepsäläisten kylät. Jokaisella sivulla on entinen kylä, kuinka oli aikaisemmin, sellaiset vanhat kuvat on. On tehty lapsille, koska pitää katsoa, mikä esimerkiksi tämä esine on ja kirjoittaa ensiksi vepsäksi  ja sitten venäjäksi. Ja jokaisella päivällä pitää kirjoittaa, mitä sinä teet, miten sinä työskentelet, mitkä tapahtumat sinulla on tänä päivänä. Kun kalendari loppuu, sinä tiedät, miten elit tämän vuoden.

Larissa Smolina kertoo vepsän kielellä lasten kalenterista

Larissa Smolina radiotyöstään vepsän toimittajana

   
Vepsäläinen Anna Turkulets  
  • Pietarin koulussa 23 on kahdeksan suomen kielen opettajaa. Yksi heistä on Anna Turkulets. Anna, kerro vähän taustastasi – perhe, kieli ...
  • Päivää, minä olen Anna Turkulets, minä olen koulussa 23 opettaja. Olen ollut työssä jo 10 vuotta. Minun äidinkieli on vepsän kieli ja lapsuudessa minä puhuin venäjää ja vepsää. Minun kotikylä on Pietarin alueella. Minun perheessä on mummo, äiti ja isä. Mummo ja äiti ovat vepsäläiset, mutta isä on venäläinen. Hän on Moldoviasta ja Turkulets on moldovialainen nimi.
    Kun minä opiskelin koulussa, kävin vepsän ryhmässä, missä me lauloimme ja tanssimme. Sitten teimme retkejä vanhoihin vepsäkyliin. Niissä med löydettiin erilaisia astioita ja vepsäläisiä tavaroita. Nämä kaikki tavarat tuotiin kouluun ja sitten meille tuli vepsäläinen museo. Nyt valitettavasti koulu on jo pantu kiinni, lapsia ei enää ole kylässä, mutta meidän museo on elossa. Nyt minä asun Pietarissa ja puhun työssä suomea ja olen jo unohtanut vepsän kieltä vähän. Mutta luulen, että äidinkieltä ei saa unohtaa, on tärkeä ymmärtää ja puhua äidinkielellä. Kun minä tulen mummon ja äidin luo, minä aina keskustelen vepsän kielellä.

  • Sinulla oli mielenkiintoinen diplomityö, kerro vähän siitä!
  • Niin, minun diplomityö oli vepsän puvuista - tai vaatteista, astiosta ja erilaisista tavaroista. Pienenä minä keräsin erilaisia vepsäläisiä tavaroita, vanhoissa kylissä ja se oli kivaa. Petroskoista menin kotikylään, ja kävin naapureissa, jossa asui vanhoja ihmisiä, jotka voivat kertoa paljon. Naisten puvut olivat kauniit. Oli tavallinen puku ja juhlapuku. Puvuissa oli paljon punaista ja se oli pellavasta, oli mekko, hame ja esiliina. Jos oli tyttö, hänen päässä oli nauha, jos oli nainen, päässä on vain huivi.
  • Nainen on siis naimisissa oleva?
  • Joo, joo. Jos puhutaan miesten puvuista, oli tavalliset harmaat housut ja jos oli jokapäivainen puku, oli harmaa paita. Jos oli juhlapuku, oli ruskea kaunis paita, ja kauniit mustat saappaat. Vepsäläiset asuivat metsän lähellä, ja se ei ollut rikas kansa, ei ollut paljon erilaisia koristeita, esimerkiksi oli koristeet puusta ja joku tehty käsillä. Heillä ei ollut mahdollisuuksia ostaa erilaisia koristeita ja lankaa. Jos puhutaan astioista, myöskin kaikki oli tehty käsillä ja oli tehty puusta, harvoin raudasta. Myöhemmin voisi ostaa rautaa. Diplomityossä kerron vähän vepsän kengistä. Kesällä kaikki käyttivät lapti – en tiedä mitä se on suomeksi - talvikenkiä oli villakot, tehty lampaan villasta. Nyt se voi ostaa kaupasta, ennen joka mies osasi tehdä itse villakot. Oli lämpimät ja mukavat kengät talvella, talvi oli pitkä, kylmä, pakkainen.

Nadja Petrova  

Toukokuu 2013. Vepsäläinen Nadja Petrova kertoo hienosta kansanpuvustaan. Petrova opettaa vepsän kieltä Petroskoin suomalaisugrilaisessa koulussa.


