Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Magnhild Räisänen • PikkulauluIvar PedersenAnnijoen kalenteriKieli ja identiteetti
norsk

Magnhild Reisænen on syntynyt vuonna 1926. Hän on koko elämänsä asunut Annijoella, paitsi yhden talven Finnfjordbottenissa, kun hän kävi koulua siellä.


Minun nimi on Magnhild, nainut Sverre Reisænen kanss. Minun tytön nimi oli Ittelin ja meitä oli kuus tyttöä ja kaks poikaa kotona. Meillä oli paljon eläimiä, oli paljon työtä. Mie olen työtä tehnyt vähän missäkin – kalatyössä ja navetassa. Ruokimma eläimiä ja kannoimma vettä. Meillä oli hevonen, joka joi paljon vettä. Kaivoon oli sataa metriä. Se on kunka meillä on pitkät käet!
Oletko sie kveeni?
Mie olen både kveeni, suomalainen ja norjalainen. En tieä, mitä olen. Mie olen mitä mie olen.

Magnhild  puhuu kielistä ja työstä. Eläimet vaativat paljon hoitoa, turve oli tärkeä polttoaine.

[accordion width="500"]
[item title="Lue haastattelu kirjoitettuna – pikkuisen lyhennettynä"]
Kielet

  • Mikä oli kotikieli kun sinä olit nuori?
  • Se oli aivan suomen kieli. Äiti tuli Utsjoelta ja isän isä tuli Kuusamosta. Me opimma norjaa kun olimma ulkona, kun leikimma muitten lapsiitten kanssa. Keskenämme me sisarukset puhuimma suomea, joskus norjaa. Koulussa aivan norjaa. Ei saanut puhuakaan suomea koulussa ennen aikaan. Pojat puhui suomea ulkona, tytöt ei. Ei se tullut puhutuksi.

Työtä riitti

  • Teillä oli varmaan paljon eläimiä ja paljon työtä.
  • Oli paljon työtä. Meillä oli hevonen ja se teki varsan, meni kaksi vuotta ja tuli taas uusi varsa. Isä möi niitä, siitä tuli rahaa. Ja meillä oli lehmät, monesti oli kolme, joskus neljäkin. Sitten oli lampaita – kissa ja koira.

Turvetyötä

  • Milloin teit eka kertaa työtä kodin ulkopuolella?
  • Sehän oli moni, joka tartti vähän apua. Haravamiestä, sitten kun menimmä turvemaalle, joku halusi apua turvemaallakin.
  • Mihin käytettiin turvetta?
  • Sehän oli kauhean hyvää panna uuniin. Otettiin turvetta jänkästä, sitä kuivettiin. Sitten ajettiin alle. Ja talvet poltettiin sitten puun kanssa. Semmoista se oli. Ei ollut varaa ostaa hiiliä, eikä saanut niin paljon puuta, se piti bruukata (= käyttää) turvetta. Koko kylä otti turvetta. Meidän piti joskus mennä auttamaan muitakin, jotka tarvittivat vähän apua turvemaalla.
  • Turve oli siis tavallisin polttoaine?
  • Oli. Oli pohjaturvetta ja sitten oli päällysturvetta.

Ja muita töitä

  • Syötiinkö liinaa?
  • Joka talvi piti syöttää liinaa. Siitä tuli rahaa, että sai kengät ja vähän vaattetta.
  • Oliko suurta, kun sai omat rahat?
  • Oli kauhean mukavaa saada omat rahat. Piti ostaa mitä tartti. Ei sitä saanut.
  • Mitä muuta työtä teit?
  • Meillähän oli lampaita – oli villoja, piti kartata ja kehrätä ja sitten kutoa.  Mie olin yhdentoista vuoden vanha  kun kehräsin jo vanttulangat. Me kehräsimmä ja kutoimma paljon.
  • Osaavatko tämän päivän nuoret tämmöisiä töitä tehdä?
  • Ei ollenkaan. Eihän ne ymmärrä mitään!

[/item] [/accordion]

Magnhild kertoo kontaktistaan Kekkosen kanssa.

