Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Tellervo Laine | Gunhild Snevoll | Kirsti SaaristoUusia suomen kielen opppilaiden juttujaSuomalaiset sukunimetOppilaiden kertomuksia | Kääntäjä ja tulkki
norsk
Lue Vesisaaren suomen kielen oppilaista.
Lue kääntäjästä Tellervo Laine.
Kveeninen salainen veljeskunta. Bjørnar Basso, Gunnar Dolonen, Randulf Sukuvara ja Oskar Bietile viihtyvät erittäin hyvin Dolosen Saunassa.
   
Tellervo Laine - Norjan ainoa työtä tekevä virallinen kielenkääntäjä suomi-norja, norja-suomi. Häntä haastateltiin myös v. 2005, katso sitä.

  • Tellervo Laine, viimeksi kun haastattelin sinua, noin kahdeksan vuotta sitten, sinä olit Norja-Suomi tieto- ja kielikeskuksessa töissä Finnmarkun Maakuntakirjastossa. Olit kääntäjä ja tulkki. Kuka nyt hoitaa sitä virkaa?
  • Valitettavasti ei kukaan, koska siihen ei ole sitten saatu pätevää hakijaa sen jälkeen kun minun seuraajani lopetti virassa.
  • Eikö löydy päteviä, jotka voisivat hakke sinne?
  • Ei näytä siltä. Ehkä Vesisaari ei ole kaikkein houkuttelevin paikka tulla, jos sattuu asumaan jossakin vähän etelämpänä.
  • Montako teitä on Norjassa, joilla on tämä pätevyys?
  • Meitä on kaksi ja minä olen nuorempi niistä kahdesta. Vanhempi on 82-vuotias.

  • Sitä kielikeskus-virkaa ei enää ole, mutta sitä tarvitaan. Mitä Maakuntakirjasto tekee, kun kysytään?
  • Maakuntakirjasto välittää edelleenkin tietoja kysyjille niistä kääntäjistä, joita on saatavissa ja tulkeista myöskin ja sitten asiakas voi ottaa itse yhteyden niihin henkilöihin.  
  • Toimitko joskus tulkkina?
  • Ei, tulkauksen minä olen lopettanut kokonaan, se on liian raskasta vanhalle ihmiselle, mutta kääntämistä minä kyllä harjoitan edelleenkin.
  • Silloin sinulla on ehkä enemmän kontrollia itse, milloin sinulle sopii kääntää?
  • Niin on, ja voin ajoittaa sen, tehdä töitä siihen aikaan päivästä kun minua haluttaa, eikä tarvitse lähteä saapastelemaan tuonne maailmalle joka päivä.

 

 

  • Tellervo, oletko itse tehnyt monen alan sanaluetteloita?
  • No melkein kaikkien niiden alojen, mitä olen joutunut kääntämään, koska en halua tehdä samaa työtä uudestaan. Melkein kaikki on haettavaa ei sanakirjoista vaan erilaisesta kirjallisuudesta molemmilla kielillä. Kun sen työn on kerran tehnyt, niin sitten siitä haluaa hyödyntää jälkeenpäinkin.
  • Onko sitten ollut paljon hyötyä siitä, mitä teit esimerkiksi 10 vuotta sitten?
  • On. Muistan onneksi, mistä olen tehnyt sanastoja. Kyllä minä käytän niitä jatkuvasti.
  • Sano alueita, joista olet itse tehnyt sanaluetteloita.  
  • Lakikieli, terveysala, luontosanastoja hyvin monenlaisia, kasveista, eläimistä, koulutussanoja, sähköalalta, rakennusalalta, maankäyttöalalta ja niin edelleen.

 

Kääntäjän työhuone on täynnä sanakirjoja ja omia sanaluetteloita.

[accordion width="500"]
[item title="Lue tekstiä!"]