Vepsäläiset - vuonna 2010 Riddu Riððu  -festivaalien POHJOINEN KANSA 
Vepsäläisten nukketeatteresityksestä. Kettu otta jäniksen talon, muta jänis on ovela ja pystyy ottamaan sen takaisin. Myös karhu, koira ja kukko ovat draamassa mukana. Kaikki nukketeatterikuvat: Reinert Grammeltvedt.


 Lapset ihailevat kettua


 Karhu haluaa auttaa jänistä

Kukkokin auttaa jänistä


Miten jänis voisi saada talonsa takaisin?

Koira auttaa jänistä.

Kukko auttaa jänistä.

Lopuksi

Boris Kudrjavtsev - monipuolinen taiteilija

  • Riddu Riddu -festivaaleilla 2010 vepsäläiset ovat tämän vuoden Pohjoinen kansa. Boris Kudrjavtsev, sinä vedät vepsäläistä nukketeatteria, sinä olet koira, olet karhu, olet kukko. Kerro vähän, miten tämä teatteriryhmä syntyi!
  • Meidän teatteri syntyi tästä, että mä olen itse oikea ammattilainen taiteilija – näyttelijä, ja sitten mä kutsuin meidän ryhmään kaksi opettajaa, ja me teemme teatteria, me näytämme meidän esityksiä kouluissa, päiväkodeissa ja nyt me saimme kutsun näille festivaaleille ja me mielelläämme näytimme meidän kaksi esitystä nukkien kanssa.
  • Olin katsomassa tätä toista esitystä. Sinä puhuit suomea ja ne naiset vepsää. Kerro vähän siitä.
  • No, on sellainen juttu, että mä valitettavasti en osaa vepsää, vepsän kieltä ehkä mä ymmärrän. Ja nyt olen käynyt aika paljon Suomessa esiintymässä, ihan ympäri Suomea. Sillä tavalla helpompi minun puhua suomea ja kuitenkin on mielenkiintoista, että tässä esityksessä me ymmärrämme toinen toistamme, ihan molempia kieliä, kaksi kieltä.
  • Boris, sinulla on aika monipuolinen taiteellinen tausta. Kerro vähän, mitä olet elämässäsi ehtinyt tehdä!
  • No kun noin 20 vuotta sitten mä yritin tehdä omaa nukketeatteria. Mä olen itse näyttelijä, ohjaaja, sitten nukkeentekijä. Olen tehnyt aika paljon esityksiä lapsille, aikuisille ja olen käynyt  ympäri maailmaa esiintymässä, koska nukketeatterin kulttuuri on sellainen, että koko esitys voisi mahtua yhteen laukkuun, ja sitten minä voin näyttää kaikille, ja se on hyvä. Mä voin nähdä erilaisia maita, ihmisä, tutustua, tulla joskus ystäviksi, ja se on hyvä, että mulla on sellainen teatteri. 
  • Mikä on teatterisi nimi?
  • Sen nimi om Tikapuut, koska aina menen eteenpäin ja vähän ylöspäin. Se on tikapuut.
  • Petroskoissa on kuuluisa teatteri, jossa puhutaan suomea, karjalaa. Olet ollut sielläkin töissä.
  • Kyllä, mä olen vielä Draamateatterin näyttelijä. Mä olin esiintymässä lähes viisi vuotta tässä teatterissa. Kuitenkin mä valitsin oman elämän polkuni. Minulla on solo nukketeatteri. Parempi jos mä itse teen esityksiä ja matkustan ympäri maailmaa. Kansallisessa teatterissa me tehdään erilaisia esityksiä, karjalan kielellä, suomen kielelläkin ja venäjäksikin. Se on aika mielenkiintoinen teatteri. Venäjällä vain meillä Petroskoissa on sellainen teatteri, missä puhutaan karjalaa ja suomeakin. No tietysti Suomessakin on aika paljon teattereita, mutta on tietääkseni vain tämä suomenkielinen ulkomaalainen teatteri. Teemme erilaisia esityksiä. Esim. suomalaisia klassikoita ja maailman klassikoita suomeksi. Aika kuuluisa teatteri ja olimme monissa kaupungeissa ja maissakin kiertueella estyityksien kanssa
  • Boris, sinulla on ihan venäläinen nimi, mutta puhut sujuvasti suomea. Kertoisitko vähän omasta identiteetistäsi?
  • Mun suvussa on karjalaisia, venäläisiä, ranskalaisia, puolalaisia, Kun varmasti ihmisessä on monta verta, virtaa niin voimakkaasti ja ihminen varmasti haluaa tehdä niin paljon. On mielenkiintoista, kun maailmalla on niin paljon erilaisia kansoja ja sitten kulttuureja, kieliä ja niin pois päin. Ja mä pidän siitä, että mä opiskelen eri kieliä kun matkustan paljon ja niin pois päin. 
  • Missä eri maissa tai mailmanosissa olet liikkunut oman teatterisi kanssa?
  • No, suurin osa Suomessa, aika paljon, Ruotsissa, Norjassa nyt, sitten Ranskassa, Intiassa, sitten Eestissä, Ukrarinassa, Valko-Venäjällä, Moldovassa, Krimissä ja Venäjälläkin paljon.
  • No, miltä tuntuu täällä Norjassa Riddu Riddu -festivaaleilla, kun sinä olet niin paljon liikkunut maailmalla?
  • Olen ensimmäisen kerran Norjassa. Olen pitänyt kovasti maasta, koska tässä on kaunista ja raitis ilma ja ihanat maisemat, hyväntahtoisia ihmisiä aika paljon ja ystävällisiä, sydämellisiä.  Kiva juttu, että kaikki hymyilevät ja kysyvät Mitä kuuluu? Mä sanon, että ovat ystävällisiä. Mä olen pitänyt kovasti tästä maasta ja ihmisistä.
  • Mutta kun sinä olet näinä päivinä ollut hyvin kiireinen oman teatteriryhmäsi kanssa, oletko ehtinyt kuunnella, katsoa jotain muuta näillä festivaaleilla?
  • Valitettavasti vähän, vähän, vähän. Illalla piti harjoitella, pitI näyttää meidän esityksiä. Mutta olen nuori, voimakas ja, tarrmokas. Ja sitten mä tietysti yritän nähdä, katsella, kysellä, tutustua ja niin pois päin.
  • Lopuksi Boris, kertoisitko vähän Petroskoista tai ylipäätään Karjalasta ja näistä eri etnisiteetteistä, miten te toimitte yhdessä, yhteistyö.
  • No, kun Karjalassa ja Petroskoissakin elää, asuu aika paljon kansallisuuksia, ja sillä tavalla joskus me tapaamme ja tutustumme ja sitten meidän pitää kuitenkin näyttää meidän kulttuuria ja tutustua muihin kulttuureihin. Vain sillä tavalla ihmiset ovat ystävällisiä toinen toisilleen  ja ei tule sota koskaan. Vain jos ihminen on hyvätahtoinen toisille rauhaa on maailmalla ja elämme kaikki ihan onnessa ja niin pois päin.
  • Kiitos, ja kiitos sinulle, että löysit aikaa tähän kiireisenä päivänä. Oikein hyvä, kun tulit vepsäläisten kanssa. 

