Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Olav BeddaristaPaatsjokiRajaseudun museoPykeijäSuomalaisia sukunimiäSevettijärvi
norsk

Norjalainen kulttuurivaikuttaja Olav Beddari on kuollut
Kulttuurivaikuttaja, rehtori-kirjailija Olav Emanuel Beddari kuoli vaikean sairauden murtamana 3.8. Norjan Kirkkoniemessä 86-vuotiaana.


Olav Beddari - Kuva: Mirjam Kälkäjä

Kotimaassaan Beddari edisti ansiokkaasti opetuksen ja kulttuurivaihdon Suomen ja Norjan välistä yhteistyötä. Hän tuki aktiivisesti suomen kielen opetuksen kehittämistä Pohjois-Norjassa, kirjoitti suomen kielen opetusmateriaalia norjalaisia kouluja varten sekä toimi tulkkina kokouksissa ja konferensseissa. Suomessa Beddari tunnettiin kirjallisen tuotantonsa lisäksi erinomaisena puhujana ja hän oli kaivattu vieras mm Petsamo-Seuran tilaisuuksissa.

Beddarin esivanhemmat olivat Sallan Ala-Petereitä. Isoisän isä lähti vaimoineen ja lapsineen Sallasta Ruijaan kevättalvella 1867. Beddari syntyi Suomen ja Norjan rajalla Paatsjoella suomenkieliseen perheeseen. Norjalaistamispolitiikan mukaisesti hän joutui koulun aloittaessaan v 1936 unohtamaan äidinkielensä ja opettelemaan norjaa.

Sotia edeltävänä aikana norjalaisen Svanvikin kylän vastarannalla oli suomalainen Salmijärvi, josta kehittyi laakson keskuspaikka. Valtakunnan rajasta huolimatta paikallinen väestö kulki vapaasti joen yli, kesäisin veneellä ja talvella jäätä myöten. Raja sulkeutui vuonna 1944 Suomen joutuessa luovuttamaan Petsamon Neuvostoliitolle. Entinen elämä oli mennyttä ja sukulaiset kaukana Suomessa. ”Tuntui kuin puolet kotikylästä olisi kadonnut ja elämä muuttunut köyhemmäksi”, kirjoitti Beddari.

Elämäntyö Norjassa opettajana

Beddari valmistui vuonna 1951 opettajaksi Tromssassa, ja toimi opettajana Varangin Berlevågissa. Hän muutti v 1954 takaisin Norjan ja Venäjän rajalle Paatsjokilaaksoon ja toimi opettajana Skogfossin koulussa. Eläkkeelle hän jäi 40 vuoden työuran jälkeen saman koulun rehtorin virasta vuonna 1994.

Beddari toimi aktiivisesti norjansuomalaisen kulttuurin ja suomen kielen säilyttämisen puolesta Paatsjokilaaksossa, hän oli sekä suomen että norjan kielen opettaja. Suomalaisten maahanmuuttajien oikeutta omankieliseen opetukseen hän ajoi tarmokkaasti. Uraauurtavaa työtä Beddari on tehnyt haastattelemalla suomalaisia ja näiden jälkeläisiä Paatsjoenlaaksossa ja keräämällä talteen suomensukuisia tarinoita, satuja ja kansanlauluja.

Beddari on ollut perustamassa Norjan Svanvikin kansankorkeakoulua ja hänen aikaansaannoksensa ovat myös koululla pidetyt kesäiset kielikurssit, jossa kansainvälinen joukko opettelee norjaa ja suomea. V 1964 hänet kutsuttiin opettamaan  nuorisolle norjaa Venäjälle läheiseen Nikeliin. Beddari oli tulisieluinen taistelija myös Nellim-Paatsjoki-tien aikaansaamiseksi. Monissa kokouksissa hän vakuutti: ”Työ Paatsjoentien puolesta jatkuu. Eihän elämäntuojaa voi jättää kesken”.

Ahkera kirjoittaja

Hänen kirjallisesta tuotannostaan on suomennettu useita teoksia ja artikkeleita. "Niin saapi sanoa, Pieni ruijansuomalainen lukukirja " (1987) sisältää Paatsjokilaaksosta kerättyjä suomenkielisiä loruja ja tarinoita, ”Trygve Sotkajärvi – taiteilija ja metsätyömies Paatsjoelta”-kirjassa (2008) hän kertoo nuorena kuolleesta taiteilijaystävästään. Kuvituksena on tauluja ja tekstit ovat suomeksi ja norjaksi. ” Paatsjoella ja Petsamossa” (2004), "Fra vår grense mot Finland og Russland" on suomentamaton (2001). Viime jouluksi ilmestyi Folk ved elvene-teos, jota ei ole suomennettu.

