Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Kåre ja Berthe SuhrLeif JonasHenry Baardsen
norsk
Hanne Elin Utvik:
METSÄN, VILJELYMAAN, JOKIEN, JÄRVIEN, VUONON JA KUPARIKAIVOSTEN ALATTIO

Alattio eli Alta sijaitsee Länsi-Finmarkussa, ja täällä asuu nykyisin noin 18.000 asukasta. Alattio on yksi niistä paikoista, johon jo pari sataa vuotta sitten tuli suomenkielistä väestöä eli kveenejä. Esimerkiksi ”.. vuonna 1701 oli Alattiossa kolme kveeniperhettä, vuonna 1734 22, vuonna 1801 49 ja vuonna 1825 85 kveeniperhettä.” (Eira Söderholm: Alattion murteen vesistöappellatiivit, 1983). Syinä siihen, miksi niin paljon kveenejä asettui juuri Alattioon, voi mainita seuraavat seikat: metsä, lohijoki, mahdollisuus viljellä rehua nautakarjalle ja hyvät kalastusmahdollisuudet (joki-, järvi- ja merikalastus). Voidaan sanoa, että lohenkalastus ja maanviljely ovat olleet Alattion kveenien pääelinkeinot, jotka ovat jättäneet paikkakunnalle paljon suomenkielisiä tai kveeninkielisiä paikannimiä. (Ks. oma juttu.) 1800-luvulla monet kveenit tulivat Kaavuonoon (Kåfjord i Alta) tienaamaan leipänsä kuparikaivoksissa, joissa oli toimintaa ainakin vuosina 1826-1878.


Foto: Kurt Johnsen

Suomalaisia sukunimiä
Tänään Alattion väestö koostuu monesta eri väestönosasta, muun muassa saamelaisista, kveeneistä ja norjalaisista. Näiden lisäksi tänne on tullut jonkin verran venäläisiä, suomalaisia ja muunmaalaisiakin, esimerkiksi pakolaisia. Norjan sairaanhoitajanpulan takia tänne on viime vuosina muuttanut aika paljon suomalaisia sairaanhoitajia. Jotkut heistä ovat asettuneet Alattioon ja perustaneet tänne perheen. Muun muassa sen takia Alattion puhelinluettelon nimistössä esiintyy aika runsaasti sekä vanhojen kveenisukujen nimiä kuten myös nyksuomalaisia sukunimiä. Yleisimpiä niistä ovat Wirkola (noin 50 esiintymää), Hammari (noin 45), Beldo, Ellila, ja Kivijervi (jokaisesta noin 15) ja Mathilassi (noin 10 esiintymää). Alattion Wirkola-sukua on Norjan tunnettu mäkihyppääjä Bjørn Wirkola.

Internet-osoitteesta fi.Wikipedium.org olemme löytäneet hänestä nämä tiedot: "Bjørn Wirkola
(s. 1943 Alattio) on norjalainen entinen huipputason mäkihyppääjä ja jalkapalloilija, jonka huippukausi ajoittui 1960-luvun loppupuoliskolle. Wirkolan suku on kveeniperäinen. Wirkola voitti 1966 Oslossa maailmanmestaruuden sekä normaali- että suurmäessä. Hän voitti myös Keski-Euroopan mäkiviikon kolme kertaa peräkkäin vuosina 19671969. Wirkola pelasi myös jalkapalloa. Hän edusti uransa aikana Altaa ja Rosenborgia. Rosenborgin riveissä hän voitti sekä liiga- että cup-mestaruuden."

Puhelinluettelosta Alattion kohdalta löytyy esimerkiksi seuraavia nykysuomalaisia nimiä: Bohinen, Turunen, Halonen, Hanninen, Heikkonen, Karjalainen, Oksanen ja monia muitakin (jokaisesta yleensä vain yksi esiintymä).

Kouluja
Alattion kunnassa on nykyään noin 20 peruskoulua. Täällä on myös keskiasteen koulu eli lukio ja ammattikoulu (Alta videregående skole), jossa on noin 900 oppilasta ja Finmarkun korkeakoulu (Høgskolen i Finnmark), jossa on melkein 2000 opiskelijaa. Kaikissa näissä kouluissa voi nykyään oppia tai opiskella suomea joko toisena tai vieraana kielenä, saada tietoa kveeneistä sekä tutustua kveeni- ja suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan. Monet heistä, jotka lukevat koulussa suomea, ovat vanhaa kveenisukua, ja usein isovanhemmat tai isoisovanhemmat ovat puhuneet suomea tai kveeniä. Toisilla on ehkä suomalaiset vanhemmat, tai toinen vanhempi on suomalainen, joka puhuu nykysuomea.