  • Tellervo Laine, mikä huone tämä on?
  • Tämä on minun nykyinen työhuoneeni, jossa on arkistoituna kaikki se tieto, mitä minä olen kerännyt urani aikana.
  • Minä yritän lukea. Ei, sano sinä ne sanat.
  • Tuomiot, Laki - Siviili, Poliisi y.m. lomakkeita, Hyönteiset, Luontosanastoja, Metsät – Suomen Luonnonsuojelu, Teno, Eroosio II; Ympäristöoppikirja, Eroosiorapportit – uusi hanke, Nellim-Pasviktie, Tenojoen Seuranta – MK-Suunnitelma, Luontosanasto, Näätämö – Paatsjoki.
  • Tämä oli vain noin kolmasosa kirjastosta. Miten ihmeessä pystyt pitämään päässäsi nämä kaikki?
  • Sen tähden minulla on tämä arkisto, kun eivät pysy päässä. Että minä voin palata asiaan ja tietää, mihin olen tallentanut tietoa asioista. Sitten voin käydä katsomassa, mitä olen keksinyt aikaisemmin.
  • Onko edelleen nämä luonto-ympäristöasiat sinun lempiaiheita?
  • Kyllä, ne ovat lempiaiheita, mutta ei niitä toimeksiantoja ole paljon siltä alalta, ei enää. Joskus on.
  • Mitä aiheita ovat sellaisia vaikeita, että ajattelet: En jaksa, en pysty.
  • Tekniikka, siis rakennus ja sähkö ja sen tyyppiset, ne eivät ole lempiaiheitani.

[/item] [/accordion]


Gunhild Snevoll, syntynyt 1954, kallijokilainen kveenityttö ja Vesisaaren keskiasteen koulun rehtori.

Minä olen Gunhilli. Minä olen 60 vuotta vanha. Tulen Kallijoesta, nyt minä asun Vesisaaressa. Minä olen töissä koulussa. Minulla on kaksi lasta, yksi poika ja yksi tyttö. Net on Tromssassa. Minä olen kväänityttö ~ kväänivaimo. Olen Varangerin kväänityttö.

Kirsi Saaristo, monikielinen suomen kielen opettaja.

Vantaalainen Kirsi Saaristo kertoo omasta kielitaustastaan. Suomenkielisenä hän tottui jo lapsena myös ruotsin kieleen, vaikka itse ei puhunut sitä. Koulussa hän oppi englantia ja aikuisena swahilia ja espanjaa. Kirsi saattaa melkein kesken lausetta vaihtaa kieltä, riippuen siitä, kenen kanssa ja mistä asiasta hän keskustelee.

 Kirsi Saaristao on Ruijassa opettanut suomea toisena kielenä melkein 10 vuotta. Tässä hän pohtii vaikeata opetustilannetta.

[accordion width="500"]
[item title="Lue tekstiä!"]

  • Olet pian 10 vuotta opettanut suomea Pohjois-Norjassa. Mitä kokemuksia sinulla on?
  • Silloin kun 1980-luvulla ensimmäisen kerran asuin Norjassa ja opetin suomen kieltä, olivat oppilaani pääasiassa kaksikielisistä perheistä. Toisin sanoen heillä oli suomalainen äiti ja norjalainen isä ja lapset olivat oppineet enemmän tai vähemmän suomea kotona. Kun he koulussa saivat mahdollisuuden valita suomen kielen oppianiekseen, silloin voitiin puhua todellisesta suomi toisena kielenä, sillä suomi oli heidän toinen kielensä. Kuten sanoin, useimmiten äiti puhui suomea, ja kaikki kesälomat vietettiin Suomessa suomalaisten isovanhempien luona ja muita sukulaisia tapailessa.