 


Onni varastetaan.

Onni palautetaan.

Vepsäläiset haluavat jakaa onnensa yleisön kanssa
 

 


Nukkeet ovat tärkeitä. Foto Reinert Grammeltvedt.

Julia Gusheina näyttää mielellään hienon pukunsa. Foto: Bente Imerslund

 
Karjalan piirakoita. Foto: Bente Imerslund.

 

 

 

Vepsäläinen hedelmällisyysnuke.


Vepsäläistä käsityötä. Foto: Bente Imerslund.

Lehdestä Karjalan Sanomat 04.08.2010.

Katso koko artikkelia!

 

 

Juliste vepäläisestä kirjailijasta Nikolai Abramov -Petroskoin suomalais-ugrilaisen koulun vepsän kielen oppilaiden tekemä. 

 

Runoilija Nikolai Abramov luki omia runojaan XI kanainvälisessä suomalais-ugrilaisessa kirjallisuuskongressissa Oulussa lokakuussa 2010. Abramov on vepsäläisen Kodima-lehden toimittaja.

Fotot: Bente Imerslund

 

Lue kääntäjästä Armas Hiiristä, jolla on myös nimi Armas Mishin

  


Soutjärven vepsäläinen museo  

 Osa 1  Natalia Anachimova kertoo museosta

Osa 1. Soutjärv on vepsäläinen kylä ja olen nyt vepsäläisessä museossa Soutjärvellä. Täällä on museonjohtaja Natalia Anachimova. No, kerro!

Minä olen museossa. Museo oli perustettu vuonna 1967. Perustaja on Rurik Lonin. Vapaa-aikana hän kävi kylissä ja keräsi vanhoja esineitä. Nyt museossa on enempi 8000 esinettä ja siis enemmistö on kerätty Vepsän maalla, että kylät ovat Soks, Vehkaoja, Soltjärv, Kaskesoja, missä asuvat pohjalaiset vepsäläiset eli vepsät. Ja vielä ovat keränneet esineitä Leningradin alueella ja Vologdin alueella.