Beddari kirjoitti ahkerasti artikkeleita myös suomalaisiin lehtiin, mm ”Silloin oli Suomi niin lähellä” vuosilehti Petsamolaiseen (1980), ”Emil Grymin seurassa Tornionlaaksossa ja Paatsjoella” Tornionlaakson vuosikirjaan (1982). Hän kirjoitti Varangerin vuosilehteen ja  Kyrktuppen/Kirkonkukko kaksikieliseen aikakauslehteen, mm ”Laestadius kirjoitti ja puhui suomea” (2000), ”Pyhän Yrjön tsasouna” (2002), ”Erlandin Lyyti ja punakaartilainen” (2007). Beddari on norjantanut mm Johan Mikkosen kirjan ”Lapin miehen muistelmia” nimellä ”Jeg kan ikke glemme Kalaniemi” (2007).

Suomen ja Norjan välisen kulttuuriyhteistyön edistämisestä on Norjan kuningas on myöntänyt Olav Beddarille kultaisen ansiomitalin, Suomen tasavallan presidentti Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkin ja norjalais-suomalainen kulttuurirahasto vuoden 1994 kulttuuripalkinnon.

Teksti: Mirjam Kälkäjä


Dag-Thorbjørn Ballo, Inga Beddari ja Kenneth Kurthi, suomen kielen oppilaita Kirkkoniemen keskiasteen koulussa, helmikuu 2007:

Etelä-Varangin kunta sijaitsee Finnmarkussa, koillisessa nurkassa Norjaa. Kirkkoniemi on yksi Finnmarkun isoimmista kaupungeista ja se on päätepiste Hurtigrute-laivareitille ja E6-tieverkostolle. Kunnalla on tieyhteys sekä Venäjälle että Suomeen. Etelä-Varangin kunnalla on myös iso lentokenttä.

Ilmasto on subarktinen, kuiva sisämaailmasto: kylmä talvi ja melko lämmin kesä. Tämä tekee mahdolliseksi rehevän ja monipuolisen luonnon, joka ulottuu tunturimaisemasta kauniiden vuonojen kautta Paatsjokilaakson syviin mäntymetsiin. Luonto antaa tällä tavalla paljon mahdollisuuksia retkeilyyn loistavissa olosuhteissa.

Kart Sør-Varanger

Paatsjoki
Olav Beddari
Paatsjokilainen Olav Beddari on vuosikymmeniä kirjoittanut ja kertonut Norjan suomensukuisten historiaa.
Beddari Beddari
 
Edith Randa. Bente Imerslund haastatteli häntä heinäkuussa 2006.
Edith Randa. Foto: Reinert Grammeltvedt

Kirkkoniemestä olen ajanut 95 kilometriä etelään päin. Olen kylässä, jonka nimi on Vaggetem. Edith Randan leiripaikalla odotan haukikakkuja. Edith on nimittäin kokkina kuuluisa koko Ruijassa.

- Edith, olet nyt Randa, mitä olet omaa sukua?

Kalliainen.

- Kalliainen, se kuulostaa hyvin suomalaiselta sekin. Kerro vähän suvustasi!

No, minä en tiiä niin paljon, mutta Sallasta
ne on lähtöisin. Ja isän äitin sukunimi oli Kurtti. Niin ne sanoi, että net lähit Sallasta tänne Ruijaan päin.

- Oliko heillä poroja mukana?

No, tuskin niillä isän isällä, isän isän isällä, oliko sillä poroja, mutta sen isän isän äitin tätillä oli 62 vaainta.

- Siis naarasporoja?

Jo. Ja se se oli erittäin, miten minä nyt sanon sen asian, että sieltä Sallasta asti toi tänne niin monta poroa, niin sillä häätyy olla joku renki mukana, tai, joka auttoi häntä paimentamaan sen porotokan tänne.

Foto: Reinert Grammeltvedt

- Oliko suvussa kauan poroja, vai onko edelleen?

No, minulla on serkku, jolla on poroja. Mutta minun isä lopetti 60-vuosi-luvun alussa porohomman.

- Oletko aina asunut täällä Vaggetemissa?

Olen, paitsi net seitsemän vuotta, mitä kansankoulua kuljin, niin asuntolassa olimma tuolla
Strandissa, se on 60 kilometriä pohjoisemmassa kuin täällä Vaggetemissa.

- 60 kilometriä koulutietä? Miten usein pääsit kotiin?