    Täällä Vesisaaressa Itä-Finnmarkussa on nyt se tilanne, että oppilaat, jotka ovat valinneet suomen kielen toiseksi kielekseen peruskoulussa eivät välttämätta kuule suomea enää muuaalla kuin koulussa. Heidän vanhempansa eivät puhu suomea, isovanhemmista saatta olla joku, joka jonkin verran puhuu suomea tai kveeniä. Mutta ei välttämättä edes isovanhemmista kukaan enää puhu suomea, joten minun on hirveän vaikea ymmärtää, että heillä on suomi toisena kielenä. Yleensä heidän kotonaan ei enää puhuta suomea tai heillä ei ole isovanhempia, jotka vielä opettaisivat heille lasten loruja ja perussanastoa suomeksi vaatteiden, ruokien, leikkien ja lelujen nimiä. Suomen kielen oppiminen on raskaampaa, kun joudutaan koko kieli aloittamaan ihan alusta.
  • Mitä voisi tehdä tähän vaikeaan tilanteeseen?
  • Täällä Itä-Finnmarkussa kuten varmaan muuallakin Pohjois-Norjassa, Pohjois-Tromssa mukaan lukien suomen kieltä voisi enemmän ottaa lasten kanssa jo esille päiväkodeissa. Kun asumme kuitenkin monikielisellä alueella, miksei esimerkiksi päiväkodeissa olisi pieniä teemaviikkoja? Olisi viikko - kaksi suomenkielisiä lauluja ja loruja, kuukauden päästä ehkä viikko - kaksi saamenkielisiä. Ja nykyään voidaan jopa miettiä venäjänkielisiä. Lapset voisivat jo siinä lastentarha - päiväkoti-iässä kun ovat vasta kolmen – neljänikäisiä tottua monikielisyyteeen ja siihen, että ihmiset puhuvat erilaisia kieliä ja kakki kielet ovat arvokkaita. Ja varsinkin nämä kolme kieltä, mitkä kuuluvat tänne Pohjois-Norjaan.
    Ja sitten kun lapsi siirtyy peruskouluun täällä Norjassa siis jo viisivuotiaina, miksei kaikilla ensimmäisen luokan lapsilla olisi pikkuisen edes suomea silloin? Sitten he voisivat vanhempiensa kanssa pohtia, jatkavatko lapset sen suomen kielen opiskelua toisella luokalla ja koko peruskoulun ajan.

[/item] [/accordion]

Monikielisyys
Pohjois-Norjassa suomen kielen taito on katsottu olevan haitaksi. Kielellä on ollut huono status. Pelättiin, että lasten päähän ei mahdu kuin yksi kieli. Kirsi Saaristo mietti, miten erilainen tilanne on muualla maailmassa. Eri Afrikan maissa hän on kokenut, miten normaalia on osata monta kieltä jo pienestä lähtien. Eniten kokemuksia hänellä on Zambiasta, Kenyasta ja Somaliasta.
Kirsin loppupäätös: Monikielisyys ei ole mikään harvinaiusuus maailmassa, päinvastoin. Meillä taitaa täällä Pohjoismaissa olla aika kielitaidottimia ihmisiä.

Mitä useampaa kieltä lapsi oppii nuorena, sitä helpompi on aikuisena oppia uusia kieliä.
[accordion width="500"]
[item title="Lue tekstiä!"]
Minä olen kyllä elämässäni tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat lapsesta alkaen olleet kaksi- tai jotkut jopa kolmekielisiä. Se ei tosin tarkoita sitä, että he puhuivat aivan virheettömmästi kaikkia kieliä. Useinhan käy niin, että yhtäkkiä joku sana ei vain tule mieleen, ja sitten laittaa siihen jollakin toisella kielellä sanan. Mutta se on ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Tärkeätähän se on, että puhuu monia kieliä ja kyllä lapsi sitten myöhemmin osaa erottaa kielet toisistaan ja muistaa, mikä sana kuuluu mihinkin kieleen. Mutta lapsilla on kykyä oppia useita kieliä. Ja se on kaiken lisäksi hyväksi ihmisellä oppia useita kieliä jo nuorena, jo lapsena.

Kielten opiskelu on positiivinen vaikutus aivojen kapasiteettiin. Mitä useampaa kieltä lapsi oppii jo nuorena, sitä helpompi hänellä on myöhemmin elämässä oppia uusia kieliä.

Ihan samalla lailla on minulle käynyt. Olen suomenkielinen, viettänyt lapsuuteni kaksikielisessä naapuristossa, lukenut koulussa englantia ja oppinut vähän saksaakin.

Ja kaikkien näiden kielten sekoituksen vuoksi esim viitisen vuotta sitten kun vietin kolme sapattikuukautta Etelä-Afrikassa, yllätyksekseni ymmärsin ja tajusin afrikankielisiä TV-lähetyksiä ja pystyin seuraamaan sanomalehdistä uutisia. Vain sen vuoksi, että olin jo oppinut norjaa, englantia ja saksaa.

Aivojen kapasiteetti käsitellä kieliä kasvaa ihan sitä mukaan, kun niitä kieliä käyttää ja opiskelee niitä. Kaikella tällä on hyvin positiiven vaikutus kuten sanoin  siihen, että mitä enemmän on kielten parissa viettänyt nuoruuden vuosia, sen helpompi on omaksua uusia kieliä aikuisena, joka muuten on kyllä aika lailla tuskaa.