Museon päärakennus. Foto: Bente Imerslund

Nyt vepsän museo on Melkinin talossa. Talo on 200 vuotta vanha, aina tämä talo seisoi tässä paikalla, tässä talossa asui suuri vepsäläinen perhe – Melkinin perhe. Ja nyt me sanomme, että tämä talo on Melkinin talo ja Melkinin talossa on museo. Museossa on neljä salia. Me olemme ensimmäisessä salissa. Tässä voi katsoa, miten asui vepsäläinen perhe ennen, 100 vuotta sitten, mitä he voitte tehdä itse käsillä, mitä voitte tehdä miehet, mitä tekivät naiset ja voi sanoa, että ennen vepsälaiset voitte oikein hyvin tehdä kaiken, että piti taloudessa. Me sanomme, että ennen joka vepsälainen mies sanoi: “Minä voin rakentaa talon” ja rakensi talon. Hyvä, että talo voi seisoa 100 vuotta ja enempi. Ja mitä on talossa? Vepsäläiset voitte tehdä its puusta, savesta, tuohesta, männynjuurista ja paljon tekivät ja oikein hyvää oli kaikki kotona, että oli tehty. Naiset voitte tehdä oikein hyvin nyplätä, ja pitää sanoa, että joka vepsäläinen nainen tie, että piti ottaa lanka – punaisen lankan. Ja tehdä käsipaikka, että oli punainen väri. Ja vielä ennen vepsäläiset tievät, että ikkunoiden verhot olivat punaisia, että punainen väri ei antoi tulla pahaa kotona. Ja vielä voi sanoa, että ennen vepsäläiset perheet olivat suuret. Perheessä voi olla 15 ja enempi ihmisiä ja talo oli suuri, voi olla yksi rakennus ja hyvä oli vielä se, että yhdellä katosella alla oli paikka, missä asuivat ihmiset ja se paikka, että asuivat lehmät ja toiset (eläimet). Ja se oli oikein hyvä, että oli yhdellä katosella alla.

Osa 2:

 
- Ja täällä nukkui siis pieni lapsi?
- Että tämä on kätkyt. On oikein hyvin tehty kakki, että lapsi kasvoi terveydessä, että oikein hyvä tämä kätkyt on. Ja sitten kun lapsi kasvoi, hänen piti opiskella kävellä ja näemme, että tämä – me sanomme vepsäksi käpäs – että kun sanovat, pienet lapset kävelevät, että oikein hyvää voi opiskella lapsi kävellä.

- Täällä keittiössä, onko tämä lapsen paikka?
- Ei, tämä ei ole lapsen paikka, tämä on kanan paikka. Kun talvella oli kylmä, että kanat asuivat kotona (sisällä) ja tämä on kanan paikka.

- Täällä on hyvin suuri uuni.
- Vepsän talossa uuni oli suuri. Että me tiemme, että uuni antoi lämpöä oli kotona, voi keittää kaiken. Voi nukkua tässä uunisssa. Me tiemme, että venäläiset voitte pestä ja vepsäläiset voitte nukkua uunissa, ei uunilla.
- Voiko nukkua uunin sisällä?
- Voi tässä keskessä.
- Montako ihmistä voi nukkua siinä?
- Kaksi, äiti ja isä. Kun oli kylmä talvi. Ja voitte tulla sinne. Ja vielä tiemme, kun minä olin pieni kuin lapsi. Ja äiti sanoi: ”sinulla on jo paha.” Piti ottaa parempi terveydessä ja ole hyvä ja uunista lämpöä. Ja nyt voimme sanoa, että uuni antoi ihmisille terveys. Ja vielä me tiemme, että vanhat naiset – vepsäksi me sanomme uk ja ak – voitte olla uunilla, uunin päälle siis. 
 

Osa 3

  • Ja täällä on vepsän kielen oppikirjoja. Kerro vähän vepsän kielestä!
  • Tämä on vepsän oppikirjat, ja ensimmäiset oppikirjat ne tulivat 1930-luvulla. Vepsän kieli kukoisti vain 1930 yhden vuoden ja sitten tuli paha aika - siis Stalinin aika. Ei voinut puhua vepsän kielellä, ei voinut lukea vepsän kirjoja, ja oppikirjat poltettiin. Nyt on hyvä aika kun tulee uusia vepsän kirjoja ja me voimme nähdä omat kirjat. Tämä on oppikirja, tämä on romaani vepsän kielellä, tämä on runoja vepsän kielellä.
  • No, minkä verran tänään opetetaaan vepsän kieltä tällä alueella?
  • No, oli aika, että kolmessa koulussa opiskelivat vepsän kieltä, Soksussa, Soltjärvellä ja Kalajoella. Nyt opiskelevat vepsän kieltä vain kahdessa koulussa, Soutjärvellä ja Kalajoella.
  • Lukevatko kaikki lapset näissä kouluissa vepsää, vai vain jotkut?
  • Monet opiskelvat vepsän kieltä. Voi olla että vanhat koululaiset eivät lue vepsää, jos eivät halua. Ei ole siis pakko.
  • Täällä on paljon kirjoja lapsille, vepsän kielellä.
  • On oppikirjat, että voi oppia kieltä koulussa, on uskonto-kirjat, runokirjat. Kalevala on vepsän kielellä. Ja folklorekirjoja on. On sanakirjat venäjä - vepsä ja vepsä - venäjä.