No, joka kuudes vikko.

- Siis kuusi viikkoa et nähnyt vanhempiasi?

Justin.

- Kerro vähän siitä internaatti-ajasta, asuntola-ajasta.

No, häätyy sanoa, että ensi aamuna ko minä heräsin, niin minä istuin siinä sängyssä ja kattelin ympäri. Ja sitten net kuudes- ja seitsemäluokkalaiset tytöt, kun net herättiin netkin, niin minä istuin ja kattoin. Ja sitten ajattelin, että, no Herra, että pittääko minun niin kauan olla koulussa, että olen täysi nainen. Mulla on permanentti ja tissit! Että sillä hetkellä niin minä sitten aloin niin ko ymmärtämään, että tämä on pitkäajallinen koulu.

- Olitko siellä kunnes sinulla oli permanentti ja tissit?

No, ei ollut permanentti, mutta tissit kyllä oli!

* * * * *

- Edith, montako äidinkieltä sinulla on?

Minulla on kaks.

- Mitkä?

Norja ja suomi. Tai, jos sanon oikein, niin se on isän kieli se suomi. Mutta minun äiti, se puhui kolme kieltä, norjaa, saamen kieltä ja suomea.

- Miksi sinä et oppinut saamea?

No, isä ja äiti päättivät, että kyllä aivan norjaa puhutaan lapsille. Isä ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan koulussa. Hän ei osannut norjaa, kun hän alkoi koulun ja isä luuli, että se johtui siitä, että hän ei ymmärtänyt norjan kieltä. Mutta se oli dyslektia.

- Lukuvaikeuksia?

Jo, niin kun ne sanoo nykyään, ja, mutta isä ei ollut tyhmä, niin kun met sanomma, se oli täysjärkinen. Ja sitten ku hän puhuu norjaa, niin sillä oli niin, mitä minä sanon, norjaksi sanomma, että fargerik.

- Värikäs?

Värikäs norjan kieli. Moni se tykkäs kuunnella, ku isä puhui norjaa. Niin ku heillä mielikuvituskin tuli – saa sanoa – että käyntiin. Ja oikein humoristinen. Jo, että vaikka se puhui aivan suomea, no kotona, meiän talossa, niin puhuimma aivan norjaa isän ja äitin kanssa. Mutta jos oli suomalisia vieraita, no sille puhuimma suomea.

- Käykö sinulla paljon suomalaisia turisteja täällä?

No ei käy, joku aina, ja minä sitten kysyn, että ”Oletteko te eksyksissä?” Mutta ne ilahtuu, kun ne kuulee, että osaamma suomea.

- Minä muistan kun sinä kveenifilmissä Det tause folkets stille død puhuit ehkä vähän pessimistisesti suomen kielen tulevaisuudesta täällä Paatsjoessa. Mitä ajattelet?

No. Häätyy sanoa, että met olemma kuitenkin viimeinen sukupolvi, joka puhumma, saa sanoa, että luonnollista suomea.

- Minä vuonna olet syntynyt?

1942. Niin, minähän olen jo 64 vuotta vanha nyt, kuukauen paäästa, pari kuukautta. Niin, koulussa ne oppii, mutta se tulee niin kuin vähän erilaista. Se ei kuulostaa niin luonnolliselta.

- Siis, nuoret täällä lukevat suomea koulussa?

Jo, mutta minä en ole varmaa, että kuinka korkealle net sitten, millä luokalla net sitten niin ko jättää sen suomen kielen. Ne voipi aivan viimeisen, aivan peruskoulun loppuun asti, että niillä on suomen kielen opetus.

- Onko tänne Paatsjoelle tullut paljon naisia Suomesta, jotka pitävät kielen yllä?

No on tullut ennen, niin kuin jälkeen sotien tai viime maailmansodan jälkeen, mutta, no ei ole enää niin paljon naisia, jotka ovat muuttaneet tänne. Se on eniten tuolla meren rannassa, missä kalatöissä ovat, kalatöihin ovat tulleet.

* * * * *

- Edit, sinä olet kaksikielinen, ja se on itsestään selvä asia sinulle, vai onko?

No, se on aivan luonnollista minulla, että puhua sekä norjaa ja suomea. Ja suomen kieli on niin kallis että, no en minä voi sanoa, että kuinka arvollista se on. Mutta, ja se on suuri rikkaus, että osata suomen kieltä. Ja niin että se, kun tänne tulee suomalaisia turistejakin, ja ne ilahtuu, ku ne yrittää englantia tai ruotsia, ja minä kysyn: Olisiko suomi helpompi? Ja ne ilahtuu, että puhutko suomea?