Mutta se, mikä on minusta yksi mieleen painettavista asioista, on se mitä me yhteiskunnassa koemme nykyaikana. Me elämme yhä vanhemmiksi ja kansainvälinen tutkimus on jo tullut siihen tulokseen, että dementian ja alzheimerin kehitys viivästyy niillä ihmisillä, jotka hallitsevat useamman kielen.
[/item] [/accordion]


Vesisaarelainen Helvi Korvanen kertoo vienankarjalaisesta mummostaan, miten mummo joutui Petsamoon ja sitten evakon aikana miehensä kanssa Ouluun.

[accordion width="300"]
[item title="Lue tekstiä!"]

  • Oi hospodipomiloi, ka piesala kätehen.
  • Anteeksi, mitä?
  • Tämä on karjalaa. Minun mummoni on opettanut minulle sanomaan
  • Missä mummo asui?
  • Mummo asui Petsamossa, mutta hän oli vienankarjalainen, syntynyt Uhtualla, Vienan-Karjalasssa. Minun mummoni syntyi siellä Uhtualla ja silloin kun hän oli pieni tyttö, hänen vanhemmat ja hänen täti perheineen — kaksi perhekuntaa – lähtivät Uhtualta ja tulivat Petsamovuonon rannalla, johon he asettuivat ja siellä minun mummoni sitten  kasvoi ja varttoi ja tapasi miehensä. Oli jännää kun hän tapasi miehensä laivalla Tromssan ja Kirkkoniemen välillä ja täma mies oli Madvei  Kubatsin Kemistä , siis Venäjän Kem. Siellä he menivät naimisiin ja jäivät asumaan Petsamon Parkkinaan. Ja Petsamon Parkkinassa syntyi minun äitini vuonna 2013. Ja silloin kun äitini oli ehkä noin 10 vuotta, tuli suomalaiset ja  ottivat isännyyden Petsamossa – Petsamo muuttui Suomeksi. Ja äitini on kertonut paljon ja kirjoittanut päiväkirjaa justiinsa elämästä Petsamossa ja hänen lapsuudestaan siellä.  Ja kun sota tuli, venäläiset ottivat Petsamon takasin ja Petsamon väki evakoitiin Suomeen. Ja niin myös minun mummmo ja  äitini ja sedät ja tädit Ouluun jäivät asumaan sinne.

[/item] [/accordion]
 

Helvi Korvanen kertoo pitkästä toiminnastaan Vesisaaren Norja-Suomi-Seurassa, sitten  Suomi-Seurassa ja nyt taas Norja-Suomi-Seurassa. Hänellä on vuosikymmeniä ollut kaikkia mahdollisia luottamustehtäviä niissä seuroissa.   
Vesisaaressa suunniteltiin uutta muesota. Helvi kirjoitti lehteen, että  museon nimitys ei saa olla Kveenimuseo, vaan pitää löytää oikein hyvä vanha ruijalansuomalainen nimi. Hänen mukaan kveeni-nimi ulosjättää tällaiset, jotka eivät itseään kveeniksi halua kutsuttavan. Reaktiosta hän sanoi:
”Minusta tuntui aivan,että pistin kepin muurahaispesään silloin kun tämä keksustelu alkoi. Tämähän paisui hirveästi.Mutta mielestäni tämä ei oikeastaan minulle kuuluu, vaan enimmäkseen nämä ihmset täällä Ruijassa saavat itse keskenään keskustella ja päättää  omasta identiteetistä, ketä he ovat ja niin pois päin. Minä olen suomalainen ja pysyn ulkopuolella.

 


Henrik Jakola Skansen on Vesisaaren yläasteen koulussa. Lokakuu 2013.

Hei, minun nimi on Henrik Jakola Skansen. Minä olen 14 vuotta. Minun perhe on suomalainen. Minun äiti on puoli suomalainen, mutta minun isä ei ole. Me puhumme suomea perheessä.
   


Anette Dørmænen lukee suomea Vesisaaren keskiasteen koulussa. Lokakuu 2013.

Minun nimeni on Anette Dørmænen. Olen 18 vuotta vanha. Asun Annijoella minun äitin, isän ja sisaren kanssa. Olen Vesisaaren keskiasteen koulussa. Olen oppinut suomea 12 vuotta ja pidän siitä. Minä rakastan teatteria ja soitan klarinettia. Minun sukunimi on Dørmænen, mutta minun lähiperhe ei puhu suomea.