Tässä Alattion lukion (Alta videregående skole) yhden suomenoppilaan kertomus itsestään.
Minun nimeni on Stiina. Minä asun Alattiossa eli Altassa.

Kunnassa on 19 virallista peruskoulua ja yksi yksityinen koulu. Peruskoulut ovat erikokoisia. Niiden oppilasmäärä vaihtelee kymmenestä neljäänsataan. Alattiossa on nykyisiin yhteensä noin 3000 peruskoululaista.

Alta
Foto: Marta Petryk

Urheilu
Ihmiset, jotka pitävät urheilemisesta ja ulkoilemisesta, viihtyvät tavallisesti hyvin Alattiossa. Täällä on talvisin hyviä hiihtolatuja (valaistujakin), sekä rauhallisia paikkoja, jossa voi kävellä, juosta tai ratsastaa, jos pitää ratsastamisesta. Kesällä voi uida esimerkiksi Skogvannissa tai Alattionvuonossa lähellä Latharin hiekkarantaa. Alattionjoki on tunnettu lohikalastuksesta, ja siellä sun täällä voi nähdä luonteenomaisia jokiveneitä.

Jos pidät tunturissa vaeltamisesta, voit käydä esimerkiksi Haldde-tunturin laella, jossa yli 900 metrin korkeudelta löytyy jopa vanhoja kivirakennuksia. Ne ovat 1800-luvun lopulta, ja ne rakennettiin revontuli-ilmiön tutkimista sekä tutkijoiden ja heidän perheidensä asuttamista varten.

Alattion museo
Tunnettuja ovat myös Alattion liuskekivituotanto ja kalliopiirrokset. Näihin molempiin sekä myös Haldde-tunturin tapahtumiin voi tutustua lähemmin Alattion museossa. Museo kertoo myös Alattion muusta historiasta ja erityisesti kalliopiirroksista. Alattion kalliopiirrosalue kuuluu Euroopan suurimpiin kalliopiirrosalueisiin.

Jäähotelli
Talvisin Alattion syrjäseudulle eli Storelvdaliin rakennetaan niin kutsuttu Jäähotelli (Ishotellet), joka on pystyssä noin kolme neljä kuukautta. Jäähotellissa on muun muassa jääveistoksia, makuuhuoneita ja kappeli. Naimisiin-meno jääkappelissa on aika suosittua. Pappi käyttää sellaisessa tilaisuudessa poronnahkakenkiä, koska kappelissa on jääkylmää, mutta paikka on toki kaunis jäänsinisine väreineen ja lämpimine


http://www.fifo.no/komsa/bilder/am1.jpg
kynttilänvaloineen. Sanotaan, että siellä on myös hyvä akustiikka.
Vastaa kysymyksiin:
  1. Missä Alattio sijaitsee?
  2. Kuinka monta asukasta on Alattiossa?
  3. Kuinka monta kveeniperhettä oli Alattiossa vuonna 1825?
  4. Mistä syystä tuli kveeniperheitä Alattioon?
  5. Miksi monet kveenit tulivat Kaavuonoon 1800-luvulla?
  6. Mistä eri väestönosista Alattion väestö koostuu?
  7. Miksi on viime vuosina muuttanut Alattioon paljon suomalaisia sairaanhoitajia?
  8. Mainitse joitakin kveeniläisiä sukunimiä Alattiosta!
  9. Miksi Bjørn Wirkola on tunnettu?
  10. Mitä kouluja on Alattiossa?
  11. Montako oppilasta on Finnmarkun korkeakoulussa?
  12. Mitä kalastus- ja hiihtomahdollisuuksia on Alattiossa?
  13. Mitä kalaa saadaan Alattionjoesta?
  14. Miksi on kivirakennuksia Haldde-tunturilla?
  15. Mitä löytyy Alattion museosta?
  16. Mitä on Jäähotellissa?
Kysymykset on tehnyt Håkon Mikalsen.