- Entä koulussa, siellä Strandin internaatti, saitko silloin oppia jotain suomea tai jotain suomeksi?

Ei Strandissa, mutta ko aloimme Skogfossin koulun, niin silloin tuli Olav Beddari, oli minun opettaja kahtena vuotea, ja hän opetteli meille suomalaisia lauluja. Ja se oli niin mukavaa, ja niin ko minun isäkin sanoi, että nyt ne jotakin oppii koulussa, ko suomalaisia lauluja. Että se on niin, no minusta tuntuu, että minä olin niin rikas, kun ossaan suomen kielen.

- Mitä rehtori ajatteli silloin siitä, että nuori opettaja opettaa teille suomalaisia lauluja?

No, se oli vielä hänellä se mieli, että Norjan koulussa pitää puhua tai oppia norjaa. Niitä suomalaisia lauluja, se ei oikein Mutta Olav Beddari vastas näin, että sinun vaimo, hän on opettaja ja hän opettaa englanninkielisiä lauluja. Että nämät Paatsjoen lapset, niillä on isompi hyötyä, että oppii suomalaisia lauluja.

- Mitä rehtori vastasi siihen?

No mitäpä siihen sanoa, ko niin viisaasti vastasi Olav Beddari, joka ittse puhuu niin hyvästi suomen kielen.

 

Rajaseudun museo - Kirkkoniemi

Dag-Thorbjørn Ballo, Inga Beddari ja Kenneth Kurthi, suomen kielen oppilaita Kirkkoniemen keskiasteen koulussa, helmikuu 2007:
Yhteiskunta Etelä-Varangissa rakennettiin AS Sydvarangerin kaivostoiminnan ympärille, joka toimi Bjørnevatnissa aina 1996 asti. AS Sydvaranger oli kaivosyhtiö, joka käytti isoja rautamalmiesiintymiä Varangissa. Yhtiö vei malmia aina vuodesta 1910. Tänä päivänä on yhtiön alueesta tehty teollisuuspuisto.

Grabben
Kaivinkoneen laatikko kelpaa bussipysäkillä. Foto: Reinert Grammeltvedt
Toisen maailmansodan aikana oli Etälä-Varangissa suuria taisteluita saksalaisten ja venälaisten sotilaiden välillä. Saksalaisilla oli yli 50 000 miestä Etelä-Varangissa. Kunnassa näkyy vieläkin merkkejä siitä, että sitä pommitetttiin toisen maailmansodan aikana. Syyskuussa 1944 kun sota eteni loppua kohti Finnmarkussa, pakeni osa Etelä-Varangin väestöstä AS Sydvarangerin kaivosaluen tunneleihin. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta, koska alueella oli kovia taisteluita saksalaisten ja venäläisten joukkojen välillä.
Foto: Reinert Grammeltvedt Kirkkoniemessä on Rajaseudun museo (Grenselandsmuseet) joka kertoo pääasiassa toisesta maailmansodasta Etelä-Varangissa. Se rakennettin 1996/97 ja avattin kesäkuussa 1997. Finmarkun arkkitehtikonttori suunitteli museon. Sisäänkäynnin edessä on patsas Linnut lentävät yli (Fuglene flyr over). Se symbolisoi kolmea maata pohjoisessa, yhteyttä ja yhteistyötä ilman rajoja. Äidit pitävät perheet ja kansat yhdessä. Päänäyttely esittelee sota-aikaa alueella. Se on rakennettu vanhan venäläisen hävittäjäkoneen ympärille. Lentokone on nimeltän Iljusjin IL-2 M3M.

 

Museota käytetään myös muihin tarkoituksiin kuten konsertteihin ja konferansseihin. Siellä on myös muita näyttelyitä kuten AS Sydvaranger-näyttely, John Savio taidenäyttely, Kaare Espolin Johnson taidenäyttely, rajaton vesi-näyttely, rajaton maa-näyttely sekä kiertäviä näyttelyitä eri aiheista.

