Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Radion historia | Kansalliskielet | Vienankarjalaa | Vepsää | Suhde viranomaisiin
Kuuntele Ruotsin radion Sisuradion toimittaja Juha Tainion ajatuksia radiotilanteesta Karjalan tasavallassa
Karjalan radion kansallisten kielten toimitus
Pääjohtaja Santeri Jeremejov

Pääjohtaja Santeri Jeremejov kertoo helmikuussa 2015 miten radio on astunut digitaaliseen maailmaan

Santeri Jeremejov, siitä on kaksi vuotta, kun me puhuttiin radiosta ja sen kehityksestä. Mitä uutta on tapahtunut näinä vuosina?
On tapahtunut aika paljon. Hyvä uutinen on se, että radio on siirtynyt digitalimenetelmään. Se antaa enemmän mahdollisuuksia ja auttaa paremmin tehdä meidän ohjelmia. Kun meillä nyt on se uusi tekniikka, se vie vähemmän aikaa ohjelmien valmistamisessa. Se on paljon yksinkertaisempi kuin ennen. Silloin otettiin ohjelmat nauhalle.

Ohjelmat ovat netissä
Toinen hyvä asia on se, että sijoitamme omia ohjelmia nettiin. Ohjelmat tulevat ulos eetterin päivällä, silloin kun ihmiset ovat töissä ja nuoret ovat opiskelemassa. Heillä ei silloin ole mahdollisuutta kuunnella. Nyt kun meillä on oma nettisivu, ihmiset ympäri maailmaa voivat kuunnella meitä kun heille sopii. Meille on alkanut tulla e-postia kuuntelijoilta muualta maailmassa, jotka kirjoitavat mielipiteitä lähetyksistämme. Se antaa meille uutta intoa ohjelmien valmistamisessa. Meitä voi nyt kuunnella FM-taajuudella. Televisio ei ole vielä täysin siirtynyt digitaalisysteemiin, mutta tämän vuoden sisällä se tapahtuu.

Karjalan tasavallan kulttuuri-suunnitelmia
Karjalan tasavallan päämies Aleksander Hudilainen on suomenkielinen. Miten se huomataan radiotyössänne?
Karjalan radion työntekijöiden palkka tulee Moskovasta, eikä Karjalan tasavallan budjetista. Ei sikäli huomaa, paitsi kun hän itse käy Suomessa tai ottaa täällä suomalaisia vieraita vastaan. Uuden vuoden aattona haastattelin häntä. Hän toivotti onnellista uutta vuotta myös suomeksi.

Karjalan tasavallan hallituksella on aika paljon ohjelmia eli suunnitelmia, jotka ovat suunnattu karjalaisten, vepsäläisten ja suomenkielisten kielten ja kulttuurien kannattamiseen. Ne ohjelmat auttavat myös meitä.
Hallitus tekee esimerkiksi opetuksen ja kulttuurin alalla ja sitten tietysti myös talouden alalla.
Tuleeko etnisten ryhmien tilanne helpommaksi kun päämies on itse suomenkielinen?
Heidän tilanteensa riippuu suuresti taloudellisista asioista.

  • Olen Karjalan radiossa ja kansallisten kielten toimituksen pääjohtaja Santeri Jeremejov, voisitteko kertoa vähän radion tilanteesta nyt ja pikkuisen historiaa ja yrittää katsoa vähän eteenpäin?
  • Historiahan on aika pitkä Karjalan radiolla. Se oli perustettu vuonna 1926 ja silloin yhdessä venäjänkielisten lähetyksien parissa alkoivat lähetykset suomen kielellä. Silloin kun oli tässä aika paljon muuttaneita tänne Neuvostoliittoon, pääasia Karjalaan. Suomalaisia oli tullut Canadasta Amerikasta, Suomesta. Piti tehdä joku semmoinen toimitus, joka toimisi suomen kielellä.