Kåre ja Berthe Suhr Bente Imerslund haastatteli heitä Alattiossa 31.01.08
Berthe Suhr kertoo esivanhemmistaan, suomen kielestä ja lapsuudestaan Tverrelvdalenissa.
Osa 1 Kåre Suhr kertoo lapsuudestaan Joensuussa (Elvebakkenissa)
Osa 2 Kåre Suhr kertoo suomen kielestä Alattiossa.
Osa 3 Kåre Suhr kerto saarnajamatkoistaan Venäjälle.

Berthe Suhr
Foto: Altaposten

Osa 1  
Her er Kåre Suhr predikant på lestadianerforsamling i Amerika.
Tässä Kåre Suhr saarnaa lestadiolaisseuroissa Amerikassa. Tulkki kaääntää englanniksi.

- Kåre Suhr, olet kasvanut ylös Joensuussa eli Elvebakkenissa. Kuulemma suomen kieli oli hyvin tärkeä Joensuussa sinun lapsuudessasi.

Niin oli. Se oli tärkeä ja sitä käytettiin paljon, mutta ei juuri meidän kotissa. Äiti ei puhunu suomea usein. Kyllä se jotakin puhui, mutta tavallisesti kotona tuli aivan norjaa. Muuten ko joskus tuli joku kylhään, joka puhuttiin suomea isän kanssa sitten keskusteli suomen. Sillä tavalla olen oppinu ja saanu paljon suomen kieli myötä jo lapsena. Mutta jälkeen sitten tämä maailmaansota kun jälkeen evakuoinnin me tulimme kotia ja mie aloin seurata myötä tämä meidän lestadiolaisen kristillisyys. Ja useasti meillä oli suomen saarnaja täällä kylässä, ja kun ne puhuttiin – saarnattiin suomea – niin saarnat tuli käännetyksi norjaan. Ja mie seurasin aina myötä ko sattui niin paljon, että voi seurata myötä, ja sitten mie opin jo enämpi, mitä ei ymmärtäny. Mie aina huomasin, millä lailla ne sanoivat norjaksi kun ne käännettiin, että mie olen sanonu niin, että suomenkieli mie paras ymmärtää ja voi käyttää kristillisyydessä.

- Ja niitä ulkomaan matkoja on ollut paljon?

Mie olen ollu, en tiedä, ei mulla oli koko kuinka monta kerta mie olen ollut Ruottissa ja Suomessa, mutta olen kuitenkin ollu seittemän kertaa Amerikassa. Ja siellä meidän lestadiolais-, kristillisyydessäni, se oli enämpi suomea kun norjan kieli mitä siellä käytetään. Siellä oli norjalaisia kanssa ja tulkki norjaa, joka voi tulkita norjaksi, mutta monessa paikassa se oli – ei ne saattanu norjaa ja niillä ei ollut tulkkiakaan, että mie täytyn puhua eli saarnata suomeksi. Ja, no jollakin lailla se meni sekin, vaikka mie aina sanon, että minun suomea ei ole niin täydellinen, mutta kuitenkin sen verran, että ymmärrätte, mitä mie puhun. Ja niin se on menny, mie olen tyytyväinen kuitenkin siihen, mitä mie olen käyny siellä, ja mie olen nyt tullut vanhaksi, että mie en halua enää tehdä pitkiä matkoja, mie olen tyytyväinen kun saan olla kotona. Ja täällä mie teen sitten työtä kuitenkin niin kuin sarnamies, mutta se tavallinen – muuta työtä ei tarte tehdä, ko mie olen eläkeläinen. Ja terveys on sen verta, että – jo, mie pärjään päivästä päivään. Olen tyytyväinen siihen.

Tässä Kåre Suhr on Venäjällä. Monet kuuntelijoista osaavat suomea, mutta käännetään kuitenkin venäjäksi. Tulkin nimi on Arvo Survo.

Haastattelija on yrittänyt kirjoittaa niin kuin Kåre Suhr puhui.