Kolme Vesisaaren keskiasteen koulun suomen kielen oppilasta kertoo itsestään. Marraskuu 2010.

Mia Niskanen Hansen
Mia on 16 vuotias tyttö, puoliksi norjalainen ja puoliksi suomalainen, joka asuu Annijoella Itä-Finnmarkkussa. Mia on asunut Annijoella koko elämänsä perheen kanssa, johon kuulu isosisko, isoveli, äiti ja isä. Mia on tehnyt samat kuin sisarukset, se harrastaa hiihtämistä. Mialla on ollut suomenopetusta ekaluokasta lähtiin, ja nyt hän on 1. luokalla Vesisaaren lukiossa.
Mian äiti, Marja-Leena Niskanen Hansen on syntynyt ja kasvanut Juankoskella keski-Suomessa, ja siksi Marja-Leena puhuu sujuvasti suomea. Ihan siitä lähtiin kuin Mia oli pieni tyttö, hänen äiti on puhunut suomea sen kanssa, niin Mia ymmärtää ja puhuu suomea hyvin.
Hänen äiti tuli Norjaan 21-vuotiaana ystävän kanssa. Hän tuli tänne saaman työtä. Ensin hän vain puhuu englantia, mutta kun hän tapasi Mian isän, hän päätti opettelemaan norjan kieltä. Nyt hän puhuu sujuvasti suomea ja norjaa, mutta lasten kanssa hän puhuu vain suomea.
Syy miksi Mia haluaa oppia suomea, että hän voi puhua sukulaisten ja ystävien kanssa Suomessa, missä hänellä on mummo, täti, enoja ja serkkuja. Mia on Suomessa pari kertaa vuodessa
.

Teksti ja foto: Marie Jakola Skansen

Tor Arne Laiti Pettersen
Tor Arne on 18 vuottaa ja puolikas suomalainen ja norjalainen. Hänen äiti Eeva on Outakoskelta, Karigasniemen lähellä. Tor Arne lukee suomenkieltä Vesisaaren lukiossa, ja on lukenut suomenkieltä ihan 1.luokasta asti. 
Äiti tuli Vesisaaren 20-vutiana työhön. Hän ei osannut paljon norjaa mutta riittävästi ruotsinkieltä että pärjäsi.  Vähitellen hän tapasi Tor Arnen isä ja oppi puhumaan norjankieltä. Nyt hän on asunut 20 vuotta Vesisaaressa ja puhu sujuvasti norja.
Eeva ei puhunut suomea lapsien kanssa, ja Tor Arne puhu suomea vaan kun on koulussa. Hän ei puhu kovin paljon mutta ymmärtää aika hyvin.
Tor Arnella on isoisä ja serkkuja suomessa.  Ennen hän oli siellä aika usein mutta nyt on aika kauan kun viimeksi kävi suomessa.

Teksti ja foto: Marie Jakola Skansen
 

 

Marie Jakola Skansen
Marie on 16 vuotta ja asuu Vesisaaressa perheen kanssa. Perheen kuulu Marie, pikkuveli, isoveli, äiti ja isä. Marie käy ensimmäistä vuottaa lukio ja harrasta hiihtämistä. Marien isoäiti on suomalainen ja äiti on puolikas suomalainen, eli Marie on neljäsosa suomalainen.
Marien isoäiti oli 24 vuotta vanha kun hän tuli Norjaan ensimmäistä kerta lomalle. Täällä hän löysi rakkauden ja jäi. Isoäiti osasi silloin vaan suomea mutta vähitellen hän oppi norjaan kieltä puhumaan. Marien isoäiti puhui suomea lapsien kanssa niin että Marien äiti puhu sujuvasti suomea. Marie itse ei puhu kovin paljon mutta ymmärtää sen enemmän.
Marien sukulaiset asuvat Lappeenrannassa ja Tampereella missä hän on pari kertaa vuodessa. Tampereella asuu myös Marien pieni kummityttö joka on pakko nähdä ainakin kerran vuodessa
.    