  • Sinä olit maaherran palveluksessa. Olit siivoamassa ja tarjoilemassa. Kerro vähän siitä!
  • Joo, ja sitten ko se monumentti otettiin vuonna 1977, se tuli kaks kuningasta ja yks presidentti, Suomen presidentti tuli kanssa. Eihan ne osanneet ollenkaan suomea Maaherran kartanossa. Minun piti puhua Kekkonen kanssa ja muistella, miten mie olin oppinut suomea.
  • Oliko Kekkonen hauska mies?
  • Se oli hauska mies. Meillähän oli pitkiä puhumisia. Vähän mistäkin, mie kerroin ja hänestä oli kauhean mukava että mie saatoin muistella vähän mitäkin asuinpaikasta. Asuin maalla, Annijoessa, sehän on kaks peninkulma Vadsøsta. Minua ne löysi täältä.


Vanha annijokilainen kveenitalo kesällä 1935. Antonette Pedersen, joka oli Puksa-matkalla mukana, perheen talon edessä. Kuvassa joitakin Antoneten lapsista ja eräät vieraat.

Takana vasemmalta: Else Hjørdis (ks. Pikkulaulu, säkeistö 4), Liv Bye Vuoreijasta, Anna Kristine (ks. Pikkulaulu, säkeistö 3), Isak, Åge, Antonette. Edessä: Alida, Signe ja Else-Liv Indrevær (vieras Bergenistä). Foto: Kate Indrevær, sukulainen Bergenistä.)

PIKKULAULU

Aineisto on haettu  Reidar Bakken neljän sivun pituisesta artikkelista Historien om en liten sang (Tarina pienestä laulusta) Vuoreijan vuosikirjasta vuodelta 2006.

Reidar Bakke on kotoisin Bergenistä, asuu nykyään Trondheimissa ja hänen vanhempansa tulevat Annijoelta. Hän on kiinnostunut vanhoista kveenilauluaarteista ja ahersi monta vuotta rekonstruoidessaan annijokelaista Pikkulaulua. Bakke sai kokoon viisi säkeistöä. Niistä neljä julkaistiin Vuoreijan vuosikirjassa 1996. Vuonna 1997 hän sai kokoon viidennen, mutta nyt hän ei enää usko että useampien säkeistöjen rekonstruointi on mahdollista. Laulu kertoo muutamista annijokelaisista nuorista, jotka noin vuonna 1900 lähtivät rekimatkalle Tenon Puksaan. Eräs matkaan osallistuneista oli Antonette Jakola, myöhemmin avioiduttuaan Pedersen. Hän on Reidar Bakken äidinäiti.

Tässä näet ne viisi säkeistöä jotka Bakke sai kokoon, siinä järjestyksessä kun hän uskoo niiden olleen. Voit myös kuunnella laulun.

Anna Bakke laulaa 3. säkeistön.

Aleksander Jakola laulaa 1., 2. og 5. säkeistöt. 

1.
Yhden pikkulaulun jonka olen tehnyt
laulelen kotona ollessa.
Mi' Tanan vieraista puhun tässä
ja muille opiksi on tämä
1. 2. og 5. vers lærte Bakke i 1991 av sin grandonkel
Aleksander Jakola (1899-1994). Jakola med sine 92
år hadde en utmerket hukommelse. Han var lillebror
til Antonette, en av deltakerne på sledeturen.
2.
Het liiton tekivät keskenänsä
että het lähtevät ajeleen.
Sinnet kyläïlle komiasti
Puksan kaupungin kauniiseen.
 
3.
Isät, äidit ne matkaan laittoit
ja lainahheluilla ajamaan
Karjelista ajolaaki
ja Maija-Nilsin Martalta takit.
3. vers lærte Bakke i 1996 av sin egen mor
Anna Bakke.
4.
Ruoiten kansa het lähtimatkan
sillä het ajateli vissin näin.
Kuka se viittii ihmisten päällä (päälle)
lähteä jo kauaksi makkaamaan.
4. vers hørte Bakke i 1997 av sin tante
Hjørdis Pedersen
5.
Päivän kuluttua tultiin Puksan
ajasta ei ollut tietoa.
Koulun tykönä het katselivat
ihmiset maaherroiks' luulivat.
 