Her er Kåre Suhr i Russland
Sanoja:
maailmansota
saarnaja
saarnata
kääntää
mie täytyn
verdenskrig
predikant
å preke (religiøst)
å oversette
kvensk for minun täytyy
täydellinen
tyytyväinen
eläkeläinen
sen verta
fullkommen
fornøyd
pensjonist
i den grad
Vastaa kysymyksiin:
  1. Mikä on Kåre Suhrin äidinkieli?
  2. Missä yhteydessä Kåre Suhr kuuli lapsena suomea?
  3. Millä kielellä saarnajat saarnasivat?
  4. Minkä alan suomen kieltä Kåre Suhr osaa parhaiten?
  5. Missä maissa Kåre Suhr on käynyt saarnajana?
  6. Miksi Kåre Suhr ei enää käy ulkomailla saarnamassa?

Leif Jonas Bente Imerslund haastatteli häntä Alattiossa 31.01.08

- Olen Alattiossa, Leifin ja Signe Jonasin luona, ja te olette molemmat suomenkielisiä. Leif, missäpäin Alattiota sinä olet syntynyt?

Jaa, mie olen syntyny Kronsta’ssa, ja kasvanu ylös Ala-Ouassa.

- Mitä se Ala-Outa on norjaksi?

Nerskogen. Se on Nerskogen norjaksi. – Ja sitte mie oon koulua kulkenu Transfarelvassa, ja se on suomeksi Kaitunen. Ja vuoro, fuono oli koulu mulla. Ei ollu hyä. Se oon aikana neljä vuotta mie kävelin sinne. Ja ei ollu pimeään aikaa, ja ei ollu näkyä mithän. Mie kävin tyhä neljä vuotta koulua. Ja sitte tuli sota, ja, sitte saksalainen poltti kaikki täällä. Ei jääny ko kirkko. Ja se häytty sitte lähteät etelhän päin, vaikka millä lailla, laivoilla, ja se .. no me menimme laivoin Trondhjemiin. Ja sieltä rautavenhellä, rauta-.., mikä se oon suomeksi?

Leif Jonas työssä.
Foto: Odd Magne Haugen, Altaposten.
- Rautatiellä, ehkä?

Rautatiellä. Joo. Ja sitte sinne etelhänpäin, Berj.., ja siinä oli, meillä oli voi, voi siinä oli kauheata hommaa, siellä oli kippeitä, ja vanhoita ja – ja täitä! (Nauraa vähän.) Täitä oli kovasti.

- Sitäkin?

Joo. Siitäkin oli kovasti. (Nauraa vähän.)

Leif og Signe Jonas.
Leif ja Signe Jonas. Foto: Bente Imerslund
- Leif, mikä on sinun äidinkieli, sinun morsmål?

Se on norsk, norja.

- No, milloin opit suomea?

Joo. Se oli isän puolelta. Siitä se tuli suomen kieli. Mie kasuin ylös, ne praatathin äiti ja isä, .. puhuthin suomea, ja met lapset met opima sillä laila.

- Saitko koulussa puhua suomea?

Ei, ei suomi oo .. lapset sekoittee näin, sait puhhuu, mutta ei, ei sisällä koulussa, kyllä. Se oli norjan kieli.

- Mutta muiden lasten kanssa sait?

Joo, joo, sitte vain ulkona met, silloin vain puhuima suomea, kaikki. Kaikki puhuthin suomea Kaituksessa.

- Joo. – Mitä työtä sinä teit nuorena?

No, se oli laakavaara ja, ja sitte ajjaa masjinoita.

- Mitä se laakavaara on norjaksi?

Laakavaara on sSkiferfjellet.

- Voitko kertoa vähän tästä laakavaaratyöstäsi?

Laakavaara oli tyhä , se oli kauhee ankara homma. Se oli pieksää vasaralla ja kaikki ja rautatangoilla, ja – se oli ankara, kauhee ankaraa, tyhä käsivoimalla kaikki. Sillä laila se meni. Isä ja velimiehet, kaikki olthin siellä, laaka pieksethin siellä. – Joo. Ja sitte hevosilla ajethin sen valmhin kiven alle, tunturista ja tänne Bukthan, ja ?? mie, mikä se .. missä ne aina ostethin. Joo, s’oli semmonen paikka, missä ne laagrathin ylös kaikki.

- Mihin myytiin tätä kiveä?