Teksti: Mia Niskanen Hansen. Foto: Terje Skansen

 

Marie Jakola Skansen: Suomalaiset sukunimet
Useimmat suomalaiset sukunimet tulevat maatilan nimistä. Nimet loppuvat –nen-päätteeseen, joka tarkoittaa tilaan kuulumista. Esimerkiksi: Häkkinen, Halonen, Lipponen ja Räikkönen.
Suomalaisia sukunimiä löytyy paljon Norjassa, erityisesti Finnmarkissa ja Tromsissa. Alkuperäisesti nämä sukunimet tuli Suomesta, mutta kun Suomalaiset muuttivat Norjaan, he vaihtoivat sukunimet Norjaksi. He tekivät tätä koska suomalaiset nimet olivat norjalaisille liian vaikeita lausua.
Norjalaiset viranomaiset halusivat että suomalaiset vaihtavat norjalaiseen sukunimeen. Tämä oli ehto sille että he saivat maatilaan. Suomalaiset sukunimet olivat epäkäytöllisiä, siksi kun monet norjalaisista eivät osanneet kirjoittaa tai lausua suomalaisia sukunimiä, ja sen takia he häpesivät nimeään. ”Uudet” norjalaiset sukunimet tulivat usein isän tai ukin nimestä. Esimerkiksi: Isaksen, Johansen, Eriksen.
Esimerkkiä: Räisänen – Reisænen, Pasu – Basso, Lanttu – Lanto, Törmänen – Dørmænen, Välitalo – Vælidalo, Pallari – Ballari, Tikkanen – Dikkanen, Hyry – Huru.

Esimerkkejä Etä-Varangerissa:
Beddari, Sotkajärvi, Rauhala, Nikkinen, Kalliainen, Kurthi, Bordi, Randa ja Ollila

Esimerkkejä Pohjois-Varangerissa:
Räisänen, Pasu, Lanttu, Törmänen, Jakola, Mietinen

Pienet kuvat: Reinert Grammeltvedt Suomen kieli näkyy ....
0
Tuomainengården  
Oppilaiden kertomuksia Oppilaiden kirja-arvosteluja
Nina Niskanen Hansen: Kieli ja identiteetti katso Annijokea.

Ina Harila

Musta lammas

Minun nimi on Maarit, minä olen 25 vuotta vanha. Asun Helsingissä yhdessä poikaystäväni kanssa. Minun isä ja äiti asuvat Oulussa. He asuvat samassa talossa isoäidin kanssa. Heillä on jatkuvasti odotuksia minun suhteen. Ei vain joskus, vaan aina. Jonkun kerran tunnen, että en pysty tyydyttämään heidän odotuksiaan. Minun serkut ovat aina parempia kuin minä. Minusta se on surullista, koska haluan, että minun vanhemmat ovat ylpeitä minusta.

Mutta nyt olen saanut uutta itsevarmuutta. Minun elämä on mielenkiintoista ja hyvää. Minulla on poikaystävä ja hän pitää minusta. Tammikuussa saamme vauvan. Me iloitsemme siitä uskomattoman paljon.

 

Helga Pedersen

Kveeni

”Me emme ole kveenejä, kveeni ei ole sanakaan. Me olemme suomalaisia! Kveeni ei ole kieli eikä kulttuuri juttu!” sanoi Bjørnar Hilkonen. ” Nyt otat väärin, tietenkin kveeni on kieli! Ja täällä on paljon kulttuuria, joka pitää säilyttää. Emme osaa sanoa, kuka tänne tuli ensin, kveeni, saamelainen, suomalainen vai norjalainen. Mutta kyllä sinä nyt olet väärässä!” sanoi Einar Nieminen.

On ollut paljon puhetta, mitä kveeni on. Onko se kieli, kulttuuri vai esimerkiksi historiaa?

Moni vanha ihminen ei halua ottaa kveeni- identitteettiä. Heille kveeni on haukkumasana. Ja meidän pitää huomioida se. Voi olla, että silloin kun he olivat lapsia, ihmiset kiusasivat heitä, koska he olivat kveenejä. Ja heidän vanhempansa eivät halunneet, että lapset oppivat kveeniä, koska se oli ”väärä” kieli. Ja siksi ”lapset” eivät tykänneet kveenistä.

Mutta meille nuorisolle kveeni on jotakin positivista! Se on meidän kulttuuri ja meidän kieli. Me haluamme ottaa kveeni- identitteetin. Jos emme tee sitä, kveenikulttuuri voi olla poissa hyvin pian. Meille on ehkä sama, miksi meitä kutsutaan, mutta kveeni on tärkeää meille. Ja emme voi vaihtaa sanaa, vain siksi koska vanhukset eivät tykkää siitä! Sitä paitsi jotkut heistä ei haluakaan olla kveenejä. Mutta me haluamme!

