Suomensukuiset kansat, kielet ja kulttuurit Suomen naapurimaissa
Katso, missä näitä kieliä puhutaan!
Suomi Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä • Kveenin kieli Norjassa
Meänkieli Ruotsissa
Karjala ja vepsä Venäjällä
Lue, missä näitä kieliä puhutaan!
 
Lytt til innledningen suomeksi norsk
Debrecenin Csokonai Vitéz Mihály GimnáziumBoglárka  Elek ja Kinga Kádár | 20-vuotis-juhlastaMetsänhoitaja Zoltán Pályi
norsk

Csokonai Vitéz Mihály Gimnáziumin

Minä olen Ensi. Minulla on poikaystävä - Péter. Tänään on torstai.

 

Minä olen Péter. Minulla on ruskeat silmät ja ruskea tukka. Minulla on tyttöystävä. Minä olen 15 vuotta.

Minä olen Dorina. Minulla on yksi kissa. Minulla on ruskeat silmät ja ruskea tukka, siniset farmarit ja valkea T-paita.

Hei, hei! Minä olen Krisztina. Minulla on yksi veli, Laszlo. Minulla on siniset farmarit ja siniset silmät.

Hei, hei. Minä olen Máté. Olen poika. Minulla on kaksi veljeä. Minulla on ruskea tukka ja ruskeat silmät. Minulla on kolme kissaa.
Kiitos!

Hei! Minä olen Dániel. Minulla on kolme kissaa ja kolme koiraa.
Kuinka vanha sinä olet?
15.
Kiitos!

Hei,hei! Hyvää päivää! Minä olen Fruzsina. Minä olen 15 vuotta. Olen tyttö. Minulla on yksi koira. Ei ole siskoa.

Minä olen Móni. Minä olen 15 vuotta. Minulla on koira ja kissa. Minä olen unkarilainen. Äitini nimi on Andrea. Isäni nimi on Zsolt.

Minä olen Dóri. Minä olen 15 vuotta. Minulla on sisko, siskoni nimi on Edina,  isäni nimi on Mihály, äitini nimi on Piroska.

 Debrecenin Csokonai Vitéz Mihály Gimnázium


Tässä lukiossa on noin 60 suomen kielen oppilasta.

 


Csokonai Vitéz Mihály seuraa tapahtumia ...

Kaunis ympäristö

 

30.10.2010 lukio juhli sitä, että siinä on 20 vuotta ollut suomen kielen opetusta. Vieraita saapui kahdesta suomalaisesta ystävyyskoulusta ja Norjasta oli finsk.no-toimittaja.

Boglárka Elek ja Kinga Kádár  Bente Imerslund haastatteli heitä 29.10.2010

Osa 1

  • Olen Debrecenissä, Csokonai Vitéz Mihály Gimnáziumissa ja koulun hienossa museossa, missä on paljon vanhoja eurooppalaisia kulttuurirakennuksia. Täällä vieressäni on kaksi suomen kielen oppilasta. Mikä on siun nimesi?
  • Nimeni on Boglárka Elek.
  • Entä sinä?
  • Olen Kinga Kádár.
  • Tässä koulussa on huomenna isot juhlat. Mitkä juhlat ne ovat?
  • Suomen kieli koulussa on nyt 20 vuotta.
  • Ai, täällä on siis opetettu suomea jo 20 vuotta?
  • Joo, kyllä.
  • Montako suomen kielen oppilasta on suunnilleen?
  • Noin 60 oppilasta, jotka lukevat suomea.
  • Millä luokalla te olette?
  • Olemme viimeisellä luokalla.
  • Niin. Siis te kirjoitatte ensi vuonna – ylioppilastutkinto?
  • Joo, kyllä.

 

Vasemmalta Kinga Kádár ja Elek Boglárka.