Se meni, ennin osa alusta meni etelhän, kattokiveksi. Ja sitte met alethin myyhmän Englantiin, Skottlantiin. Sinne menthin sitte laivalla, sillä laila. Sinne(p) päin menthin ennin osa .. Ja sillä laila se kasusi sitte se laakakauppa, se kasusi vähän kerttaa, sitte tuli isoks, ja nyt se on Alattion issoin työpaikka.

- Onko työtä nyt yhtä raskasta kuin sinun nuoruudessasi?

Ei se, nyt se on niin helppoo, kaikki mennee työpaina ja takitte pääle, ja knapitte(p) pääle .. on keveä, ei mithän tartte voimaa pittää. Ei tartte käsivoimilla mithän tehhä, sillä se on muuttunu aika.

- Pienenä sie puhuit suomea kaikkien kanssa. Kenen kanssa voit tänään puhua suomea?

Mie puhuin entishen aikhan, met puhuima suomea yli koko Alattion. Kaiket nuoret kansa, ja vanhaa kansa, ja, mutta ei ole nyt tähän aikhan, ei ole suomea, se kuolee kerraha poijjes.

- Miksi?

No, ei ne oppii, opi suomea ennää. Se on tyhä engelska, ja, ja ties Jumala, minkä kaikki net puhuvat. Miksi eivät opi?

- Leif, kuten sanoin, te olette molemmat suomenkielisiä, sinä ja Signe. Mitä te puhutte keskenänne?

Met puhuma suomea aina välistä .. keske(nä)mme. Joo. Me(p) puhuma.

- Miksi se Signe ei suostu puhumaan nauhalle?

No pian se ajattelee nii, ettei hän ossaa niin hyvin sitä, suomen kieli.

- Mutta hän ossaa hyvin?

Joo, hän ossaa hyvin. Hän pärjää hyvin Suomessa. (Nauraa vähän.)

- Oletko sinä paljon käynyt Suomessa?

En ole ollu paljon. – Suomi. – Olen ollu Hetassa, ja sitte Haaparannassa, ja – en ole ollu, mutta olen ajanu läpi Suomen .. tuonne Vesisaarhen.

- Ja kaikkialla pärjäät suomen kielellä?

Joo, joo. Pärjään ny koko välin. Joo. (Nauraa vähän.) Se oo menny aivan hyvin.

- Kiitos sinulle, Leif Jonas!

Tekstin on kirjoittanut nauhalta Hanne Elin Utvik


Henry Baardsen
Osa 1
Henry kertoo omasta perhetaustastaan.
Osa 2
Henry puhuu siitä, miten lestadiolaisuus on vaikuttanut
hänen elämäänsä ja
hänen suomen kieleensä.
Osa 3
Henry kertoo suomen kielen opetuksesta.
Henry Baardsen
Foto: Ruijan Kaiku/Liisa Koivulehto

Osa 1

- Henry Baardsen, sie olet ”ekte” Alattio-kveeni. Kerro vähän oma perhetaustastasi.

Ensiksi minä haluan kertoa vähän minun äitini mummosta. Mummo tuli Muonion läheltä eli Kätkäsuanosta. Hän tuli Norjaan tasan sata vuotta ennen minun syntymääni, eli vuonna 1851. Hänen isänsä hukkui Muonionjokeen ja heitä oli neljä sisarusta, jotka tulivat kävellen, vai tulivatkö ne porolla tänne Altaan. Kolme jäivät tänne, ja, koska hän oli aito suomalainen, joka ei osannut muuta kuin suomea, niin ihan luontavasti hän käytti suomea hänen lapsilleen, minun äidin mummolle, ja minun mummoni ei puhunut muuta kuin suomea. Ja kun minun äitini, joka on syntynyt vuonna 1916 – se oli se aika, kun puhuttiin valtavasti suomea täällä Alattiossa. Hänen perheessään molemmat vanhemmat puhuivat suomea, mutta tapahtui sitten kun äiti oli vähän yli 20 vuotta – kaksikymmentä – niin, tuli tämä norjaistumiskausi. Kun tämä suomen kielen puhuminen koulussa oli kielettyä ja kun äiti ja muut nuoret siellä Alattiossa olivat ulkona leikkimässä, niin he puhuivat keskenään suomenkieltä, mutta kun he näkivät, että norjalaiset tulivat, niin huudettin sitten toisille että: Ruija tulle! Ruija tulle! Sitten vaihdettiin kieltä!