Minä luulen, että ei ole niin tärkeää, mitä käsitettä käytetään meidän kulttuurista ja kielestä, mutta se, että se säilytään. Ja uskon, että kaikki haluavat sitä.

Sanoja:
haukkumasana
huomioida
skjellsord
her: å ta hensyn til
kiusata
säilyä
å plage
å bevares

Signe Jakola

Vuosi 2016

Kymmenen vuotta on kulunut, on vuosi 2016. Minun vanha luokka kohtaa taas odotettuaan kymmenen vuoden ajan. Minä iloitsen kaikkien tapaamisesta.

Minä olen valmistunut sairaanhoitajaksi. Työskentelen sairaalassa Oslossa, ja viihdyn hyvin. Minä olen kihloissa ja meillä on pieni tyttö, joka on kaksi vuotta vanha. Hänen nimi on Birgitte. Me asumme Oslossa omakotitalossa.

Vesisaaressa olen nyt. Minä olen puhunut Inan, Helgan ja Ninan kanssa. Me opiskelimme suomea yhdessä monta vuotta. Tämä on suurenmoista.

Ina on psykologi, mutta liikkuu huhuja, että hänellä ei mene hyvin. En tiedä. Ina on yksin, hänen viime rakastettu oli yksi tomppeli. Helga on sairaanhoitaja Kirkkoniemellä sairaalassa. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa. Nina on hiihtäjä. Hän voitti kultaa MM:ssä. Hänellä on poikaystävä.

Aika muuttaa meitä. Se on kummallista. Minä en tunne enää kaikkia kuten ennen.



Helga Pedersen

Kesätyöhakemus

Minä haen kesätyötä Varangin museosta. Olen 18 vuotta vanha tyttö, joka pitää tosi paljon työstä ihmisten kanssa. Olen itse kveeni, siksi tämä työ on niin mielenkiintoista. Koska paljon se mitä museossa on, on minun kulttuuria ja historiaa. Historia koulussa on aine, josta pidän erityisen paljon. Ja museossa on paljon historiaa, ja on hauska kertoa ihmisille asioita minun kulttuurista.

Minä käyn lukiota vielä, ja opiskelen suomea, englantia ja pikkuisen saksaa. Minä tiedän, että on hyvä osata kieliä museossa. Olen tyttö, joka hymyilee paljon. Minulla on positiivinen elämännäkemys, tykkään olla iloinen. Vapaa-ajalla minä treenan aerobicia ja Taekwan-dota. Se on hauskaa. Ystävät ja perhe on tärkeät minulle. Matkustaminen heidän kanssa on jotakin, jota minä rakastan.

Minä haluan tehdä työtä museossa, koska tarvitsen työkokemusta. Ja se on ollut minun unelma tehdä työtä siellä. Kun olen valmis lukiosta, haluan opiskella kveeni- kulttuuria ja ehkä tulla suomen/kveenin kielen opettajaksi.

Toivon, että saan positiivisen palautteen!

Kääntäjä ja tulkki

Kuuntele, kun kääntäjä ja tulkki Tellervo Laine kertoo työstään.
Bente Imerslund haastatteli häntä lokakuussa 2005.
Tellervo Laine

- Tellervo Laine, olet Norja-Suomi tieto- ja kielikeskuksen työntekijä. Milloin tämä keskus perustettiin?

Se perustettiin elokuussa 1989.

- Kuka perusti sen?

Finnmarkin maakuntakirjasto, joka silloin oli nimeltään Itä-Finnmarkin maakuntakirjasto.

- Mitä sinä teet tässä toimistossa? Ymmärtääkseni sinulla on aika pitkät työpäivät.

Minä käännän asiakirjoja ja sitten tulkkaan.

- Keneltä – miltä taholta tulee tehtäviä?

Tellervo Laine

Saan hyvin paljon tehtäviä eri viranomaisilta, oikeusviranomaisilta, ympäristöviranomaisilta ja niin edelleen. Ja sitten yksityishenkiloiltä, jotka käännättävät esim todistuksiaan ja sitten jonkin verran myöskin kaupallisia käännöksiä.