 
 
Antonette Pedersen (1886-1959) osallistui rekimatkaan Annijoesta Puksaan.   Antonetan lastenlapsi Reidar Bakke, joka on rekonstruoinut Pikkulaulun.

Annijoella on paljon suomalaisia sukunimiä. Tässä yksi esimerkki.
Foto: Reinert Grammeltvedt
Vanha annijokilainen kveenitalo. Talossa ei enää asuta.
Foto: Reinert Grammeltvedt

Ivar Pedersen  
Ivar Pedersen Kuuntele, mitä annijokilainen Ivar Pedersen eli Petterin Jussin Magnuksen Iivari kertoo Annijoesta.

Bente Imerslund haastatteli häntä heinäkuussa 2006

Osa 1

Osa 2

Heinähommissa Annijoella noin 1954. Petterin Jussin Magnus ja hänen poikansa Petterin Jussin Magnuksen Iivari ja pikkuinen Jens Øyvind. Peli-hevonen oli lainattu Nuorgamista, noin 80 kilometrin päästä. Sen omisti Magnuksen appiukko.

Kuva on saatu Ivar Pederseniltä.

Osa 1
  • Annijoelta ei ole vaiketa löytää suomenkielisiä, ja minä löysin Ivar Pedersenin. Mutta Pedersen ei ole hyvin suomalainen nimi. Onko sinun suvussasi suomalaisia nimiä?
  • Törmäsiä, Jaakolat, ja Melsti eli Tervaniemi, nehän muutti Paatsjoelta se Tervaniemi. Mutta se Pedersen on kanss, se on ottanut sen, niin ko mie luulen, hänen isän jälkeen.
  • Teitä on seitsemän veljeä. Te olette seitsemän veljestä? Voitko kertoa vähän siitä?
  • No, meitä on seitsemän veljestä ja meillä on kaikilla yks sisar. Ja mie olin sitten vanhin.
  • Mikä on sinun äidinkielesi?
  • Äidinkieli on – met puhuima norjaa kotona, mutta isoisät ja isoäidit, nehän puhui suomea. Ja mie olin paljon tässä minun isoisän isän, heillä, ja het puhu suomea ja mie puhuin norjaa, ja met ymmärsimme kaiken.
  • Milloin sinä rupesit itse puhumaan suomea?
  • Miehän ymmärsin suomen, ja kyllä se joku sanan saatoin puhuakin. Mutta ko mie aloin töihin tässä kaijalla, siinähän oli silloin työpuhe suomi. Kaikki puhuu suomea. Mutta sitten mie olen lukenu jälkeen, ku olen täyeksi tullu. Pakko lukea vähän suomea ko mie olin tässä sähköyhtiössä, Varanger Kraftissa ollut töissä, ja siinä mie olin tulkkina heille.
  • Oliko teillä paljon kontaktia Suomeen?
  • Me möimme sähköä Suomen puolelle Tenojokea, Näätämhöön, Rajavartiostolle ja niin pois päin. Meillä oli paljon suomalaisten kanssa.
  • Kun sinä menit kouluun täällä Annijoella, osasivatko useimmat lapset silloin 60 vuotta sitten suomea?
  • Kyllä, ne kaikiki ymmärsi suomen, mutta puhehan oli se, miten se oli kotona tehty, niin meänikuiset – mie olen vähän ennen sotaa syntyny – niin se muuttuu kieli, tännehän evakuoitiin Vardøstä ihmisiä, ja nehän puhuu norjaa, niin see muuttui meillä koulussa, että puhuttin ulkona norjaa.
  • Kun tuli niitä vuoreijalaisia?
  • Jo, meillähän oli niitä, 3-4 tytärtä ja kaksi poika, puolethan oli vuoreijalaisia.