Kolulun museosta löytyy paljon pienoismalleja kuuluisista kulttuurirakennuksista. Täällä unkarilaisen Miskolc-kaupungin Diósgyöri vár. 
  • Mitä tapahtuu juhlassa huomenna? Mitä sinä teet Kinga?
  • Tanssin.
  • Tanssitko sinäkin Boglárka?
  • Joo, yhdessä.
  • Mitä te tansitte?
  • Monti Csardas, se on unkarilainen tanssi.
  • Millaisia vaatteita teillä on huomenna?
  • Punainen hame, eräänlainen kansallispuku.
  • No, minä oikein odotan juhlaa. Tulee varmaan olemaan kaunista ja hienoa.
  •  
  • Kinga, miksi sinä luet suomea? Miksi haluat oppia suomea?
  • Koska suomen kieli on kaunis ja kiinnostava ja minun lämpibändi Him ja Lordi.
  • Oletko koskaan ollut konserteissa, että olet nähnyt Him ja Lordi?
  • En.
  • Mutta kuuntelet paljon?
  • Joo, kyllä.
  • Oletko käynyt Suomessa?
  • Olen.
  • Missä?
  • Jyväskylässä.
  • Mitä teit Jyväskylässä?
  • Olin kesäyliopistossa ja luin paljon.
  • Hyvää, oletko sinäkin käynyt Suomessa?
  • Jo, kyllä, minä kävin Suomessa kolme kertaa. Ensin olin Hyvinkäällä, sitten olin Joensuussa ja nyt kesällä olin Jyväskylässä kesäyliopistossa.
  • Miksi sinä haluat oppia suomea?
  • Koska minusta suomi on unkarin kielen sukukieli ja suomi on tietysti kaunis kieli.

Osa 2 

  • Kertokaa vähän, mitä te olette tehneet Suomessa. Mitä sinä Kinga?
  • Minä kävin Jyväskylässä - kesäyliopistossa. Olin Suomessa kolme viikkoa. Kursilla oli neljä ryhmää ja olin toisessa ryhmässä. Kurssilla oli paljon ulkomaalaisia, esim. turkkiliainen, japanilainen, meksikolainen ja englantilainen. Luin paljon  ja mulla oli vapaa-aika myös. Olin laivamatkalla ja menin Särkäniemeen myös. Tornado oli tosi kiva ja mukava.
  • Entä sinä Boglárka, kerro vähän mitä olet tehnyt Suomessa!
  • Kun ensin kävin Suomessa, kävin Hyvinkäällä. Vietin siellä kaksi viikkoa. Menin sinne tanssimaan, kouluni kanssa. Viime syksynä olin Joensuun lähellä, Ylä-Myllyssä ja asuin perheen luona. Asuin heillä viisi viikkoa. Ja nyt kesällä kävin Jyväskylässä kesäyliopistossa ja minäkin luin paljon uutta.
  • Teillähän paljon kokemuksia Suomesta. Onnea tulevaisuudessa. Toivon, että voisitte käyttää suomen kieltä myös työelämässä.
  • Kiitos!
Kaupungintalon juhlasalissa oli tunnelma korkea kun suomen kielen oppilaat tanssivat unkarilaisia tansseja.

    

 

Ágnes Salamon on 20 vuotta ollut lukion suomen kielen opettajana. Seuraavana päivänä juhlan jälkeen hän sai kotonaan rentoutua keskellä onnittelukukkia.

 

Suomen kielen oppilas Rebeka Szabó kertoo miksi hän lukee suomea.

  • 17. mars 2009 er jeg i Debrecen, den nest største byen i Ungarn – og hva heter dette gymnaset?
  • Det heter Csokonai Vitéz Mihály Gimnázium.
  • Og hva heter du?
  • Jeg heter Rebeka Szabó.  
  • Rebeka, hvorfor vil du lære finsk?
  • Fordi jeg er interessert i finsk kultur, finsk musikkultur.
  • Hvilke band liker du?
  • HIM oga Nightwish. Sonate. Artikel.
  • Rebeka, spiller du selv noe instrument? 
  • Jada, jeg spiller fiolin.
  • Har du spilt fiolin i mange år? 
  • Jeg har spilt i ti år.
  • Spiller du noen gang på konserter?
  • Jada, det gjør jeg.
  • Har du vært i Finland?
  • Jeg har vært der to ganger.
  • Hvor i Finland?
  • I Klaukkala.
  • Hvorfor var du akkurat der?
  • Jeg studerte finsk.
  • Og det har du lært godt! Takk til deg Rebeka!