Foto til venstre: Reinert Grammeltvedt

Vastaa kysymyksiin:
  1. Mitä koulua tämän jutun kirjoittajat käyvät?
  2. Minkä ympärille EteläVarangin yhteiskunta on rakennettu?
  3. Missä kaivos sijaitsi?
  4. Mitä ressurseja kaivos käytti?
  5. Mitä on tänään kaivoksen alueella?
  6. Montako vuotta oli kaivostoimintaa?
  7. Mitä tapahtui Etelä-Varangissa toisen maailmansodan aikana?
  8. Muualla Ruijassa ihmiset lähtivät syksyllä 1944 evakkoon. Mihin monet kirkkoniemeläiset menivät? Miksi?
  9. Milloin Rajaseudun museo rakenneettiin?
  10. Kuka suunnitteli museon?
  11. Millainen patsas on sisäänkäynnin edessä
  12. Mikä on Rajaseudun museon pääteemana?
  13. Millainen lentokone on Ilusjin IL-2M3M?
  14. Mitä muuta tapahtuu museossa?

Tehtävä:
Etsi internetistä tietoa taitelijoista John Savio ja Kaare Espolin Johnsonista.

John Savio
Lapsuus
Savio syntyi 28. Tammikuuta 1902. Hänen vanhempansa kuolivat kuin hän oli neljä vuotta vanha. Hän kasvoi isoäidin ja isoisän luona, köyhissä oloissa.
Koulunkäynti - taide
Savio yritti suorittaa ylioppilastutkinnon, mutta hän ei ikinä vienyt tätä loppuun. Sitä vastoin hän oli ensimmäinen saamelainen joka otti koulutuksen kuvataiteissa. Lisäksi hän opiskeli myös taidehistoriaa. John Savio hallitsi piirtämistä, akvarellia ja öljymaalausta, ja hän on kuuluisin puupiirroksistaan. Aiheet olivat yleensä ihmisistä, eläimistä, ja erityisesti poroista.
http://iota.hifm.no/phf/kunstfag/khweb/turid/turid.html
Kuoli nuorena
Savio ei ollut hyvässä kunnossa lopulla. Hänen raskasmielinen temperamenttinsa ei tehnyt asiasta parempaa. Hän kuoli vuonna 1938, vain 36 vuotta vanhana, yksinäisenä ja tietämättä sitä että hän oli kuuluisa taiteilija.
Sanoja:

koillinen
nurkka
päätepiste
tieverkosto
tieyhteys
ilmasto
rehevä

ulottua
loistava
olosuhteet
kaivos
toiminta
yhtiö
esiintymä
taistelu

nordøst
hjørne
endepunkt
veinett
veiforbindelse
klima
frodig

å nå, strekke seg, rekke
strålende
forhold, betingelser
gruve
aktivitet
selskap, firma
forekomst
kamp

edetä (se etenee)
paeta (hän pakenee)
joukko
suunnitella
esitellä
hävittäjäkone
tarkoitus

rajaton
kiertävä näyttely
köyhä
hallita
puupiirros
erityisesti
raskasmielinen
tietämättä

å gå fram, rykke fram
å flykte
styrke, tropp
tegne, planlegge
å presentere
jagerfly
hensikt, formål

grenseløs
vandreutstilling
fattig
å beherske
tresnitt
spesielt
tungsindig
uten å vite

 

Pykeijä eli Pikku-Suomi

Kaikki kuvat: Reinert Grammeltvedt

 

Inger Kaisa Bækø


Kuuntele, mitä Inger Kaisa kertoo itsestään ja omasta suvustaan.
Inger Kaisa

Bente Imerslund haastatteli häntä Pykeijässä heinäkuussa 2006

 

Inger Kaisa Bækø

Elsa Inkilä Haldorsen. Bente Imerslund haastatteli häntä Pykeijässä heinäkuussa 2006
Elsa Inkilä Haldorsen

Kuuntele, mitä Elsa kertoo omasta suvusta.
Elsa Inkilä Haldorsen

Kuuntele, mitä Elsa kertoo Pipolan vaarista ja Pikku-Suomesta.
Elsa Inkilä Haldorsen

- Olen Pikku-Suomessa eli Pykeijässä ja pykeijäläisiä on kai kolmattasataa. Sinä Elsa Ingilä Haldorsen on yksi näistä. Kerro vähän itsestäsi, omasta suvusta.

Jo, minun nimi on Elsa Ingilä Haldorsen ja mie olen syntynyt täällä Pykeijassä. Mie olen viies tai seittemäs polvi, riippuu, mistä nyt kulmasta kattoo. Ja, se ensimmäinen meän etuvanhemmasta, se oli Ekdal-niminen, se tuli Näätämöön. Ja se viimeinen, joka tuli, se oli Kiistala-niminen, ja se tuli 1880 Kiistalasta.

- Missä Kiistala on?

Kiistala on Kittilässä, siellä. Ja tämä, se ensimmäinen joka tuli, tuli 1836. Paul Ekdali tuli Sodankylästä.

- Sinulla on siis juuret monessa paikassa Suomessa?