  • Ymmärtääkseni tämä Annijoki on aika suomalainen kylä. Pitääkö se paikkaansa?
  • Se oli kuitenkin suomalaiskylä. Tässähän oli – on vieläkin Räisäset, Ittelinit, Hänniset, Palo, Jaakolat, Törmäset, niin enin osa, joka assuu, net puhuu suomea, ja suomi-sukua. Mutta Suomheen ei ollut, mitä mie muistan, minkälaista kontaktia. Se saattoi olla, joka tuli aina joskus. Mutta nyt ko on paljon autoja ja lomaa, silloin se on muuttunut. Ja kalastushommahan kanssa, niin kuin Vardø ja Hammerfestiin, tuli Suomen tyttöjä kalatöihin ja silloin ne alkoi uuskveenit, niin ko joku sanoo, tulemhaan.
  • Mistä sinä löysit oman vaimon?
  • Tästä Karelina, naapurilla.
  • Mitä hän on omaa sukua?
  • Se on, hällä on äiti Inkilä Pykeijästä, ja isä Patipystö-Severi.
  • Severi, mistä se nimi on?
  • Se on suomen nimi.
  • Mutta vaimo on siis annijokilainen?
  • Jo, jo, hän on syntyny täällä, ja hänen isä on syntyny täällä, se on isoisä, joka on tullu Suomesta tänne. Ja nehän on Inkilä Pykeijästä.
Sanoja
Seitsemän veljestä
kaija
tulla täyeksi (täydeksi)
sähköyhtiö
Näätämö
”Sju brødre” – kjent finsk roman
kvensk for ’kai, brygge, havn’
å bli voksen
kraftlag
Näätämö, grend i Nord-Finland ved grensa til Näätämö ~ Neiden, grend i Sør-Varanger
Rajavartiosto
Vuoreija
pitääkö se paikkaansa?
Pykeijä
Grensevakten
Vardø
er det riktig? stemmer det?
Bugøynes, grend i Sør-Varanger
Vastaa kysymyksiin!
  1. Milloin tämä haastattelu on tehty?
  2. Minä vuonna valokuva on tehty?
  3. Mikä oli Iivarin isän kutsumanimi?
  4. Mikä on Iivarin pikkuveljen nimi?
  5. Mikä oli hevosen nimi?
  6. Mistä se hevonen oli kotoisin?
  7. Kuinka monta veljeä on Iivarin perheessä?
  8. Kuinka monta sisarta Iivarilla on?
  9. Mitä kieltä Iivari puhui nuorena?
  10. Mitä kieltä puhuivat hänen isovanhempansa?
  11. Mitä kieltä Iivari puhui isoisän isän kanssa?
  12. Missä Iivari rupesi itse puhumaan suomea?
  13. Missä Iivari teki tulkkityötä?
  14. Millaista yhteistyötä oli Varanger Kraftilla Suomen kanssa?
  15. Miksi koulun kieli muuttui sodan aikana?
  16. Mitä on uuskveeni Iivarin mukaan?
  17. Mitä suomalaisia sukunimiä tiedät Annijoelta?
  18. Miksi Suomen tyttöjä tuli Ruijaan, esim. Hammerfestiin ja Vuoreijaan eli Vardöön?
  19. Mistä Iivari löysi vaimonsa?
  20. Mistä vaimon äiti on kotoisin?

Annijoen kalenteri
Aloitimme kalenterin teon viisi vuotta sitten. Suomen kielen ryhmä 9. asteella tekee kalenterin joka vuosi. Saadakseen enemmän haasteellista työtä suomen kielen opiskeluun, saivat kaksi ns. äidinkielen oppilasta projektityökseen kalenterin teon. Ensimmäinen kalenteri ilmestyi lukuvuonna 2001/ 2002, painos 10 kpl. Projekti oli niin onnistunut, että päätimme jatkaa. Kalenteri on nimeltään „Annijoen kalenteri“. Nyt meillä on kuudes kalenteri työn alla.