 

 
  • Miten Karjalan tasavallan politiikot nykyään suhtautvat tähän vepsän kieleen?
  • No, pitää tehdä paljon itse, että vepsän kieli tulee vahvemmaksi. Me teemme ja sanomme, mitä haluamme. On aika, että hyvin kuunnellaan meitä, on aika, ettei oikein hyvin kuuntele.
  • Nyt on vepsän kulttuuriryhmä. Zinaida Strogalsjikova on johtaja monta vuotta. Ja pitää sanoa, että hän jo toiset ihmiset tästä ryhmästä tekevät paljon, että vepsäläisten ääni kuuluu.
  • 23.04 Kun lapset tulevat tähän kouluun, osaavatko he vepsää kotoa? Puhuvatko nuoret vanhemmat heille vepsää?
  • Vähän on sellaisia lapsia, että he kotona puhuvat vepsän kielellä, ja tulevat opiskella kouluun vepsän kielellä. Enempi on se, että tämä on uusi kieli heille. Perheessä voi olla enempi, että äiti on vepsäläinen ja isä on venäläinen ja vähän on nuoria perheitä, että isä ja äiti ovat vepsäläiset ja puhuvat kotona vepsän kieltä. On joitakin. Enempi puhuvat vepsän kieltä vanhemmat, ja nyt voi sanoa, että kun koululainen opiskelee vepsän kieltä koulussa ja kotona mummo voi keskustella vepsän kielellä hänen kanssa.

 

 
  • No, mikä on sinun äidinkielesi?
  • Minun äidinkieli on vepsän kieli. Äiti ja isä ovat vepsäläisiä ja minä olen sanonut, että minä olen vepsäläinen ja äidinkieli on vepsän kieli.
  • Entä omat lapset tai oma lapsi?
  • Minulla on yksi poika. Mieheni on puoli venäläinen puoli vepsäläinen. Ja minä sanon, että minun poika on vepsäläinen.
  • Mikä on sen pojan äidinkieli?
  • Äidinkieli on vepsän kieli. Hän opiskelee vepsän kieltä koulussa. No, en voi sanoa, että oikein hyvin hän voi puhua vepsän kielellä. Mutta kun häneltä kysytään, mikä hän on, hän sanoo, että hän on vepsäläinen.

Osa 4

  • Käykö täällä museossa paljon turisteja?
  • Vuodessa tulee noin 10 000 ihmistä. Tulee nuoria ja vanhoja. Enempi on venäläisiä. He tulevat Pietarista, Moskovasta ja suurista kaupungeista. Petroskoista tulee enempi koululaisia ja yliopiston opiskelijoita. Ja hyvä on se, että museossa voi ei vain katsoa vaan syödä kalitk ja juoda teetä. Kalitka on vepsäläinen ruoka.
  • Ja vielä voi kuulla vepsäläisiä lauluja ja katsoa vepsän tanssia. Se on hyvä, että ihminen voi tulla museoon. Kuka tahtoo, voi olla viisi minuuttia ja kuka tahtoo, voi olla kaksi tuntia.
  • No, minä olen ollut enemmän kuin kaksi tuntia jo. Onko teillä kontaktia Norjaan?
  • Ja, nyt tänä vuonna Soutjärvellä oli hyvä ryhmä Norjasta. Arran ja saamelaiset Norjassa.
  • Minä luulen, että ensi vuonna tulee hyvä projekti, voimme tehdä yhdessä hyvät asiat. Yksi pieni ryhmä oli lokakuussa Norjassa. Ja kesällä tuli ryhmä Norjasta. Hyvää, jos sinä kerrot Norjassa vepsäläisistä. Sano, mitä voi katsoa ja mitä kuulla! Ja minä voin sanoa tervetuloa Norjasta ja Ruotsista Vepsän maille!

Oversettelse til norsk (noe forenklet): Bente Imerslund

 

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no