Jo, mulla on juuret monessa paikassa Suomessa, niin kuin koko Pohjois-Suomi. Ja se Ingilä, minun sukunimihan – tyttären nimi on Ingilä, ja se on syntynyt Hyyrynsalmessa ja tuli Iistä tänne Pykeijään.

- Missä Hyyrynsalmi on?

Se on siellä Oulusta sisämaihin, sinne johonkin.

- Tiedätkö, milloin ensimmäiset suomalaiset asettuivat asumaan tänne Pykeijään?

Me sanoma kuitenkin, että me tunnema, että tuo Piippola-faari, elikä Piippola, se tuli tänne Pykeijään, se, sanovat, että oli se ensimmäinen, joka teki talon tänne, mutta ensiksi se teki saunan.

- Tietysti ensin sauna!

Ensin saunan, ja se oli sen pikku-jovven viereen. Mutta se Pipola-faari ei trivastunut elikä hänen vaimonsa ei triivastunut Pykeijässä. Niin se otti kerran lapset, lehmän ja vaimon ja meni Venäjälle – tai Muurmanskin rannoille.

- Ja siihen se jäi. Niinkö?

Niin, se sinne jäi. Ja kuulepa, onko se 7 – 8 vuotta sitten, se tuli yksi vanha pappa tänne kattomaan, mistä hänen etuvanhemmat oli tullut – Norjasta. Hän oli syntynyt Muurmanskin rannalla. Ja se oli mahtavaa nähdä ja kuulla sitä.

- Oliko hän tämän vanhan Piippolan vaarin jälkeläisiä?

Oli, oli, se oli hänen jälkeläisiä. Se oli niin, oi ... Se sanoi hänen pojalleen, että nyt on rengas kierretty, hän saa kuolla.

- Onko hän nyt kuollut?

No, en mie tieä, se poika asuu Helsingissä nyt.

- Mitä sinä sanoit, se ensimmäinen, milloin hän tuli suunnilleen? Se Pippola-vaari? Sanoitko vuosiluvun?

Me luulema, että se on 1840-luvulla.

- Ovat melkein kaikki pykeijäläiset suomalaista sukua?

Jo, no – ei kaikki, mutta me olema käyttäneet meidän kumppanin toisia norjalaisia, ja sitten, ne on sitten juuruneet tänne. Mutta me sanoma, että kuitenkin 80-90 % meistä on suomenjuurisia.

* * * * *

- Kun olin eka kerta täällä joskus 15 – 16 vuotta sitten, oli Pikku-Suomi suuri uusi asia, ja kaikissa suomalaisissa lehdissä oli tästä Pikku-Suomesta. Voitko kertoa vähän siitä?

No, silloin ko presidentti Kekkonen kävi täällä, 1977, niin, se sanoi jotakin sillä lailla, että, tämähän on niin kuin Pikku-Suomen maa, elikä niin ... Ja sen jälkeen on joku ottanut sen, että kuulepa, mehän olema Pikku-Suomi. 80 % meistä aikusemmasta praatama suomea – puhu.. elikä praatama suomea. Sitä vanhaa suomen kieltä. Sehän on ollut täällä 150 vuotta. Meillä on vanhoja breiviä täällä, yli 100 vuotta vanhat. Siinä seisoo: ”Kiitos breivistä! Se tuli viime tammissa.” Monet suomen-rutosin sanat on elikä pohjoissanoja on käytössä meillä. Eli on säilynyt kielessä.

- Sanoit, että Kekkonen oli tällä 1977. Se oli kai silloin kun hän oli Vesisaaressa, kun se siirtolaispatsas paljastethiin.

Jo, se oli silloin, ja halus kävä yhdessä pienessä kylässä, missä praatathiin suomea, ja oli sitten Pykeijä. Ja mie opastin häntä, ja se oli oikein mukavaa. Hän praatas monen pykeijäläisten kanssa. Meillä oli kokous koulussa.

Pipolaveien Piipola-vaari oli ensimmäinen suomalainen, joka asettui asumaan Pykeijään. Hän tuli joskus 1840-luvulla.
Tusenårsmonumentet i Bugøynes
Pykeijän Tuhatvuotismonumentti

Suomalaisia sukunimiä Etelä-Varangissa

Inga Beddari, Dag-Thorbjørn Ballo ja Kenneth Kurthi, suomen kielen oppilaita Kirkkoniemen keskiasteen koulussa, toukukuu 2007:

Beddari-nimi
Beddari-nimi on peräisin Sallasta. Perheen sukunimi oli pitkään Aatsinki. Kun perhe tuli Norjaan, nimi oli Alapeteri. Nämä olivat Olav Beddarin esivanhemmat. Norjassa nimi vaihdettiin Petariksi, Pedariksi, Bedariksi, ja viimeisenä 1930 vuoden tienoilla nimi vaihtui Beddariksi. Nimivaihdos tapahtui itsestään ilman lainkäsittelyä. Yhteiskunta muutti sukunimen, haluttiin norjalainen oikeinkirjoitus.