Jakobselvkalenderen

Jakobselvkalenderen
Sanasta paaski: Lue Raisin Baaskifestivaalista
Jakobselvkalenderen 2006
Kalenterin suunnittelu alkaa jo 8. luokalla keväällä. Kalenterin teema vaihtuu vuodesta toiseen ja oppilaat saavat määrätä teeman, mutta aiheen täytyy kuulua paikallishistoriaan. Teeman täytyy kiehtoa ostajia ja sen täytyy myös ”myydä” hyvin. Kalenterin teksti on sekä suomeksi että norjaksi. Paikalliset firmat Annijoella ja Vesisaaressa tukevat työtämme. Firman ilmoitus + logo kalenterissamme maksaa 250 kr. Meillä on n. 20 sponsoria. Painos on nykyään 250 kpl. Kalenterin myyntihinta on 100 kr.

Kalenterin teemat tähän asti:
2003: Suomalaiset paikannimet Annijoella.
2004: Annijokelaisten suomalaiset juuret.
Jakobselvkalenderen
Vastaa kysymyksiin:
  1. Mikä on perheen nimi?
  2. Missä kuva on otettu?
  3. Minä viikonpäivänä kuva on otettu?
  4. Minä vuonna Karl on syntynyt?
  5. Kuka oli Karlin isä?
  6. Missä Karlin isä oli syntynyt?
  1. Kuka oli Karlin äiti?
  2. Mikä on Karlin vaimon nimi?
  3. Mitä Karlin vaimo oli omaa sukua?
  4. Perheessä on kolme poikaa. Kuka on vanhin?
  5. Kenen kanssa tämä poika meni naimisiin?
  6. Mikä on nuoremman pojan vaimon nimi?
Jakobselvkalenderen
Vastaa kysymyksiin:
  1. Mitä Karl Mietisen vaimo oli omaa sukua?
  2. Kenen kanssa Oskar Ittelin meni naimisiin?
  3. Kuka oli Oskar Jakolan vaimo?
  1. Minä vuonna Johan Pitkänen on syntynyt?
  2. Kuka istuu vasemmalla?
  3. Kuka seisoo keskellä?
2005: Luokkakuvat – vanhoja ja uudempia.
2006: Kesä- ja talviurheilu Annijoella.
Ensi vuoden kalenteri saa teemakseen ”Kalastajaveneet – vanhoja ja uudempia.

Oppilaiden osallistuminen jakautuu moneen suuntaan. Heidän pitää hankkia sponsorit, kuvat, taustatieto kuviin + huolehtia markkinoinnista ja myynnistä.

Itse kalenterityö alkaa kouluvuoden alussa ja kalenterin täytyy olla myynnissä joulukuun alkupuolella. Suurin osa suomen tunneista menee tähän työhön. Kun meillä on sekä kuvat että teksti, alkaa varsinainen työ tietokoneella. Kun oikaisu, toimitus ja muu informaatio on kunnossa, siirretään tiedot CD:lle.

Tämän työn täytyy olla valmiina marraskuun puoliväliin mennessä. Kalenterin painatuksesta vastaa paikallinen firma. Markkinointi ja mainonta tapahtuu paikallislehdessä ja –kaupassa + ilmoitustauluilla. Kalenterimme on ainutlaatuinen ja halpa joululahja ja sillä on ollut myös kysyntää Suomessa. Sekä oppilaiden vanhemmat, Annijoen koulu ja kauppa auttavat myynnissä.

Ensimmäinen kalenterimme, joka oli myynnissä, oli väripainos. Se on erittäin kallis, maksaa melkein kaksi kertaa enemmän kuin mustavalkoinen.

Ylijäämän myynnistä käytämme luokkaretkeen, joka suuntautuu joka kevät Ouluun. Oulun normaalikoulu, yliopiston harjoituskoulu, on ystävyyskoulumme. Vierailu kestää yhden kouluviikon. Oppilaat asuvat isäntäperheissä ja osallistuvat opetukseen koulutunneilla.