Sitten toimitus perustettiin tänne Karjalan radioon. Ja tietysti ensin nämä ohjelmat oli enemmän näitä uutisohjelmia. Päätarkoituksena oli kertoa Neuvostoliiton saavutuksista, että ihmiset tietäisivät rajan toisella puolella ja etupäässä Suomessa miten hyvin täällä Neuvostoliitossa kansa elää ja miten hyvin kävi näille Amerikasta ja Suomesta muuttaneille tänne Karjalaan. Se oli enemmän  tämmöistä agitaatiota ja enemmän Neuvostoliiton kehumista.  Mutta radio kehittyi ja ohjelmat tietysti alkoivat muuttua.

   
Kansalliskielet

Silloin oli perustettu kansallinen teatteri, jossa oli näytelmiä suomen kielellä ja niitä näyttelijöita oli aika paljon. Ainakin Karjalan radiossa ne esittivät radionäytelmiä. Ja nykyäänkin meidän arkistossa on tämmöisiä säilyneitä nauhoitteita niiltä ajoilta ehkä.

Ja sitten, mitä kuuluu näihin toisiin kieliin: Karjalan kieli tuli paljon myöhemmin Karjalan radioon, silloin kun tänne tuli toimittajaksi Jukka Akimov ja hän aloitti valmistaa karjalankielisiä lähetyksiä. Se oli noin vuonna 1965. Sen jälkeen tuli vielä yksi karjalan kielen toimittaja Nicolai Filatov. Hän jatkoi tätä työtä karjalankielisten ohjelmien valmistamista. Sen jälkeen paljon myöhemmin 1980-luvun lopussa alkoivat vepsänkieliset lähetykset Karjalan radiossa. Nyt voi sanoa, että Karjalan radiossa tällä hetkellä me valmistamme ohjelmia karjalan kielen kahdella murteella; livvin karjalan  murteella ja sitten varsinaiskarjalan murteella. Ja ohjelmia on tietysti suomen kielellä ja vepsän kielellä. Meitä on tässä radiotoimittajia seitsemän henkeä.

Lähetysaika on jaettu tällä tavalla:
Maanantaina meillä ovat lähetykset livvin karjalan murteella.
Tiistaina on kirjallisuuslähetys, jonka valmistaa toimittaja Anna Usova ja siinä on eri kielillä kirjallisuusohjelmistoa, jossa kerrotaan uusista kirjoista, kirjailijoista ja kirjallisuuden kehittymisestä.
Keskiviikkona meidän toimittajamme Lena Karpova valmistaa ohjelmia varsinaiskarjalan kielellä, mutta siinä on myös suomenkielisiä lähetyksiä, livvin karjalan kielella, hän valmistaa kaikilla kielillä ja murteilla. Torstaina meillä on vepsän kielen päivä, toimittaja Larissa Sirkova valmistaa vepsänkielisiä lähetyksiä. Perjantaina meillä on suomenkieliset lähetykset, joita valmistaa  Arto Rinne. Siinä on enemmän musiikkilähetyksiä, mutta on muutakin.

> Katso, mitä Natalia Vorobei ajattelee karjalaisten asemasta omassa tasavallassaan.

Vienankarjalan lähetykset. Natalia Vorobei kertoo vienankarjalan murteella toimittajatyöstään.

 

Natalia Vorobei kertoo vienankarjalan murteella televisiotyöstään Vienan Karjalassa. Lisäksi miten hän on tehnyt ohjelmia projektista Nuori Karjala.


Kerro vähän omasta kielitaustastasi. Mikä on äidinkieli?
No, sanoisin suoraan, että minun äidinkieli on venäjä. Minun isä on valkovenäläinen ja minä tiedän niitä valkovenälaïsia sanoja, Äiti on venäläinen, mutta minä olen karjalainen.
Miten se on mahdollista?
Se on mahdollista, minun sielu on karjalainen. Olen itse valinnut tämän.
Minä kuulin kyllä usein karjalaa kun olin vielä pienenä lapsena. Meillä tapana oli sellainen, että joka talossa seinällä oli radio. Sieltä tuli paljon niitä suomenkielisiä, karjalankielisia ohjelmia. Minä muistan – oliko minulla neljä tai viisi vuotta, kun olin siellä mummolassa, mummon talossa ja kuulin radiosta niitä ohjelmia. Silloin kun minä päätin, että lähden yliopistoon opiskelemaan sitä karjalan kieltä, ei kukaan meillä perheessä ollut vastaan sitä. Ei kukaan sanonut, että se ei ole meidän kieli, miksi sinä haluaisit oppia sitä tai sen semmoista.