Lähde: Olav Beddari.

Vastaa kysymyksiin!

  1. Mistä päin Suomea Beddari-nimi on peräisin?
  2. Mikä oli perheen sukunimi, kun se tuli Norjaan?
  3. Mikä nimi vaihdettiin Norjassa?
  4. Milloin nimi vaihdettiin Beddariksi?
  5. Miksi sukunimi vaihdettiin Norjassa?
  6. Kuka on Inga Beddarin lähde

Ballo-nimi
Ballo-nimi tulee nimestä Palo, joka taas tulee Palon maatilasta Suomen Tornionlaaksossa. Nimi tuli Norjaan kun Abraham, Isak ja Jakob Palo tulivat Norjaan vuonna 1849. Nimi norjalaistui ajan ja paikkojen mukaan, jonne se tuli. Abraham Palolle ja Wilhelmina Jonakselle syntyi poika, Johan Edward, joka sai uuden nimen Ballo. Hänelle syntyi poika, Albert Magnus Ballo, minun isoisoisä, joka puolestaan sai pojan Torbjørn Ballo. Torbjørnin vanhin lapsi on minun isä Bjørn.

Vastaa kysymyksiin!

  1. Mistä nimestä Ballo-nimi tulee?
  2. Mistä maatilasta tulee Palon nimi?
  3. Missä se maatila sijaitsee?
  4. Ketkä olivat Johan Edwardin vanhemmat?
  5. Milloin perhe tuli Norjaan?
  6. Kuka sai uuden nimen Ballo?
  7. Kuka on kertojan isä?

Kurthi-nimi
Kurthin perheen on täytynyt tulla Norjaan vuosien 1875 ja 1900 välillä. Perhettä ei ole rekisteröity kansanlaskennassa vuonna 1875, mutta vuonna 1900 on. Kun he tulivat Paatsjoelle, he asuivat Kalliaisen perheen luona. Heidän nimet olivat Johan Kurthi ja Marjaliisa Juhanintytär. Kun he tulivat Norjaan, he olivat yli 20-vuotiaita. Johan Kurthi tuli Pudasjärveltä, kun taas Marjaliisa tuli Kemijärveltä. He saivat neljä lasta. Minun suku tulee Efaias Kurthistä. Hän syntyi Norjassa ja oli kalastaja. Efaias Kurthi meni naimisiin Elida Mikkolan kanssa. Elida tuli Norjaan Näätämöstä. He saivat kahdeksan lasta, yksi niistä on minun isoisän isä Åge Kurthi. Åge oli työssä Sydvarangerissa. Hän meni naimisiin Valborg Blixin kanssa, joka tuli myös Paatsjoelta. Hän elää vieläkin 91 vuoden ikäisenä. He saivat neljä lasta ja kaikki lapset elävät vielä. Yksi isoisän kolmesta lapsesta on Anita Kurthi, minun äiti.

Lähde: Anita Kurthi ja muita sukulaisia

Vastaa kysymyksiin!

  1. Milloin Kurthin perhe tuli Norjaan?
  2. Milloin perhe rekisteröitiin?
  3. Ketkä olivat ensimmäiset Kurthit?
  4. Mikä oli Efaiaksen ammatti?
  5. Kuka oli Efaiaksen vaimo?
  6. Mistä se vaimo oli kotoisin?
  7. Mistä he tulivat?
  8. Kuka oli Åge Kurthin vaimo?
  9. Mistä hänen vaimonsa oli kotoisin?
  10. Kuka on kertojan äiti?

Kysymykset: Anders Oxlund Enoksen, Raisin keskiasteen koulun suomen kielen oppilas syksyllä 2007.


Sevettijärvi

Meitä on neljä oppilasta Kirkkoniemen keskiasteen koulussa ja opiskelemme suomea toisena kielenä ensimmäistä vuotta. Maanantaina 10. syyskuuta ajoimme opettajamme kanssa Suomeen, Sevettijärvelle tutustumaan kolttasaamelaiseen kulttuuriin ja museoon.

