Kohtalokas kaskenpoltto - Vaikea synnytys - Suomalaisia paikannimiä - Savupirtti ja savusauna - Riihi - Kaskenpoltto - Ruoka - Suomen kielestä - loruista ja runoista | |||||
Kohtalokas kaskenpoltto
|
|||||
|
|||||
|
|||||
|
|||||
Värmlannin Sunnessa asuva Tellervo Zetterberg kertoo Suomalais-metsien rakennusperinteistä, kaskenpoltosta, ruuasta, suomen kielestä ja muustakin. Bente Imerslund haastatteli Zetterbergia 04.05.2012. Tekstit täällä ovat tiivistelmiä haastatteluista.
Nämä metsäsuomalaiset toivat erityisen rakennustekniikan tänne Värmlantiin. Päärakennus oli savupirtti, joka usein oli vain yksi ainoa huone. Siinä melkein neljäsosa koostui uunesta, joka lämmitti koko talon. Uuniin ei kuulu piippua. On vain savuaukko Siitä päästetään ylimääräinen savu ulos. Talvenaikana lämmittivät ehkä joka toinen päivä ja kesäaikana kerran viikossa. Siellä ne nukkuivat ja siellä laitettiin ruokaa ja kaikki tuommoinen.
Savusauna oli se rakennus, mikä ensin pystytettiin. Siinä saunassa asuttiin. Se oli pyhä rakennus, se oli puhdas. Sinne laitettiin ruumiit, kunnes päästiin hautamaan ne. Kun he kaskenpoltossa tulivat nokisiksi ja savusiksi tietysti savusauna oli tärkeä.
Ruotsin puolella on paljon savusaunoja hävinnyt koska on palannut, kun niitä on väärin käsitetty. Pitää olla hyvä ilmavirta sinne uuniin. On vain kiviläijä keksellä lattialla. Kun on tuli sammunut, pitää tuulettaa savu pois ja sitten lyo¨dään löylyä. Saunahengelle pitää ensin laittaa löylyt. Se ajaa pois nämä myrkylliset kaasut. Sitten saunotaan siinä lämmössä kun kivet on kuumia.
|
|||||
Riihestä Riihi oli kuivaushuone, erityinen rakennus. Siinäkin oli savu-uuni, kuma savu kuivasi viljat. Myöhemmin riihi usein korjattiin aitaksi, ja siinä säilytettiin muutakin kuin viljaa. Kaskenpoltosta Tiivistelmä: Kaskenpoltto oli hyvin tärkeä elinkeino tärkeä metsäsuomalaisille. Täällä oli ne koskemattomat havumetsät, jotka silloin eivät olleet missään arvossa. Luultavasti kaskenpolttotekniikka tulee Venäjän puolelta. Kaskenpotto on oikeastaan lehtimetsä, mutta täällä oli havumetsä, silloin sanotaan huhta. Tuhkassa ruis iti hirveän hyvin. Saatiin hirveän suuria satoja. Mutta piti joka vuosi hakata uusi kaski.
Monet näistä metsäsuomalaisista oli aika rikkaita. Oli hirveä työ. Kun he saivat asutuskirjan, he halusivat heti hakata metsää ja ruveta kylvemään ruista.
Kaskiruis oli hyvin satoisaa, saattoi tulla 160 jyvää yhdestä jyvästä. Se oli mieskorkoista. Nykyajan ruis on erilainen, se on käsitelty ja manipuloitu. Silloin ruis kasvoi vaikka kivien välissä. Latojen alta on löydetty vanhoja jyviä, jotka ovat olleet käyttökelpoisia. Metsäsuomalaiset vaihtoivat toistensa kanssa jyviä, joten saatiin uusia jyviä. Niistä tuli parempia ja voimakkaampia.
|
|||||
Pohjois-Värmlannissa on säilynyt paljon suomalaisia ruokalajeja, esim. mutti. Se tehdään kaurajauhoista, Suomessa käytetään ohrajauhoja. Suomen Sievessä järjestetään joka vuosi Mutti-markkinat. Muita ruokalajeja: Hillossa on paahdettua kauranjauhoa, maitoa ja puolukkaa. Hillo muistuttaa tilluntalkkunaa, jota Tellervo lapsena sai Suomessa. Reski (rieska) on ohkaista ohraaleipää ilman hiivaa, se pitää syödä tuoreena. Ruisleipää. Tellervo ostaa ruisleipää kaupasta, koska sähköuunista ei tule niin hyvää kuin leivinuunista. Eskilstunassa on metsäsuomalaisa varten suomalainen leipomo. |
|||||
Ei enää löydy metsäsuomalaisia, jotka puhuvat vanhaa suomea. Nauhoituksia on tehty, sitä vanhaa kieltä voi siis kuunnella. Viimeiset puhujat, niin kuin Niitaho-Jussi ja Carl Pärsson kuolivat jo 1960-luvulla. He puhuivat savon murretta ja siihen sekaantuu ruotsin kielen murteellisia sanoja. Nyskogassa oli vain suomalaisia, siellä ei puhuttu ruotsia. Kun 1870-luvulla tuli pakolllinen kansakoulu, nyskogalaiset siirtyivät ruotsin kirjakielelle. Heillä on nykyään erikoinen sävy värmlanninmurteessaan.
Suomalaisia paikannimiä löytyy paljon Värmlannissa ja myös Norjan puolella. Tieviitoissakin on suomalaisia paikannimiä. |
|||||
Suomalaisista loruista ja runoista Tunnettu loru:
Rollota, rollota,
Sellainen loru pakotti savun menemään torvesta pihalle. Kaisa Vilhuinen (1855-1941) osasi paljon loruja ja esim. norjalainen Sinikka Langeland on kehittänyt niitä. |
|||||
|
|||||
|