[accordion width="600"] [item title="Lue tekstiä!"]
Ymmärsikö mummosi karjalaa?
Ei, ei.
Mutta radio oli siis kuitenkin auki?
Se oli vain taustana hänellä. Hän kuunteli ja jotain teki – sellaista kotityötä. Minä muistan niitä ohjelmia, ne olivat vieraalla kielellä, ei venäjän kielellä. En tiedä, miten sattui niin, että minä halusin oppia karjalaa.
Nyt puhut minulle suomea. Osaat siis sekä suomea että vienan karjalaa?
Meillä yliopistossa oli suomen kielen tunnit ja karjalan kielen tunnit. Mutta kyllä vienan karjala se minulle on lempikieli. Erittäin tykkään käydä siellä Vienassa. Kun olen siellä, olen hyvällä tuulella.
Mikä on sinun kotikylä?
Minun kotikylä on Djervannaja, Petroskoista 20 kilometria etelään päin ja se on vepsäläistä maata. Tämän paikan nimi, jos minä käännän sen suomeksi, se on puinen. Alussa näillä mailla elivät vepsäläiset. Ja sitten kun venäläiset tulivat, he käänsivät sen paikan nimen venäjän kielelle niin kuin he kuulivat sen, mutta he käänsivät väärin. Vepsäksi se on Järvenoja. Oja, se on pieni joki, joka laskee sinne järveen.

[/item] [/accordion]

 

Yhteenveto:
Olen työssä Karjalan televisiossa. Käyn usein Vienan Karjalassa, esim. Kalevalassa, Kostamuksessa, karjalaisissa runokylissä, Juuskojärvellä – Vuokkiniemellä. Ne ovat kauniita vanhoja kyliä. Siellä puhun ihmisten kanssa ja se työ antaa minulle mukavia ajataksia, ideoita ja innostusta.
Viime aikoina olen tehnyt ohjelmia projektista, jonka keksi Nuori Karjala -järjestön jäsenet. Olimme Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Projektissa katsotaan, miten näiden maiden vähemmistökansat elävät. Olimme Tromssassa ja siellä tutustuimme kveeneihin. Se oli oikein mukava matka siinä mielessä, että nämä kveenitkin ovat vähemmistökansa niin kuin karjalaiset ja vepsäläiset. Me katsoimme, mitä ongelmia kveeneillä on ja mitä he tekevät, jota voisivat elvyttää omaa kulttuuria ja omaa kieltä Oli oiken mukavaa kuunnella kveenin kieltä, koska se on lähellä meidän karjalan kieltä. Ymmärsimme, kun kveenit puhuivat omaa kieltä.

Natalia Vorobei kertoo vienankarjalan murteella televisiotyöstään

 


 

Larisa Smolina tekee muun muuassa vepsäläisiä televisofilmejä. Haastattelu helmikuussa 2015

Larisa Smolina, kerro vepsäläisestä kulttuurityöstä!
Vepsän kielen säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tehdään paljon. Teemme filmejä, jotka kertovat vepsäläisten elämästä. Esimerkiksi vuonna 2008 teimme ensimmäisen filmin. Sen nimi on Živatad vepsläižiden nelos, suomeksi Eläimet vepsäläisten elämässä. Filmi näytettiin viime vuonna suurissa filmifestivaaleissa Estoniassa ja me saimme ensimmäisen sijan. Filmissä me keräsimme kansan tiedot, semmoista, mitä vepsäläiset tietävät eläimistä, esim karhusta, hirvestä, lehmästä härästä, metsosta, teerestä, pääskystä.

Ennen vepsäläiset eivät koskaan syöneet karhun lihaa. Kun he ampuivat karhun ja ottivat nahan pois, he näkivät, että karhun runko on sellainen kuin ihmisen runko. Siksi saanotaan, ettei saa syödä. Se oli aikaisemmin, nyt syödään karhun lihaa.
Oletko sinä syönyt sitä?
En koskaan, enkä halua.