Ennen vuotta 1949 ei Sevettijärvellä asunut vakituisesti kuin muutama saamelaisperhe. Vuonna 1948 antoi Suomen valtio kolttasaamelaisille uudet asuinalueet Inarinjärven molemmilta puolilta eli Nellimöstä ja Sevettijärveltä. Tämä oli korvaus asuinalueista, jotka he olivat menettäneet Venäjälle toisessa maailmansodassa.

Tänä päivänä on Sevettijärvellä noin 350 vakituista asukasta. Kylässä on asuirakennusten lisäksi koulu, terveystalo, baarin yhteydessä posti sekä pieni kauppa, ortodoksinen kirkko, seurakuntatalo ja kolttasaamelainen perinnetalo, joka on museo.

Museo on vanha hirsistä rakennettu asuintalo, jossa on eteinen, tupakeittiö ja yksi kamari. Esillä on kolttasaamelaisia vaatteita, poronluista tehtyjä esineitä, männyn juuresta punottuja koritöitä, rukki, käsitöitä, paljon vanhoja valokuvia ja kolttaelämästä kertova vuosikalenteri. Kamarin nurkassa on myös ikoneja ja pieni kotialttari. Museon ulkoalueella on useita, vanhojen valokuvien ja piirustusten mukaan rakennettuja rakennuksia kuten ruokavarasto, nukkuma-aitta, sauna ja leivinuuni. Pihalla on myös tanssilava, jossa järjestetään tanssiesityksiä. Pihan avoimissa varastorakennuksissa on esillä kolttasaamelaisten talvivaatteita, porotalouteen liittyvää tavaraa sekä kalastusvälineitä.

Lähde: www.luontoon.fi Lähde: Kirkkopalvelujen keskustoimisto, Helsinki
Museossa käynti oli meidän mielestä mielenkiintoista ja antoi paljon tietoa koltta­saame­laisista ja heidän elämästä. Kolttasaamelaisethan ovat yksi Suomessa asuva vähemmistö­ryhmä. Heistä ei kuitenkaan paljon puhuta ja tietoa heistä ei juuri koulukirjoissa ole.

Kirjoittanut: Kirkkoniemen keskiasteen koulun suomen kielen oppilaat, syyskuussa 2007.

© Finnish Orthodox

 

Sanoja:

koltta

skoltesame

vakituisesti

fast

korvaus

erstatning

menettää

å tape, miste

seurakunta

menighet

perinne

tradisjon

hirsi

tømmer

luu

ben

esine

gjenstand

mänty

furu

punoa

å flette, tvinne

rukki

rokk

nurkka

hjørne

piirustus

tegning

varasto

lager

aitta

stabbur

tanssilava

danseplatt

esitys

oppvisning

porotalous

reindrfit

 
Vastaa kysymyksiin:
  1. Mistä nämä neljä oppilasta ovat?
  2. Mitä he tekivät 10. syyskuuta 2007?
  3. Mitä he aikoivat tehdä Sevettijärvellä?
  4. Miksi monet kolttasaamelaiset muuttivat Sevettijärvelle toisen maailmansodan jälkeen?
  5. Kuinka monts ihmistä asuu Sevettijärvellä?
  6. Mitä yleisiä rakennuksia on kylässä?`
  7. Mistä museo on rakennettu?
  8. Mitä näytetään museossa?
  9. Mitä rakennuksia on museon ulkoalueella?
  10. Mitä oppilaat pitivät matkasta?

Kysymykset on tehnyt: Karl Øyvind Mikalsen, Raisin keskiasteen koulun suomen kielen oppilas lokakuussa 2007.

Tehtävä: Etsi netistä tietoja kolttasaamelaisista. Kirjoita esim. Koltat tai kolttasaamelaiset.

Kolttien perinnetalo

Kolttien perinnetalo Sevettijärven kylässä esittelee kolttasaamelaisten perinnettä ja kulttuuria. Sevettijärvi on kolttakulttuurin keskus Suomen saamelaisalueella asukasmääränsä ja kulttuurin säilymisen puolesta.

Aukioloajat vuonna 2007

Kolttien perinnetalo on auki kesäisin.
1.6. - 28.9. ma - su klo 9 - 17

Sisäänpääsy
Perinnetaloon tutustuminen on maksutonta. Ryhmien ennakkoilmoittautuminen on suositeltavaa.

Yhteystiedot
Käyntiosoite: Sevettijärventie 9041, 99930 Sevettijärvi
Postiosoite: Siida / Ylä-lapin luontokeskus, Inarintie 46, 99870 Inari
Puhelin: 016 - 522 226
Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 
Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no