Minun isä tuli Kvalsundista. Hän ei oli suomenkielinen, mutta silti hän puhui erittän hyvin suomenkieltä. Hän oli oikeastaan kielimies, joka oli kiinnostunut kieliin, hän opiskieli muun muassa englantia ja saksaa, omin päin ja suomea ja saamea ja oikeastaan meidän lapsuudemme koti oli kielistudio. Hänellä oli iso nauhuri ja kielikurssi ja pienestä lähtien saimme lapset kuulla, kun suomenkielen ohjelmat siellä olivat – kuunneltiin niitä, ja joskus kun isä piti illalla työväen opistossa suomenkielen kurssia ja minä istun sitten kuuntelemassa. Minä en muista niin paljon ihan lapsuudesta saakka, kuinka paljon suomea minä osasin, mutta sen verran he ovat kertoneet, että vuonna 1955 – minä olin silloin neljä vuotias, rakennettiin navettaa meidän tonttiimme, minä menin huutamaan työmiehille: Tulkaa juomaan kahvia, koska ruoka on valmis!

Meidän vanhemmat puhuivat keskenään norjaa, joskus suomea, varsinkin silloin kun he eivät halunneet, että me ymmärtäisi heitä. Muuten suomea käytettiin viikottain kun tuli vieraita, koska naapuristossamme oli hyvin paljon suomenkielisiä, ja minä vai muistan varsinkin minun isäni oli hyvä soittamaan urkuja ja minun äitini lauloi. Ja se oli suomeksi, siksi minä muistan ne suomenkieliset lausut ulkoa montakymmentä vuotta. Sen jälkeen kun olin kaksikymmentävuotias, olin siellä Annijoella, Itä-Finnmarkussa, minulla oli oma putkifirma ja olin unohtanut, että olin oppinut tai sain kuulla paljon suomenkieltä lapsuuden aikana. Ja niin se oli aika yleistä, se oli Annijoella, että työmiet keskenään vaikka ne olivat ehkä 40-vuotiaita, käytttivät keskenään suomenkieltä ja hämmästyin oikeastaan, että minähän ymmärän, mitä he puhuu. Sitten kun lähtin kotiin niin että minä olin kiinnostun suomenkielen alkoi kasvamaan. Oikeastaan minä unohdin kertoa, että vuonna 1961 se oli ensimmänen kerta että minä istuin autossa. Ja Suomesta eli Palojoensuusta tuli meidän sukulaisiamme Altaan hakemaan – tai löytämään heidän sukulaisia siellä Norjan puolella ja siellä oli valtavasti niitä. Ja sitten jälkeen meillä on vuosittain ja melkein joka kerta kun käymme siellä niin he odottavat, että me tullan heille vieraiksi.

- Entä vaimosi, onko hänkin kveeni?

Ei, minun vaimoni ei ole kveeni. Hän on suomalainen kansalainen. Hän on suomenruotsalainen.

- Missä tutustunuit häneen?

Vuonna 1973 minä olin Kokkolassa, siis Suomessa putkiasentajana ja minä tutustuin oikeastan hänen isäänsä ennen sitä, Billefjordissa, muistaakseni kun hänen isänsä oli siellä isoissa seuroissa. Niin siksi minä kävin niiden kodissa tapaamassa sen isää ja sen yhteydessä tutustuin vaimooni.

- Voi että, ko romanttista, Henry!

Marit Samuelsen Nordli on kirjoittanut tekstin nauhalta.

Vastaa kysymyksiin:

  1. Mistä Henryn mummo tuli?
  2. Milloin hänen äitinsä on syntynyt?
  3. Mistä hänen isänsä tuli?
  4. Miksi hänen kotinsa oli kielistudio?
  5. Mitä hän muistaa lapsuudesta saakka?
  6. Miksi hänen vanhempansa puhuivat suomea?
  7. Millainen firma Henryllä oli Annijoella?
  8. Milloin Henry istui autossa ensimmäistä kertaa?
  9. Onko hänen vaimonsa kveeni?
  10. Milloin ja missä hän tutustui vaimoonsa?

Kysymykset on tehnyt Marit Samuelsen Nordlis, Nordkjosbton vgs

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no