Vuonna 2012 teimme filmin vepsäläisten kodin elämästä. Vepsäksi nimi on Vepsläižen kodin südäin, suomeksi Vepsäläisen kodin sydän. Kerroimme miten vepsäläiset rakensivat ja koristelivat talonsa, millaisia talousrakennukset olivat, näytimme talousaskareita ja käsityötä. Vertasimme siihen, miten vepsäläiset tänään elävät. Kaikki kylät näytimme.

Kolmas filmi tehtiin vuonna 2014, se esitteli vepsäläisten kalastusta. Sen nimi on Sel'ktas vedes kala kokib, suomeksi Kala syö kirkkaassa vedessä.


Ruoka on valmis!

Mikä on seuraava filmiprojekti?
Ensi kesänä tulee filmi paimenien torvi-perinteestä. Tahdomme kertoa, mitkä tavat oli aikaisemmin vepsäläisillä, miten ne paimenet keräsivät yhteen lehmät. Arto Rinne ja hänen Sattuma-bändinsä tulee soittamaan. Bändissä on mukan Dmitri Djemin, joka esittää meille, miten tehdään ne torvi-soittimet. Haluamme löytää vepsäläisiä paimenia, jotka voivat kertoa meille tarinoita. Estoniasta, Suomesta ja Venäjältä olemme saaneet rahaa.

Opetusprojekti
Viime vuonna oli projekti nuorilla vepsäläisillä. Vepsän kul'turdesant / Vepsäläinen opetusprojekti. On paljon vepsäläisiä, jotka puhuvat vepsää, mutta eivät osaa lukea tai kirjoittaa sitä. Me ajoimme vepsäläiskyliin ja opetimme kyläläisiä lukemaan ja kirjoittamaan äidinkieltään. Olimme 13:ssa kylässä. Annoimme ihmisille enemmän kuin 1000 kirjaa. Näytimme vepsäläisfilmit, joista kerroin. Nämä oli sellaiset lyhyet kurssit. Tänä vuonna haluamme tehdä pitkät kurssit, esimerkiski viikon tai kaksi viikkoa.
Missä kylissä te kävitte?
Kävimme naïssä: Vologdan alueella: Pondala-, Päžjärv'-, Šušt- kylissä / suomeksi Pondala, Päžjärvi, Ošta, Pietarin alueella: Nemž-, Kurb-, Ladv-, Vidl-, Terval-, Arskaht'- kylät, suomeksi: Nemža, Kurba, Latva, Vidla, Tervala, Arskaht. Karjalassa: Kalajoki, Soutjärvi, Soksu.

Noid-ryhmä
Kesällä 2013 syntyi vepsäläinen bändi Noid. Heidän ensimmäinen videonäyte on Noid-Voik. Se on nykyaikainen, mutta pohjana on perinteiset vepsäläiset häät. Nuori nainen itkee ja laulaa vanhan itkuvirren. On samat sanat, joita ennen vanhat akat itkivät. Itketään, koska morsian jättää oman kodin ja vanhemmat jäävät suremaan häntä. Morsian lähtee miehen luo. Siellä hänelle syntyy uusi elämä. Filmissä morsian kuolee symboolisesti ennen kuin hän lähtee miehen kotiin.

Haluatko katsoa tätä filmiä? Osoite: YouTube – http://www.youtube.com/watch?v=QkSaZ2dk-Gs

Toinen tapahtuma vuonna 2013 oli Petroskoin kansallisessa teatterissa. Näytettiin ensimmäinen näytelmä vepsän kielellä. Sen nimi oli Vauktad uned, suomeksi Valkoiset unit.

 

Larissa Smolina kertoo vepsäksi vepsän kielen lähetyksistä. Haastattelu toukokuussa 2013.