    
Suomen kielen opettaja Ágnes Salamon ja oppilaat Lilla Balázs, Rebeka Szabó ja Ágnes Puskás

Suomen kielen lehtori Ágnes Salamon kertoo suomen kielen opetuksesta Debrecenin yliopistossa ja Csokonai Vitéz Mihály lukiossa

  • Debrecen, maaliskuun 17. päivä 2009. Ágnes Salamon, sinä olet parikymmentä vuotta opettanut suomea täällä Debrecenin Csokonai Vitéz Mihály lukiossa. Oppilaita on noin 60. Mistä johtuu tämä kiinnostus, kun Unkari on niin kaukana Suomesta?
  • Joo, Debrecenin kapupunki aina on ollut tämän Suomi-innostuksen keskipisteenä. Mutta opetus on ollut vain Debrecenin yliopistossa, fennugristikan laitoksessa. Ja kun itse olin opiskelijana, silloinkin oli puhuttu siitä, että mitä jos voisi opettaa myös muissa koululaitoksissa kuin yliopistossa. Mutta siihen aikaan, niin sanotun sosialismin aikana, ei ollut mahdollisuuksia päästä kouluun, koska venäjä oli pakkokielenä. Unkarissa silloinkin ja nytkin opetetaan lukioissa vain kahta vierasta kieltä. Kun ensimmäinen oli venäjä, sitten toiseksi haluttiin ottaa joko englanti tai saksa. Ja kun huomasimme 1980-luvun loppupuolella, että varmasti tulee poliittinen muutos, silloin aloitimme taas puhua siitä, että mitäs jos suomikin pääsisi lukioon, ja sillä tavalla pääsin vuonna 1990 opettajaksi Csokonain lukioon. 
  • Pääsit opettajaksi, mutta milloin rupesit itse lukemaan suomea – ja miksi?
  • Itse rupesin lukemaan vasta 20-vuotiaana, koska opiskelin yliopistossa äidinkieltä – unkaria – ja venäjää ja minä halusin tulla kielentukijaksi, mutta en tiennyt kuinka. Ja kerran tapasin professori László Keresztesin, silloin hän oli vielä nuori assistentti.
  • Siis se, joka on ollut Oslossa suomen kielen lehtorina?
  • Juuri hän. Ja kysyi minulta no, miten voin ja vastasin no, kyllä hyvin, mutta kuinka minusta tulee kielimies? Ja hän vastasi, että täällä voi opiskella fennugristikkaa ja sillä tavalla. Ja silloin aloitin suomen kielen opiskelun, mutta se oli niin vaikeaa! Ajattelin, etten koskaan opi tätä kieltä. Ja olen kertonut sinulle, että piti opiskella lisää viroa ja mordvaakin ja vogulia ja kaikki kielet menivät sekaisin. Ja silloin ajattelin, että voi, kun olisi ollut – jos lukiossakin olisi ollut minulla lisää neljä vuotta, varmasti olisin voinut osata paremmin. Ja kun tuli tämä mahdollisuus, että voisi mennä lukioon opettamaan, heti sanoin, että se on niin hieno asia. Puhuin kollegojen kanssa. Silloin olin työssä yliopistossa. Ja Csokonai-lukion rehtori soitti minulle ja kysyi asiasta. No, kuinka voisi järjestää. Kyllä voisi, on oppikirja ja opetusmateriaalia. Ehkä lähetän nuoren kollegan sinne opettajaksi. Mutta hän vastasi: Jos et sinä lähde, ei opeteta täällä! Siis, se oli sellainen pakko. No niin, menin sinne, ensin siirryin sinne tuntiopettajaksi. Yliopistossa minulla oli muuten aika hyvä työ yleisen kielitieteen laitoksessa. Mutta kahden vuoden kuluttua siirryin sinne, siis kokonaiseksi viraksi. No, se on onnistunut hyvin. Ensin, en minä ajatellutkaan, että tulee innokkaita oppilaita. Ajattelin, että mitä jos tulee yksi pieni ryhmä kahdeksan esimerkiksi. Mutta heti ensimmäisessä ryhmässä oli 21 oppilasta. Ja tämä on jatkunut, siis tälläkin hetkellä on ainakin 15 oppilasta yhdessä ryhmässä. Unkarilainen lukio on nelivuotinen, ja meillä on siis neljä rauhallista vuotta oppimaan, mutta valitettavasti tuntimäärä on aika suppea, vain kolme tuntia viikottain. Minä ajattelin, että jos joku on todella innostunut, opiskelee jonkun verran kotonakin. Jos on kolme tuntia työtä koulussa, ja sitten jos opiskelee saman verran kotonakin, sitten on kuusi päivää suomen opiskelua je sen pitää riittää.
  • Budapestissa huomasin, että monet opiskelijat ja yliopistossa lukevat suomea koska he ovat jo rakastuneet suomalaiseen rock-musiikkiin. Eräs tyttö halusi lukea Formula 1 autokilpailun vuoksi . Entäs täällä, mitä syitä on nuorilla?
  • No, on monenlaisia syitä, siis motivaatio voi olla aivan uskomaton. Siis opettajana pitää aina ajatella, siis mitä opetetaan niin kuin maantuntemuksena. Siis tavallinen opettaja, siis aikuinen, ajattelee että suomen kulttuuri on Sibeliuksen musiikkiia, Alvar Aallon arkktitehtuuria ja Kalevala tietenkin, kirjallisuutta, taidetta, niin sanottu korkea kulttuuri. Mutta nuoret aina kysyvät: Mitä siellä harrastetaan? Harrastetaanko siellä urheilua ja mitä lajeja juuri? Kuinka suomalaiset pärjäävät niin hyvin Formula kisoissa ja rallyautoilussa? Ja tietenkin sitä musiikkia harrastetaan, mikä on lähellä heillä, eli rockia ja, siis populaaritaidetta. Siis pitää antaa heille harrastaa, mitä he haluavat. Jotkut ovat Kimi Räikkos-faneja, yksi poika harrastaa sählyä, salibändyä – ja halusi siksi päästä Suomeen, että pääsisi harjoitteluun. Ja on Nightwish-yhtye-faneja ja muitakin syitä on. Siis, ei tarvitse kiistellä heidän kanssaan, vaan tehdään sovun sillä tavalla. Saman tekevä, siis mikä on motivaatio, kun sitten tehdään kovaa työtä, kielioppiharjoituksia ja sanastossakin.
  • Näyttää siltä, että olet itse hyvin perillä Suomen asioissa. Miten pystyt Debrecenistä käsin seuraamaan kaikkea, mitä Suomessa tapahtuu?
  • Nykyään Internetin kautta. Katson joka päivä televisiota ja kuuntelen suomalaista radiokanavaa, siis melkein jatkuvasti. Kouluun saamme myös selko-uutiset ja lapsetkin saavat käyttää sitä jonkin verran. Joo, internetissä luen sanomalehtiäkin. Ja pääasia on se, että pitää päästä sinne, siis paikan päällä pitää katsoa, kuinka suomalaiset elävät, pitää käydä teatterissa ja elokuvateatterissa, ostaa uusia kirjoja, olla kirjeenvaihdossa. Onneksi on hyviä mahdollisuuksia.