Ritva Krogh, suomen kielen opettaja, Annijoen kolulu

Sanoja
teko
haasteellinen
suunnittelu
aihe
kiehtoa
ilmoitus
osallistuminen
jakautua
taustatieto
her: det å lage
utfordrende
planlegging
tema
å fascinere
annonse, melding
deltakelse
å dele seg inn i ...
bakgrunnskunnskap
myynti
oikaisu
siirtää
painatus
mainonta
kysyntä
ylijäämä
suuntautua
markkinointi
salg
retting
å flytteover til
trykking
reklame
etterspørsel
overskudd
her: går mot
markedsføring

Kieli ja identiteetti

Nina Niskanen Hansen (suomen kielen oppilas Vesisaaren lukiossa)

Alf Jerijärvi ei ole olemassa, hän elää vain Ninan ajatuksissa, mutta hän voisi olla tyyppillinen annijokilainen!

Alf Jerijärvi asuu Paskajoen rannalla Annijoella. Annijoki on pieni kylä Varangin vuonon rannalla. Vesisaari ja Annijoki olivat kveeneille suosittuja asuinpaikkoja.

Alf on nyt 68 vuotta vanha. Hänen vanhemmat olivat molemmat kveenejä, koska heidän vanhemmat ja isovanhemmat tulivat Torniolaaksosta silloin, kun muutti paljon siirtolaisia Ruijaan.

Minä kyselin Alf Jerijärveltä, minkälainen suhde hänellä on kveeninkieleen ja minkälaisa ajatuksia hänellä on siitä kielestä. Minä halusin myös tietää, mitä kveenikieli on merkinnyt hänelle ja kuinka usein hän käyttää kveeninkieltä itse. Näin minä sain paljon tietoja 60-70 vuotiaan ihmisen identiteetistä ja kielestä.

60-70 vuotias ihminen, joka osaa kveeniä, on todennäköisesti oppinut kieltä kotona äidiltä ja isältä. Koulussa ei ollut mahdollista saada opetusta kveenien kielessä tai historiassa. Koulussa ei saanut puhua muuta kuin norjankieltä. Kuitenkin oli paljon ihmisiä, jotka puhuivat kveeniä kotona, kieli oli melkein kuin salattu juttu.

Tämän päivän vanhat ovat oikeastaan aika salaisia kveeninkielestä. He eivät kehu, että he osaavat kveeniä, koska silloin kun he olivat lapsia, ei ollut yhtään hyvä osata kveeniä. Silloin Norja teki tämän norjalaistamis- politiikan. Kuitenkin heistä on aika hauska tietää, että tänään monet lapset saavat opetusta kveenin kielessä ja että kveeni on nyt oma kieli ja kveenit niin sanottu ”minoriteetti” Norjassa. On hauskaa ajatella, että norjalaiset ovat huomanneet, että täällä Finnmarkussa vielä on kveenejä.

Alf kertoi, että hän puhuu kveenin kieltä, kun hän on ystävien kanssa kalassa tai kaupassa. Hänelle on ihan normaalia puhua kveeniä, kun hän puhuu ihmisille, jotka hän tuntee. Naiset puhuvat kveeniä myös, kun heillä on ompelukerho. Minusta tuntuu, että ainoat jotka puhuvat kieltä joka päivä, ovat vanhat ihmiset. Nuoret käyttävät kieltä vain, kun he ovat koulussa tai Suomessa lomalla tai luokkaretkellä. Kveeni ei ole heidän puhekielensä.

Jos ajattelemme identiteettiä, niin on vaikea sanoa, että mikä sinun identiteettiäsi on muokannut. Kieli ja tausta eivät yksin määrä sinun identiteettiäsi. Siihen vaikuttaa niin moni erilainen tekijä, että voi vaan yrittää arvata, mikä on tehnyt sinusta sellaisen kuin olet. Monet vanhat ihmiset Annijoella ovat kuitenkin kveenejä, vaikka he eivät sitä sanokaan. He ovat norjalaisia, jotka osavaat vähän suomea. Siinä kaikki. Siis kieli ja identiteetti kuuluvat yhteen, koska kieli kertoo jotain sinun identiteetistäsi, mutta ei kaikkea.

Sanoja:
suosittu populær kehua å skryte
siirtolainen utvandrer ei yhtään ikke noe, ingenting
suhde forhold ompelu sy-, søm
merkitä å bety muokata å forme
todennäköisesti sannsynligvis kuulua yhteen å høre sammen
salattu hemmelig    
 
 

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no