 

  • Karjalan radiossa on kaksi vepsän kielen toimittajaa. Toinen on täällä ja sinä olet..
    Larissa Smolina. Minä olen toïssä tässä radiossa jo kahdeksan vuotta. Minä teen vepsänkielisiä radio-ohjelmia. Ne ovat siitä, mitä tapahtuu vepsäläisten elämässä. Konferenssit, erilaiset seminaarit ja toiset tapahtumat.
  • Esimerkiksi oli vepsän kielen kilpailu (Larissa sanoo konkurssi, se on venäjää). Muuten käyn vepsäläisissä kylissä ja siellä kirjoitan ja äänittelen ihmisiä, jotka puhuvat vepsän kielellä. Ja sitten teen radio-ohjelmia kerran viikossa. Nämä radio-ohjelmat kestävät vain 32 minuuttia viikossa.
  • Mikä on kotikyläsi?
  • Olen kotoisin Petroskoista, mutta molemmat vanhemmat ovat Kalajoen kylästä. Heidän vanhemmat, mummot ja ja isoisät myöskin molemmista puolista ovat vepsäläisia. Kun olin pieni lapsi, minä usein kävin vepsäläisessä kylässä ja kuulin, kuinka minun mummo ja isä puhuivat vepsän kieltä. Mutta itse olen oppinut kieltä yliopistossa.

Larissa Smolina kertoo vepsäläisestä lastenkalenterista

Ohjelmien päätarkoitus:
Karjalan ja vepsän kielen säilyttäminen ja levittäminen koko Karjalan tasavallan alueelle. Radio haluaa löytää enemmän sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat oppia nämä kielet, säilyttää ne ja siirtää ne omille lapsilleen. Ohjelmat ovat aika tärkeitä myös niille ihmisille, jotka ovat jossakin vaiheessa unohtaneet oman kielen. Monet nuoret ovat siirtäneet maaseudulta kaupunkeihin, etupäässä Petroskoihin – venäjänkieliseen piiriin. Kieli alkaa sitten pikkuhiljaa kadota. 

Jos  kuulee radiosta nuoria ääniä, se panee ajattelemaan, että tämä kieli ei kuole vielä, on ihmisiä, jotka hyvin puhuvat omaa kieltä ja kannattavat sitä. Lähetykset ovat tärkeitä myös opiskelijoille ja koululaisille, jotka oppivat näitä kieliä. Kun kuuntelee kieltä radiosta, on ehkä ohjelmia niistä kylistä, joista he ovat muuttaneet pois. On ehkä tuttuja ihmisiä ja ääniä. Se on niin kuin kotona käynti. 


Anna Usova, monikielinen radiotoimittaja vuodesta 1991

Vasemmalla  Anna Usova Omo Pajo -kuoron eräässä konsertissa.

Anna Usova, olet radiotoimittaja. Mitä teet?
No, minä teen kirjallisuuslähetyksiä karjalan, suomen ja vepsän kielellä. Minusta tämä ammatti on mielenkiintoinen, koska olen itse kansallisuuttani karjalainen ja tykkään omasta kielestä, omasta maasta, kotikylästäni.

[accordion width="600"] [item title="Lue tekstiä!"]
Mielestäni tämä meidän karjalan kielen kirjallisuus viime aikoina kehittyy ja kehittyy aktiivisesti. Uusia kirjoja ilmestyy karjalan kielellä – eri murteilla, suomen kielellä, vepsän kielellä. Valmistetaan oppikirjoja lapsille kouluihin. Ikävää, koulussa karjalaa opetetaan nyt vain tunti viikossa, ennen oli enemmän. Mutta uskon, että tämä tilanne paranee ja että karjalan kieli säilyy.