- Kun on niin vaihtelevaa, niin mitä on sinusta kaikkein mielenkiintoisinta?

No, minun sydäntäni lähinnä ovat ympäristöasiat, joita kyllä joudun tulkkamaan ja kääntämään hyvin paljon.

- Vuosiraportissa lukee ”terminologiarbeid”. Mitä esimerkiksi? Kuka pyytää semmoista apua?

Varsinaisesti apua kukaan ei pyydä, vaan olen ollut mukana tällaisessa terminologiahankkeessa, olen muun muassa ollut mukana laatimassa tulkkisanakirjaa, norja-suomi tulkkisanakirjaa.

- Voitko sanoa esimerkkejä, sanoja, joita olet keksinyt, tai olet kertonut, mikä se sana on?

Niitä joutuu kyllä keksimään, kun nämä järjestelmät ovat kovin erilaisia Norjassa ja Suomessa, monta kertaa, jolloin siis varsinaista vastinetta ei ole olemassa. Mutta en nyt juuri ...

****

- Oletko sinä Norjan ainoa virallinen kielenkääntäjä suomi-norja, norja-suomi?

En ole ainoa, mutta meitä on vain kaksi ja toinen alkaa olla jo eläkeiässä, on pitkälti yli 70-vuotias.

- Onko jälkikasvua?

Valitettavasti ei ole, ei ole kukaan suorittanut tätä virallisen kielenkääntäjän tutkintoa.

- Jos lukiolainen, joka nyt lukee näitä tekstejä, kuuntelee tätä haastattelua, jos hän haluaisi viralliseksi kielenkääntäjäksi, mitä hänen pitäisi tehdä?

Hänen pitäisi ensinnäkin, jos hän on norjalainen, hänen pitäsi asua hyvän aikaa Suomessa ja perehtyä perustellisesti kaikkiin Suomen asioihin ja järjestelmiin ja samalla tavalla myöskin vastaavasti norjalaisiin järjestelmiin ja tietysti sitten hallita molemmat kielet.

- Täydellisesti?

Jos kieltä voi täydellisesti hallita.

- Onko semmoisia aloja, että et haluaisi kääntää just siltä alalta. Onko olemassa, vai hallitsetko kaiken?

Jotkut hyvin sellaiset tekniset alat, joista minulla ei ole minkäänlaista tietoa, niin ne voivat olla erittäin hankalia, että en mielelläni ota sellaisia tehtäviä, mutta joskus niitäkin joutuu tekemään.

- Voitko sanoa sille, joka kysyy, ettei käy, vai tuntuuko siltä, että on pakko tehdä kaikki?

Ei minun ole pakko, ja sehän on kääntäjän velvollisuus, että sanoo, jos joku tehtävä on sellainen, johon ei pysty, koska siinä on vastussa siitä, että käännöksestä tulee hyvä.

- Oletko usein oikeudenkäynnissä?

Kyllä, minä olen aika usein niissäkin.

- Voiko tällä työllä elää hyvin? Saako hyvän palkan?

Ei nyt niin ruhtinallista palkkaa saa, mutta minullahan on se etu, että olen palkansaaja. Monet tekevät vastaavaa työtä freelansina ja heillä saattaa olla hyvin epätasaiset tulot. Minä tiedän, mitä tililleni tulee joka kuukausi, vaikkei sinne kovin paljon tulekaan.

- Kiitos sinulle, Tellervo Laine!

Sanoja:

perustaa
maakunta
asiakirja
miltä taholta?
viranomaiset
ympäristö
käännättää

todistus
hanke
laatia
keksiä
järjestelmä
vastine

å grunnlegge, å starte
distrikt, område
dokument, sakspapir
fra hvilken kant? fra hvem?
myndighetene
miljø
å få oversatt

vitnemål
prosjekt, tiltak
å lage, ordne
å finne på, finne opp
system
motstykke, her: tilsvarende uttrykk

virallinen
jälkikasvu
suorittaa
perehtyä
hallita
ala
velvollisuus

vastuu
oikeudenkäynti
ruhtinallinen
etu
palkansaaja
tili

offentlig, offisiell
ettervekst
å fullføre
å sette seg inn i
å beherske
område
plikt

ansvar
rettssak
fyrstelig
fordel
lønnsmottaker
konto

 

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no