Ágnes (oikealla, turkishattu päässä) Helsingissä oppilaiden kanssa.

  • Siis, useimmat oppilaat pääsevät Suomeen?
  • Niin, siis, joka haluaa päästä. Kun kysyn: Haluatko päästä ja hän vastaa kyllä, hän pääsee. Voi löytää sellaisia mahdollisuuksia. Tänä vuonna on menossa toinen Comeniusprojekti. Sen avulla toteudetaan 25 matkaa Suomeen ja tännekin tulee suomalaisa lapsia, se on aika tärkeää. Meillä on neljä niin sanottua partnerikoulua Suomessa, jonne ja me lähetämme yhdeksi jaksoksi oppilaita ja sieltä tulee vaihto-oppilaita. Olemme lähteneet myös opettajien kanssa sinne tutustumaan.
  • Suomen kielen opettaminen on sinun leipätyösi, mutta näyttää siltä, että se on myös sinun vapaa-paikka.
  • Niin, se on totta, niin kuin poikani sanoi pienenä, että suomi ei ole kieli, se on elämäntapa. Ja on tällaisia sivuvaikutuksiakin kuin 10 vutta sitten tapasin suomalaisen miehen ja olemme eläneet yhdessä aika hyvin. Siis kotikieleksikin tuli suomi.
  • Vaikka tähän mieheen tutustuit, kun opetit unkaria suomalaisille, eikö niin? 
  • Juuri, siis olen opettanut kesäyliopistossa 15 vuotta.
          

Monivuotisesta kulttuurityostään Ágnes on saanut suomalaisen ansiomerkin
Valkoisen Ruusun Ritari.