Lasten runokilpailu
Huhtikuun aikana olin Aunuksen kaupungissa. Se on Etelä-Karjalaa. Siellä puhutaan livvin murteella. Siellä oli järjestettty jo kahdestoista kertaa runokilpailu lasten välillä. Ja tällä kertaa tuli lapsia ei vain Aunuksen piiristä, vaan muualtakin.
Minusta tämä kilpailu meni aika hyvin. Oli paljon lahjakkaita lapsia, poikia ja tyttöjä. Erityisesti mielyttivät minua lastenkodeista lapset, he olivat niin pieniä ja söpöjä. Ja niin hienosti lausuttiin runoja karjalaksi. Minusta oli mielenkiintoista sekin, että tässä kilpailussa lausuttiin eri runoilijoiden runoja, ei vain yhden.
Voi kertoa tästä, että runollisuus kehittyy, että runoilijoita on enemmän kuin ennen ja runot, joita lausuivat lapset, he osaavat niitä lausua ja heitä mielyttää erilaisia runoja, ei ollut yhtään runoa, jota lausuttiin kaksi kertaa. Joka lapsella oli oma runo. Minua mielytti vielä sekin, että tässä kilpailussa otti osaa ei vain ne lapset, jotka puhuvat ja oppivat kieltä kouluissa. Oli yksi tyttö, Leera Grafova, joka puhuu karjalaa perheessä. Hänelle mummot puhuvat karjalaa ja hän jo seitsemäs kertaa oli ottanut osaa tässä kilpailussa. Hän lausui hienosti runon ja minä haastattelin hänen mummoan ja kysyin, missä tämä tyttö oli oppinut niin hyvin puhua karjalaa. Tyttö oli kasvanut tommoisessa ilmapiirissä kotona, jossa kaikki mummot keskenään puhuivat karjalaa ja hän ihan vauvalapsena oli kuullut tätä omaa karjalan kieltä. Sen takia hän ymmärtää karjalaa ja osaa lukea sitä vaikka koulussa hän ei opi karjlaaa. Hän luki ja lausui ja osallistui näihin kilpailuihin koska häntä mielyttää tämä. Hän pitää tätä kieltä omana kielenä.

Oppikirjoja, sanakirjoja, teatteria, Oma paju -kuoro.
Mielenkiintoista on se, että viime aikoina oppikirjoja esiintyy enemmän ja pitäisi vielä enemmänkin saada. Tiedän, että sanakirjoja nyt viime aikoina on painettu paljon livvin ja pohjois-karjalan murteilla ja vepsän kielellä.
Tiedän, että meidän kansallisessa teatterissa onneksi nyt jo on näytelmiä karjalan kielen eri murteilla. Ensiksi oli venäjäksi, sitten käännettiin livvin murteeksi ja nyt on se pohjoismurteella.
Ja tätä näytelmää näytettiin Petroskoissa, Etelä-Karjalassa ja vasta tänä keväänä Pohjois-Karjalassakin. Eläjät olivat nähneet sen omalla murteella. Minusta se on myös hyvä askel
Karjalan kielen säilyttämisasiassa.
Omassa toimituksessamme me yritämme tietysti säilyttää kieltä. Paljon matkustamme eri Karjalan paikkoihin. Me valmistamme lähetyksiä karjalan kielen kahdella murteella, vepsän kielellä ja suomen kielellä.
Sen lisäksi voin sanoa itsestäni, että laulan jo yhdestoista vuosi Oma pajo -kuorossa. Lauletaan myös karjalan ja suomen kielillä. Laulujen kanssa olimme melkein kaikissa Karjalan kolkissa. Kaksi vuotta sitten olimme  Suomessa Oulun kaupungissa. Ja mielestäni teemme sitä työtä, koska rakastamme omaa kieltä ja omaa kulttuuria. Haluamme, että se säilyisi tulevillekin polville.

[/item] [/accordion]

Anna Usova kertoo karjalan livvin murteella työstään radiotoimittajana.

  

.

Anna Usova on ollut Karjalan radion toimittajana vuodesta 1991. Radio perustettiin vuonna 1926. On lähetyksiä karjalan kahdella murteella, vepsän kielellä ja suomeksi.

  Anna kertoo matkastaan Norjaan, Barentspressin konferenssiin kansankielisille lehtimiehille ja toimittajille.

 

  Santeri Jeremejov kertoo livvin karjalan murteella Karjalan radiosta.