 

 Metsänhoitaja Zoltán Pályi on rakastunut Suomi-neitoon.
Bente Imerslund haastatteli häntä helmikuussa 2009

 Osa 1. Mistä Suomi-innostus?

Osa 2. Kulttuurieroista Unkarin ja Suomen välillä. Suhde Suomeen. Vähän Norjasta.

Osa 1

  • Kalevalapäivän aattona vuonna 2009 olen Budapestin Suomen suurlähetystössä. Täällä on ollut hieno Kalevalatapahtuma. Vastaan tuli metsänhoitaja, unkarilainen metsänhoitaja, joka puhuu sujuvasti suomea. Pieni selitys!
  • Minun nimeni on ifj. Pályi Zoltán ja minä olen metsänhoitaja. Valmistuin aikoinaan Joensuun yliopistossa metsänhoitajaksi vuonna 2004. Tällä hetkellä työskentelen eräässä unkarilaisessa firmassa, Nyírerdő Zrt.:ssä (Koivumetsä osakeyhtiössä). Ja olen siis työskennellyt täällä Unkarissa jo neljä vuotta.
  • Debrecenin yliopistossa opetetaan paljon suomea, on paljon suomen kielen oppilaita ja sinä kävit siellä. Luitko suomea jo lukiossa?
  • Sanotaan, että minä opiskelin suomea lukiolaisena, mutta ei varsinaisesti lukiossa. Se johtuu siitä, että minä olin lukiolainen Tokajin lukiossa. Tokaj on kuuluisa viininviljelykaupunki ja viiniviljelymaiseman pääkaupunki ja siellä paikan päällä ei ollut suomen kielen opetusta, mutta samanaikaisesti minä kävin viikon jonakin päivänä yksityisopetuksessa, Révay Valéria oli opettajani, ja sitten yliopistossa myös opiskelin suomen kieltä.
  • Montako vuotta suunnilleen olet yhteensä lukenut suomea?
  • Viime keväänä tuli 20 vuotta täyteen.
  • No, minä vuonna olet syntynyt?
  • Minä synnyin vuonna 1976, eli nyt olen 32 vuotias.
  • Pääsetkö paljon puhumaan suomea metsänhoitajana siellä Koillis-Unkarissa?
  • No, ihan silleen metsänhoitajana Koillis-Unkarin metsissä en, mutta sillä firmalla, jossa työskentelen, joskus on suomalaisia vieraita, metsästäjiä lähinnä, ja tietysti silloin minä olen heille oppaana ja tulkkina, ja muutenkin kun läänissä, siis Szabolcs-Szatmár-Beregin läänissä, jonka pääkaupunki on Nyíregyházan kaupunki, kun käy suomalaisia vieraita, esim. Kajaanin kaupungista, silloin aika usein pääsen käyttämään suomen kieltä.
  • Tapahtumassa täällä, kun suomalainen professori puhui Kalevalasta, sinä kysyit häneltä joitakin asioita. Oletko hyvin perehtynyt suomalaiseen kulttuuriin, kirjallisuuteen?
  • No, en voi kehua, että metsänhoitajana olisin sen kummemmin perehtynyt Suomen kirjallisuuteen, mutta kuitenkin kun olin opiskelija Debrecenin yliopistossa, siellä valmistuin mm. myös suomen kielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Minä perehdyin Suomen suhteessa ennemminkin kieleen ja yleensä kulttuuriin, luontoon. Tietysti kirjallisuus myös kuuluu mukaan, ja Kalevala vaikutti erittäin kattavasti koko Suomen kulttuuriin sen jälkeen, kun Vanha Kalevala ja sitten uusi nykyaikainen Kalevalakin koottiin ja julkaistiin.
  • Siis metsänhoitajana voit käyttää suomea. Entäs muuten, oletko jossain seurassa mukana - Kalevalaseurassa, Unkari-Suomi seurassa? Miten käytät?
  • 03.30. No, suomen kieltä käytän yksityiselämässäni. Mm. kun minulla on useita suomalaisia ystäviä ja tuttavia, ennen kaikkea Kainuun maakunnassa ja Kajaanin kaupungissa. Ja toisaalta esim. kun vaikka netistä haen jotakin tietoa, silloinkin käytän suomen kieltä, tietysti silloin luen sitä. Kun olen tekemisissä kenen tahansa suomalaisen henkilön kanssa, esim. täällä suurlähetystössä, suurlähetystön työntekijöidenkin kanssa. Tulee kyllä elämässä tilaisuuksia, varsinkin jos hakee sellaisia.
  • Sinä rupesit kysymään minulta vaikeita asiota kveeneistä ja kainuulaisista. Mitä itse tiedät heistä?
  • No, Kainuusta väitän, että minun mielestäni se on Suomen paras maakunta. Tietysti se on minun henkilökohtaineen mielipiteeni. Mutta tämä – minä tapasin sinut aiemmin monta vuotta sitten Debrecenin yliopistossa ja kuulin sinulta mielenkiintoisen esityksen saamelaisten ja Ruijan suomalaisten eli kveenien elämästä ja tilanteesta Ruijassa, Pohjois-Norjassa, (ja se) – herätti minun kiinnostukseni. Ja se, että kveeni, mistä se sana, se nimitys tulee, se askaruuttaa minua, sillä Kainuun maakunnan ruotsinkielinen nimitys on Kvänland. Ajattelin, että voisiko siinä olla jotakin yhteistä juurta.

Osa 2

 


Lähde: lukijat.iltasanomat.fi

Lähde: naurunappula.com

Lähde: joulupuu.shop.wosbee.com

Suomi-neito on hyvin suosittu

  • Ympäri maailmaa tykätään suomalaisista naisista. Oliko suomalainen tyttöystävä sinun syy oppia suomea?
  • No ei, ei läheskään. Minä olin 12 vuotias kun rupesin opiskelemaan suomen kieltä. Tietysti suomalainen tyttö ei ollut rakkaanani, mutta oli Suomen neito, sanotaan näin. Ja ehkä kannattaa lisätä, että Suomen neito tulee Suomen muodosta. Jos katsotaan kartalta Suomen muotoa, se muistuttaa tanssivaa neitoa tai tyttöä. Toinen käsi nousee ilmaan, se on se Suomen ’Käsivarsi’, joka on Ruotsin ja Norjan välillä, se Haltitunturin ympäristö. Ja sitten se hame, joka käsittää Etelä-Suomea, Uusimaata, Pirkanmaata, Hämettä, Savoa ja niin eteenpäin ja vyötärön kohdalla on Kainuu ja sitten koko vartalon yläosa on (sitten) Lappia ja tietysti se Petsamo. Se toinen käsivarsi leikattiin valitettavasti Suomesta pois toisen maailmansodan takia.
  • Kun tunnet Suomen niin hyvin, onko suuria kulttuurieroja Unkarin ja suomen välillä?
  • On ja ei ole. No, tämä ei ole mikään oikea kunnon vastaus, mutta tästä voitaisiin luetella asioita ihan pitkäänkin. Esimerkiksi, se on aika samanlaista suomalaisten ja unkarilaisten välillä, että ilmeisesti siitä pakanalaisesta samaanikulttuurista johtuen altius itsemurhan tekoon on suurempi näissä kansoissa. Se on esimerkiksi kaikkein negatiivisin yhtäläisyys. Ja altius depressiivisyyteen. Mutta toisaalta minun mielestäni sekä unkarilaiset että suomalaiset ovat aika innovatiivisia ja avoimia uusiin asioihin. Minä ihailen sitä esim. suomalaisissa (sitä), että vaikka hyvin iäkäskin ihminen on valmis oppimaan tietokoneen käyttöä, internetin käyttöä, ja käyttääkin sitä ihan arkipäivän tasolla, niin kuin mitä tahansa arkiesinettä. Ja unkarilaiset ovat avonaisempia kuin suomalaiset. Mutta sekin on hieman näennäistä suomalaisissa, että monet ajattelevat, että suomalaiset niin kuin monet muutkin pohjoiseuroopplaaiset kansat ovat sulkeutuneita. Mutta se on pinnallista, sillä suomalainen ei osoita tunteitaan tuntemattomille ihmisille, mutta se ei tarkoita sitä, että suomalaisella ei olisi tunteita. Heillä on tunteita, vaan eivät osoita niin huomattavasti kuin unkarilaiset. Esimerkiksi kun unkarilainen on iloinen, osoittaa sitä huomattavasti, mutta kun on äärsyyntynyt tai vihamielinen, sitäkin osoittaa. Siinä mielessä suomalaiset ovat maltillisempia, minun mielestäni. Se on hyvä pointti suomalaisissa.
  • No, aika hyvin sinä olet perehtynyt Suomeen – suomalaisiin. Onko jotain muuta mitä haluaisit kertoa suhteestasi Suomeen tai Suomi-miljöön täällä Unkarissa?