Suhde Karjalan ja Venäjän viranomaisiin. Santeri Jeremejov mietttii

  • Miten Venäjän viranomaiset sekä Moskovassa että Karjalan tasavallassa suhtautuvat tähän radioon?
  • Minä sanoisin, että aivan positiivisesti sekä Moskovassa että täällä Karjalassa. Mehän olemme tämän valtakunnallinen radion yhtiö, jonka  päätoimisto on Moskovassa elikkä Venäjän teleradioyhtiö.  Siihen kuuluu tämä Karjalan teleradioyhtiö  – yksikkönä.
    Meillä tässä oli käymässä  Moskovasta suuria herroja. Heidän kanssaan me keskusteltiin ja me  esitettiin kysymyksiä, miten siellä ylhäältä Moskovasta katsotaan meidän toimintaa ja kansallisten kielten toimituksia. Meillä on tässä Venäjän tasavallassa aika paljon tämmöisiä kansallisia toimituksia  –  suomalaisugrilaisia ja muitakin. Tuli aika konkreettinen vastaus, että me kaikin voimin tulemme kannattamaan kansalliskielisiä toimituksia. Karjalan tasavallalla on aika tärkeä Karjalan radion kansallisten kielten toimitus  sen takia, kun ei muita tiedotusvälineitä ole, jotka tekisivät ohjelmia kansallisilla kielillä täällä Karjalan tasavallan alueella
    Se on vielä tärkeä siinä mielessä, että kun Karjalan titteli on Karjalan tasavalta, siinä pitää olla myös karjalan kieli, joka kuuluisi radiossa, jolla painettaisi lehtiä, jota opetettaisi koulussa ja jolla keskustelisivat  keskenään ihmiset. Se on aika tärkeä minusta Karjalan radion johtajana.

Vähemmän kuuntelijoita

  • Kun suomen kielen opiskelijoita tulee vähemmän, tulee myös vähemmän kuuntelijoita. Miksi Venäjällä on nyt samat säännöt Suomen lähellä kuin Kiinan lähellä, jos ajattelee kielten opetuststa kouluissa?
  • Tietysti yksi suurin ongelma on se, että me itse karjalaiset, suomalaiset ja vepsäläiset emme suhtaudu kieleen niin konkreettisesti ja niin syvästi kuin pitää siihen suhtautua. Monet karjalaiset ja vepsäläisetkin ovat sitä mieltä, että karjalan kieli ja vepsän kieli ovat katoamassa. Ei ole semmoista suurta tulevaisuutta, miksi sitten pitäisi  ylikuormittaa lapsia näillä kielillä? Koulussa on muutenkin aika paljon kaikenlaisia aineita, joita lapsille pitää opettaa  ja ne aineet kuitenkin pätevät sen jälkeen kun päättyy koulu. Ja karjalan vepsän kieliä on tietysti korkeakouluissa ja jonkun verran opetusta kouluissa. Mutta aika vähän semmoisia työpaikkoja, joihin  voisi ihminen saatuaan opetusta ja koulutusta  päästä työhön. Se on yksi asia.
    Toinen asia myös tietysti riippuu rahasta – rahoituksesesta. Kun Karjalan radiota rahoittaa Moskova, niin Karjalan tasavallan ei tarvitse sijoittaa tänne rahaa omasta budjetista, koska rahaa tuleee Moskovasta.
    Ja kouluissa tietysti on pudonnut opiskelijoiden määrä . Se on pudonnut vielä siitä syystä että lapsia on syntynyt vähemmän. Toinen ongelma on, että vanhemmat  eivät vakavasti suhtaudu tähän opetukseen ja kielen säilyttämiseen.

Tulevaisuus?

  • Onko Karjalan radiolla 30 vuoden kuluttua kuuntelijoita?
  • Yhden niistä minä tiedän, se on minun poikani, kun minä  hänet opetin karjalan kieltä tuntemaan ja tietämään   ja puhumaan karjalan kielellä. On sellaisia perheitä, joissa yritetään  lapsille vielä siirtää kielen. Ja toivoisin ja uskoisin – en tiedä, onko saman verran kuin nyt – mutta jos radioa on vielä hengissä ja näitä meidän kansallisten kielten lähetyksiä vielä 30 vuoden päästä tulee ulos, uskoisin, että ainakin yksi henkilö löytyy.
Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no