  • 08.08. Kuten jo aiemmin kerroin, olin 12 vuotias kun rupesin opiskelemann suomea ja minusta lapsuudessani oli aina kova haave päästä Suomeen ja tutustua Suomen luontoon. Minä olen luontoihminen. Hyvin pitkään halusin merimieheksi, sitten myöhemmin kuitenkin päädyin, että haluaisin metsänhoitajaksi. Kun pääsin Suomeen vuonna 1992, 16 vuotiaana, silloin sinisilmäisenä, unelmoivana teinipoikana halusin omistaa suuria pohjoisia metsiä ja tykkäsin kovasti taigasta ja taigan hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta. Ja siitä, että siellä kaikki on hyvin luonnonläheistä, on vähän väkeä, asukastiheys on hyvin pieni, luonnossa liikkuu villieläimiä, on puhtaita vesistöja ja järviä, lampia, puroja, no toki, niiden veden lämpötilasta pystyi nauttia lähinnä silloin, kun saunasta suoraan juoksee veteen, mutta kuitenkin, (se koko) yleensä se pohjoinen ja Fenno-Skandinavian ja Fenno-Karelian se ympäristö houkutteli minua kovasti ja minä rakastan sitä edelleenkin. Ja Kainuussa siitä saa nauttia.
  • Sinulla on hyvin romanttinen kuva Suomesta!
  • No, on muutakin kuin romanttista, sillä kun opiskelin Joensuun yliopistossa, vuodesta 2000 lähtien vuoteen 2004 saakka, niin silloin meillä kyllä oli taloudellisia hankaluuksiakin, että se ei ollut aina ihan helppoa, mutta kuitenkin tykkäsin opiskelusta, sillä Suomen metsätieto ja metsätiede on hyvin korkeatasoista, ihan maailmanlaajuisellakin tasolla. Sitä kannattaa opiskella siellä.
  • Rupesit kysymään minulta kveeneistä. Onko sinulla jotain kontaktia Norjassa tai kokemuksia Norjasta?
  • On kokemuksia Norjasta. Ensimmäinen kokemus Norjasta oli hyvin välillinen, sillä oli englantilaisten tekemä perhesarja, nimeltään Sealines, eli Merilinja suomeksi, jossa oli Onedin niminen perhe. Ja siinä oli isoja purjelaivoja. Ja niistä filmissä käytetyistä purjelaivoista kaikkein merkittävin laiva oli norjalainen purjelaiva Christian Radich. Ja se oli hieno purjelaiva ja sen kautta minä rakastuin merielämään ja siksi halusin kovasti merimieheksi, sen filmin vaikutuksesta, ja koko siitä musiikista joka oli siellä. Ja toisaalta, kyllä minä kävin pari kertaa Norjassa ja pelkästään Ruijassa ja minä ihastuin siihen Jäämeren ympäristöön, joka on esimerkiksi Pykeijä (Bygøynes) -kylän ympäristössä ja joskus halusin siellä jopa omistaa mökin. Ja minä uin valtameressä ensimmäisen kerran elämässäni nimittäin Jäävaltameressä, siellä Pohjois-Norjasssa.
  • Oikein mielenkiintoista. Tervetuloa takaisin Ruijaan! Kiitoksia.
  • Kiitoksia!

Tekstin on kirjoittanut nauhalta Bente Imerslund

Selityksia ja sanoja:
Kološvaar
Ceauseşcu
fennugristiikka
turkulogia
by i Transsilvania, på rumensk: Cluj
rumensk president 1974-1989
finnugristikk, læren om finsk-ugriske språk
turkologi, læren om tyrkiske språk
kääntää
runoilija
Raisi
ommella
merkitä
å oversette
lyriker
Nordreisa, kommune i Nord-Troms
å sy
å bety

 

Nettredaktor og vevskredder: Bente Imerslund, web (at) finsk.no eller benteime (at) online.no